Kiitos! Ja ymmärsin kyllä pointtisi suunnasta ja se oli ihan aiheellinen huomautus. Usein näissä keskusteluissa todellakin menee raivostuttavuuteen asti nykytila ja suunta täydellisen sekaisin. Erityisesti ideologisesti latautuneissa aiheissa näin käy poikkeuksetta ja se on todellakin turhauttavaa.
Ja suuntaakiin on usein vaikea arvioida objektiivisesti, kun tila vaikuttaa siihen, mitä suunta edes oikeastaan voi olla. Jos meillä olisi utopistinen maa Utopia, jonka päästöt ovat hyvin alhaalla, niin tuollaisen muutoksen tutkiminen on melko merkityksetöntä. Ja kuten tuossa aiemmin mainitsit siitä, että vertailu per capita on ongelmallinen maiden erilaisen tilanteen takia. Toisaalta sitten Kiinalla on paljon hiilenkäyttöä suhteessa USA:han, mistä on helpompi ja tärkeää tiputtaa.
En löytänyt nopeasti netistä mitään hyvää lähdettä, joka näyttäisi tuoreimpiin asti vuosittaisi lukuja. Mutta yhdistämällä sun tietoja ja allaolevat vuosittaiset vuoteen 2016 asti näkee jotain maiden muutoksista.
Kiina
Yhdysvallat
Näihin olisi sopivaa lisätä toki sitten BKT-lukuja. Ja mielellään tosiaan päästä vikoja vuosia myös katsomaan.
Sitten vielä kirjoitettuani viestin, tuli vastaan tämä.
CO2 emissions
Sieltä nopealla katsomisella vuosittainen muutos (suluissa absoluuttiset luvut) vuodesta 2014 vuoteen 2019 oli USA:lla -1,0% (5,56->5,28Gt), kun Kiinalla +0,7% (9,82 -> 10,17Gt), kun vuodesta 2004 vuoteen 2014 USA:lla oli -0,9% (6,11 -> 5,56Gt), kun Kiinalla +6,7% (5,13 -> 9,82Gt). Toki olisi kohtuullista tässä huomioida bkt ja muita päästöjä. Absoluuttiset luvuthan vaihtelevat myös lähteestä toiseen hieman, mutta aika hyvin tuntuvat pysyvät muutokset samana. (Tarkoituksella aloitin vuodesta 2004, kun vuosi 2009 osuu talouden kannalta ison muutoksen vuosiin.)
Ja kuten alla kirjoitit, eihän se ole vain omat päästöt, vaan miten yrittää vaikuttaa ulkopuolisten maiden päästöihin.
Kun puhe oli vastakkainasettelusta ratkaiseeko markkina vai poliitikko, niin kyllä minusta ratkaisija on se joka ratkaisee itse ongelman, ei se joka asettaa ongelmanratkaisulle reunaehdot. Näin vaikka rajojen määrittäminen olisikin välttämätöntä onnistumisen kannalta.
Trumpin kausi tosiaan oli harmillista ilmastodenialismin aikaa, joskin päästöt silti laskivat ja suurelta osin koska USA ei ole Kiinan kaltainen maa jossa kaikki toimii suuren johtajan mahtikäskyillä. Mutta suunnasta kun puhutaan, Trumpin aika on ohi. Halusin myös nostaa esiin sen edellä mainitsemani seikan, että keskusjohtoisessa valtiossa luonnollisesti suurempi osa niin hyvistä kuin huonoista toimista on "valtion tekemiä" ja siksi valtion toimien suora vertailu on ongelmallista. Tästä meillä ei liene mitään erimielisyyttä.
Kun suunnasta puhutaan, minusta olennaista on de facto maan suunta, esim. se miten päästöt vähenevät ja kasvusta tulee kestävämpää, ei se mitkä ovat poliitikkojen toimet. Kiina on omien päästöjensä lisäksi (viimeinen) suuri hiilivoiman rahoittaja ulkomailla. USA yrittää saada tähänkin muutoksen.
Why worry when China’s financing of them has already waned?
www.economist.com
Mr Kerry has set his sights on coal, a big contributor to global warming. China is not only the world’s biggest producer and consumer of it, but has also been a leading financer of coal-fired power plants in developing countries.
...
The elephant in the room is China’s burning of coal at home. The country’s power plants last year produced over half of the world’s coal-generated electricity. Despite China’s professed concern about the climate, the share is about to get bigger. In 2020 China built more than three times as much new coal-fired power capacity as the rest of the world combined, at a pace of roughly a new coal plant a week. Taking account of the decommissioning of plants, the country’s capacity rose by a net 30 gigawatts in 2020, whereas the rest of the world’s saw a net decline of 17GW.
...
In recent months, America, Japan and South Korea have followed an example set by the European Union and Britain by ending official financing of overseas coal projects. But China has not yet issued such a ban to its own banks and development institutions. As a result, observes Leo Roberts of E3G, a British environmental think-tank, “China is the public lender of last resort to an increasingly stigmatised industry.”
Toistaiseksi minun on hyvin vaikea nähdä Kiinan suuntaakaan mitenkään parempana kuin vaikka Yhdysvaltojen tai muiden länsimaiden. Ihmisoikeuksienkaan tila ei siellä ole varsinaisesti edennyt mairittelevaan suuntaan viime vuosina Hong Kongeineen.
Olen toiveikas, että USAn suunta on paranemaan. Tai no, se on jo nyt parantunut siitä, mitä se oli viimeiset vuodet, jos mietitään poliittisia päätöksiä. Toki sitten samaan aikaan siellä käydään todella suurta taistelua siitä, että miten politiikkaa tehdään. Ja se maa repii itseään kovaa.
Kiina on ongelmallinen arvioitava. Onko Kiinan ihmisoikeusasiat menneet oikeasti huonompaan suuntaan? Sehän on ollut ihan hirveää pitkään. Nyt maailma on jopa Kiinassa niin paljon avoimempi, että me tiedetään niistä enemmän ja enemmän päivittäisinä tapahtumina. Toki sitten Hong Kong on vielä paikka, mitä ei ole samaan tapaan ollut siellä hetkeen. Länsimainen saareke, jota Kiina pitää omanaan ja haluaa sen todella näyttää. Vielä 25 vuotta se ei ollut virallisesti Kiinaa. Ja senkin jälkeen länsi on ollut kovana sen suhteen pitkään. Nyt tuli sopiva aika, että Kiinan tekemisistä ei sanota tarpeeksi USA:n suunnalta, niin voi tehdä enemmän sitä, mitä varmasti haluttu ja odotettu pidempään.
Mutta olen samaa mieltä siitä, ettei Kiinassa ja USAssa tai muutenkaan kahdessa niin erilaisessa maassa tehtäviä valtion päätöksiä voi verrata suoraan. Eikä kai pidäkään. Kiina ei ole monelta osin verrattavissa länsimaihin, oikein missään asiassa ei suoraan, mutta sielläkin tehty jo päätöksiä, jotka vaikuttavat esimerkiksi ilmastotoimiin. Toki liian vähän ainakin omasta mielestäni. Kuitenkin Kiinan päästöt ihmistä kohtaan ovat vieläkin pienet verrattuna länsimaihin ja siellä ei päästöjen kehitys tällä hetkellä ole kovin poikkeavaa monista länsimaista. Ihan kauheasti sinne ei voi piiskaa antaa näissä asioissa siinä mielessä. Pitää mennä siihen, että mitä siellä kuuluu parantaa ja samalla katsoa, että millaisissa oloissa siellä osa elää, että siihen pääsevät.
