Tämä on hiukan asian vierestä, mutta oheinen postaus on minua mietityttänyt. Minusta listaus vaikuttaa tarkoitushakuiselta eikä välttämättä kestä lähempää tarkastelua. Minusta ei voi pelkästään verrata sitä, mitä yhteistä Trumpin republikaaneilla ja natsi-Saksan hallinnolla on, vaan on tarkasteltava myös sitä, mitä yhteistä ja eroa näillä on muiden hallintojen kanssa.
Minusta Trumpia on vaikea edes pitää kovin karismaattisena, mutta se toki olen vain minä. Minua on aina hämmentänyt Trumpin kansansuosio.
Jotkut irvileuat tuosta tietysti vääntävät argumentin siihen muotoon, että vihreät ajaa fasistista yhteiskuntaa, mutta se ei ole tämän argumentin tarkoitus, vaan se, että useimmiten kun jotain aatetta ajetaan, niin on olemassa myös ihmisryhmiä, joiden katsotaan toimivan tätä aatetta vastaan. Käytän vihreitä ja luonnonsuojelijoita esimerkkinä siksi, että se on itselleni tutuin.
On vähän vaikea ajatella, etteikö Yhdysvaltain liittovaltion vaaleissa kansansuosiota koetettaisi saada sellaisilla argumenteilla, joilla Yhdysvallat halutaan pitää tulevaisuudessakin suurvaltana. Voiko puolue saada vaikkapa kongressiin edustajia lupailemalla amerikkalaisille äänestäjille, että heidän poliittinen päämääränsä on tehdä Yhdysvalloista heikko takapajula? Mikä suomalainen puolue ei vetoaisi suomalaisiin tai asettaisi tavoitteekseen tehdä Suomesta köyhä takapajula? Toki näin voi käydä lupauksista huolimatta, mutta se on eri asia.
Nationalismi on eräs keino koettaa saada maantieteellisesti paikallinen väestö tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Muitakin keinoja on. Vaikka nationalismi ei olekaan nyt kovin kovassa huudossa, niin silti erilaista kansallistunnetta edelleen herätellään, kun tietyn alueen tai tietyn etnisen ryhmän ihmiset koetetaan saada tuntemaan keskenään yhteenkuuluvuutta.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että miettikää itse kukakin mielessänne, että oletteko avoimia kantojanne vastaan oleville faktoille? Oikeastiko? Aika moni joutunee huomaamaan, että jotkut faktat ovat sen kaltaisia, että ne soisi unohdettavan julkisesta keskustelusta.
Yksi harvoista liikkeistä, jolle perinteiden vastustaminen oli itseisarvo, ovat futuristit. Se ei silti estänyt heitä tukemasta fasismia: "Monet Italian futuristit kannattivat fasismia siinä toivossa, että se uudenaikaistaisi maan, joka oli jakautunut teollistuneeseen pohjoiseen ja maalaiseen, vanhanaikaiseen etelään. Fasistien tavoin futuristit olivat kansallismielisiä italialaisia, äärimmäisyysmiehiä ja väkivallan ihailijoita. Futuristit toimivat fasistien valtaantulon jälkeen yhteistyössä fasistien kanssa erityisesti arkkitehtuurin alalla."
Toki varmaan jos vaikkapa Kristillisdemokraatit saavuttaisivat 80% kansansuosion, niin Suomi näyttäisi toisenlaiselta paikalta, mutta isoja muutoksia olisi kyllä luvassa myös silloin, jos Vasemmistoliitto saavuttaisi 80% kansansuosion. Sellaisella suosiolla laitettaisiin Suomi perustuslakia myöten uuteen uskoon.
Kun diktatuurissa pääsee tarpeeksi pitkälle, niin suosiota ei sitten enää tarvitakaan, tarvitaan vain raudanluja ote kansalaisiin.
- - -
Minä voisin väittää, että kaikkein tärkein polttoaine diktatuurin syntymiselle on enemmistön ahdinko. Jos tarpeeksi suuri väestön osa kokee olonsa tukalaksi, se on valmis radikaalimpiinkin ratkaisuihin olosuhteiden parantamiseksi. Silloin se on altis propagandalle eli tarttuu täkyyn, joka ei tuokaan parannusta, vaan ajaa uudenlaisiin ongelmiin.
Syntipukki ongelmille kyllä löydetään, ja oli se kuka tai mikä tahansa, niin kohtelu voi olla julmaa. Natsi-Saksaa määrittelee paljolti voimakas juutalaisviha, mutta se on vähän poikkeuksellistakin. Monissa muissa totalitaristisissa valtioissa väestön puhdistamista on toteutettu ilman kovin suurta aatteellista hurmiota. Monet nykyiset ja menneet totalitaristiset valtiot eivät ole koskaan lähteneet isompiin puhdistuksiin, vaan pitäytyneet enemmän poliittisten vastustajiensa vaimentamisessa.
- - -
Jos olen oikein käsittänyt, niin Trumpilla tai ylipäätään republikaaneilla ei ole mahdollisuuksia muuttaa Yhdysvaltoja fasistiseksi diktatuuriksi, mutta heillä on mahdollisuus liittovaltion kautta vaikuttaa siihen, että vahvasti "punaiset alueet" (kuten Teksas) muuttuvat entistä punaniskaisemmaksi. Sen sijaan demokraattien voima-alueet kuten itä- ja länsirannikko, tuskin muuttuvat sen fasistisemmaksi ainakaan ilman sisällissotaa. Liittovaltiotason hankkeet voivat muuttua, mutta osavaltioiden omat hankkeet eivät välttämättä muutu mihinkään.
Presidenttinä Trumpilla on melkoinen valta Yhdysvaltojen ulkosuhteisiin ja tämän neljän vuoden aikana hän voi tehdä peruuttamatonta tuhoa ympäri maailmaa.
Tästä kohdasta voidaan kysyä, että eikö lähes kaikkiin liikkeisiin tarvita karismaattisia johtajia? Suomestakin me tunnemme paljonkin karismaattisia johtajia - jos karismaattisuus mitataan vaikkapa äänimäärällä - eikä heitä voi pitää fasismin ajajina. Voidaan melko suurella varmuudella sanoa, että jos haluaa saada aikaiseksi kansanliikkeen ja nopeita ratkaisuja, niin sitä varten tarvitaan karismaattinen johtaja. Toisaalta valtaosa karismaattisista johtajista ei saa aikaan kuin paikallisia kultteja eli se ei yksinään riitä kovin pitkälle.
Minusta Trumpia on vaikea edes pitää kovin karismaattisena, mutta se toki olen vain minä. Minua on aina hämmentänyt Trumpin kansansuosio.
Tästä kohdasta voi kysyä, että millä poliittisella liikkeellä ei ole sisäisiä vihollisia tai vähemmistöryhmiä, joita he pitävät uhkana kansakunnalle? Esimerkiksi monelle vihreälle sellaisia ovat vaikkapa lihaa syövät ihmiset, autolla ajavat espoolaiset, lomamatkoille lentävät ihmiset, metsäteollisuus, maanviljelijät ja niin edelleen - heidän takiaan maailma tuhoutuu.
Jotkut irvileuat tuosta tietysti vääntävät argumentin siihen muotoon, että vihreät ajaa fasistista yhteiskuntaa, mutta se ei ole tämän argumentin tarkoitus, vaan se, että useimmiten kun jotain aatetta ajetaan, niin on olemassa myös ihmisryhmiä, joiden katsotaan toimivan tätä aatetta vastaan. Käytän vihreitä ja luonnonsuojelijoita esimerkkinä siksi, että se on itselleni tutuin.
Kuinka moni poliittinen taho ei pyri herättämään massoissa tunteita? Eikö esimerkiksi Greta Thunberg ole tullut tunnetuksi vahvoista tunnepitoisista puheistaan? Taitaa olla harvassa ne poliittiset aatteet, jotka eivät käytä tunteisiin vetoavaa retoriikkaa.
Kansakunnan erityisasema viittaa nationalismiin, mutta oikeastaan mikä tahansa aate vetoaa aina jonkin ihmisryhmän erityisasemaan. Se on yksinkertainen kysymys aatteen sisällä: keitä me aatteen kannattajat olemme? Miksi juuri meidän aatteemme on niin tärkeä, että sen on tultava kuulluksi ja päätöksenteon välineeksi?
On vähän vaikea ajatella, etteikö Yhdysvaltain liittovaltion vaaleissa kansansuosiota koetettaisi saada sellaisilla argumenteilla, joilla Yhdysvallat halutaan pitää tulevaisuudessakin suurvaltana. Voiko puolue saada vaikkapa kongressiin edustajia lupailemalla amerikkalaisille äänestäjille, että heidän poliittinen päämääränsä on tehdä Yhdysvalloista heikko takapajula? Mikä suomalainen puolue ei vetoaisi suomalaisiin tai asettaisi tavoitteekseen tehdä Suomesta köyhä takapajula? Toki näin voi käydä lupauksista huolimatta, mutta se on eri asia.
Nationalismi on eräs keino koettaa saada maantieteellisesti paikallinen väestö tuntemaan yhteenkuuluvuutta. Muitakin keinoja on. Vaikka nationalismi ei olekaan nyt kovin kovassa huudossa, niin silti erilaista kansallistunnetta edelleen herätellään, kun tietyn alueen tai tietyn etnisen ryhmän ihmiset koetetaan saada tuntemaan keskenään yhteenkuuluvuutta.
Tämä on ehkä ensimmäinen näistä kohdista, jota pidän tienä kohti diktatuuria. Tai tässäkin propaganda on tyypillistä ihan kaikille poliittisille aatteille, mutta totuuden tuhoaminen on askel kohti diktatuuria.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että miettikää itse kukakin mielessänne, että oletteko avoimia kantojanne vastaan oleville faktoille? Oikeastiko? Aika moni joutunee huomaamaan, että jotkut faktat ovat sen kaltaisia, että ne soisi unohdettavan julkisesta keskustelusta.
Väkivallan ihannointi johtaa aina väkivaltaiseen yhteiskuntaan. On kuitenkin jopa Suomessa melko tavallista, että äänestäjäkuntaa herätellään sillä, että "nyt tarvitaan kovia otteita".
Tällä perusteella monet suomalaiset puolueet saadaan fasismia ajaviksi puolueiksi, joka tietysti sopii näiden puolueiden kanssa kilpaileville puolueille. Jos perinteiden korostaminen ja puolustaminen on merkki fasismista, niin silloin esimerkiksi Karjalan liitto ry olisi tuon määritelmän perusteella fasistinen järjestö. Näinhän ei toki ole, jos se nyt on kellekään epäselvää. Tässä kohdassa olisi siis oltava huomattavasti tarkempi: pelkkä perinteiden puolustaminen tai perinteiden vastustaminen ei kerro vielä oikeastaan mitään.
Yksi harvoista liikkeistä, jolle perinteiden vastustaminen oli itseisarvo, ovat futuristit. Se ei silti estänyt heitä tukemasta fasismia: "Monet Italian futuristit kannattivat fasismia siinä toivossa, että se uudenaikaistaisi maan, joka oli jakautunut teollistuneeseen pohjoiseen ja maalaiseen, vanhanaikaiseen etelään. Fasistien tavoin futuristit olivat kansallismielisiä italialaisia, äärimmäisyysmiehiä ja väkivallan ihailijoita. Futuristit toimivat fasistien valtaantulon jälkeen yhteistyössä fasistien kanssa erityisesti arkkitehtuurin alalla."
Toki varmaan jos vaikkapa Kristillisdemokraatit saavuttaisivat 80% kansansuosion, niin Suomi näyttäisi toisenlaiselta paikalta, mutta isoja muutoksia olisi kyllä luvassa myös silloin, jos Vasemmistoliitto saavuttaisi 80% kansansuosion. Sellaisella suosiolla laitettaisiin Suomi perustuslakia myöten uuteen uskoon.
Toisaalta ihmisten välinen tasa-arvo sekin pystyy toimimaan fasistisen valtion rakennuselementtinä, esimerkiksi vaikkapa Neuvostoliitto ja kommunistinen Kiina. Tässä kohdassa pitäisi olla paljon tarkempi sen kanssa, mitä oikein vastustetaan. Se, että vastustaa toisen puolueen agendaa, ei vielä ole mielestäni kovin hyvä argumentti, koska puoluepoliitikkaan kuuluu erimielisyys muiden puoleiden kanssa.
Tässä mennään syvälle siihen kysymykseen, että kumpaa oikein vastustetaankaan, poliittista aatetta vai tasa-arvoa. En nyt kuitenkaan lähde tätä asiaa pidemmälle purkamaan. Republikaaneille kaikki sellainen, mitä demokraatit omivat itselleen, on lähtökohtaisesti vastustettavaa. Ja sama toisin päin.
Tämä on tässä listauksessa melko selkeä askel kohti diktatuuria. Vastustajien elämä voidaan tehdä ahtaaksi ja samalla on mahdollisuudet ylläpitää omaa suosiotaan. Mutta toisaalta taas lähes kaikki aatteet nimenomaan pyrkivät tähän, tekemään vastustajansa aseman hankalaksi ja kerryttämään suosiotaan. Miltä sellaiset iskulauseet kuin "mediatilan haltuunotto" kuulostavat? Ei, se ei ole alun perin persujen lanseerama.
Kun diktatuurissa pääsee tarpeeksi pitkälle, niin suosiota ei sitten enää tarvitakaan, tarvitaan vain raudanluja ote kansalaisiin.
Demokratian rapauttaminen on tietysti aina osa totalitarismia, koska kyseessä on erilaiset hallintomuodot.
En sinällään ihmettele, jos joku vastustaa kriittistä rotuteoriaa, se ei mielestäni ole kovin tieteellinen teoria (itse asiassa etuliite "kriittinen" vaikuttaa minusta nykyään enemmän etuliitteeltä "poliittinen"). Koulutusta kuitenkin muokataan joka tapauksessa hallinnosta riippumatta. Myös historiaa muokataan ainakin sillä tavalla, että tietyt näkökulmat ovat jokaisena ajanjaksona suositumpia kuin toiset. Tämä näkyy esimerkiksi ajanjaksolla julkaistuissa historiaa käsittelevissä kirjoituksissa. Voidaan jopa sanoa, että tietyllä ajanjaksolla julkaistu historiaa koskettava materiaali kertoo tuon ajanjakson aatteista, ja on siten hyvää ainesta aatehistorian tutkimukselle.
- - -
Minä voisin väittää, että kaikkein tärkein polttoaine diktatuurin syntymiselle on enemmistön ahdinko. Jos tarpeeksi suuri väestön osa kokee olonsa tukalaksi, se on valmis radikaalimpiinkin ratkaisuihin olosuhteiden parantamiseksi. Silloin se on altis propagandalle eli tarttuu täkyyn, joka ei tuokaan parannusta, vaan ajaa uudenlaisiin ongelmiin.
Syntipukki ongelmille kyllä löydetään, ja oli se kuka tai mikä tahansa, niin kohtelu voi olla julmaa. Natsi-Saksaa määrittelee paljolti voimakas juutalaisviha, mutta se on vähän poikkeuksellistakin. Monissa muissa totalitaristisissa valtioissa väestön puhdistamista on toteutettu ilman kovin suurta aatteellista hurmiota. Monet nykyiset ja menneet totalitaristiset valtiot eivät ole koskaan lähteneet isompiin puhdistuksiin, vaan pitäytyneet enemmän poliittisten vastustajiensa vaimentamisessa.
- - -
Jos olen oikein käsittänyt, niin Trumpilla tai ylipäätään republikaaneilla ei ole mahdollisuuksia muuttaa Yhdysvaltoja fasistiseksi diktatuuriksi, mutta heillä on mahdollisuus liittovaltion kautta vaikuttaa siihen, että vahvasti "punaiset alueet" (kuten Teksas) muuttuvat entistä punaniskaisemmaksi. Sen sijaan demokraattien voima-alueet kuten itä- ja länsirannikko, tuskin muuttuvat sen fasistisemmaksi ainakaan ilman sisällissotaa. Liittovaltiotason hankkeet voivat muuttua, mutta osavaltioiden omat hankkeet eivät välttämättä muutu mihinkään.
Presidenttinä Trumpilla on melkoinen valta Yhdysvaltojen ulkosuhteisiin ja tämän neljän vuoden aikana hän voi tehdä peruuttamatonta tuhoa ympäri maailmaa.
Viimeksi muokattu:
