Trump piti puheensa. Kuten aina, tulkinnat vaihtelevat, vastuu siirtyi kuulijalle.
Puhe oli erittäin merkittävä, varmaan Trumpin uran paras. Siinä puhui älykäs mies, korotan arviotani hänen henkisistä kyvyistään. Mies, joka saa porukan pomppimaan ylös alas tuoleiltaan, ei ole tyhmä. Mutta pomppijat sitä kylläkin ovat. Joukkohurmosta todistettiin.
Puhe saattaa jäädä vain tussahdukseksi, nallipyssyllä uhitteluksi. Trumpin toinenkin kausi voi olla kaaosta ja sirkusta yhtä aikaa.
Mutta puhe voi olla myös uuden Hitlerin puhetta, tai tuttavallisemmin Jim Jonesin jäähyväispuhe seuraajilleen. "Hypätkää, meillä on edessä suuri tulevaisuus!" Musk ainakin hyppää, niin valtavaa euforiaa hän luultavasti tunsi. Ja moni muukin.
Skenaarioita voidaan luoda maailmansodasta suureen rauhan aikakauteen. Loppuihan sota Gazassakin, miksei sitten Ukrainassa? Mutta Trumpin liittolaisiin ei ole hyvä kuulua, ainakaan lähimpiin. Meksikoon tai Kanadaan, uuteen osavaltioon. Hänen tapansa tehdä diilejä ei ole kovin kunnioittava, hän näkee kaikki vastapuolinaan, vastustajinaan.
Mielipuolisuuttakin noista silmistä voi lukea. Tässä on kaveri, joka ei kuuntele vastaväitteitä. Parempi totella, mitä hän sitten saakin aikaan. Uskottavaa, kieltämättä. Putin varmasti aistii hänessä kaltaisensa, kaverin, jolla on se, mitä Putella ei ole: maailman vahvin armeija. Osat ovat vaihtuneet, nyt Putinin on joko tuhouduttava tai liityttävä Trumpin puolelle. Trump tietää olevansa vahvoilla.
Parivaljakko on kuin tämän ajan Hitler ja Mussolini. Ei mikään hilpeä kaksikko.
Tässä muuten yksi skenaario, sekin kuuluu luokkaan Borges, mahdollisuus muiden mukana. Trump saa aikaan jonkinlaisen rauhan Ukrainassa, tulitauon tavallaan. Yleisen juhlinnan keskellä hän alkaa määrätietoisesti pyrkiä kohti diktatuuria, pienin mutta vakain askelin. Tukenaan hyvin rikkaita miehiä, kuten Bush jr. asian ilmaisisi. Vähitellen USA:ssakin Trump saa maan polvilleen, alkaa kuulua niitäkin ajatuksia, jonka mukaan ansaitsisi kolmannen kauden. Koska Korkein Oikeus on hänen taskussaan, mitään ehdotonta estettä tälle ei ole. Trumpille avautuu mahdollisuus toteuttaa myös uhkauksiaan. Panama ja jopa Grönlanti eivät ole turhan kaukana.
Mitä tällaisesta diktatuurista seuraa, ei kovin hyvää kuitenkaan. Diktaattorit eivät voi pysähtyä, vierivät kivet eivät sammaloidu. Kansa täytyy pitää tyytyväisenä, jopa Rooman keisareilla se oli näin. Ja siihen tarvitaan voittoja. Kapitalismi ei ole hänen puolellaan. Tästä seuraa, että voittojen täytyy tulla jossakin muussa asiassa. Kuten siinä, että USA ottaa jotakin sellaista, mikä ei ole koskaan kuulunut sille.
On selvää, että tällainen kv. politiikan normien rikkominen suututtaa, oikeammin kadehdituttaa Putinia ja Xi:tä. Ja koska Trump ei voi sallia jonkun muun varastavan sitä, mikä hänelle kuuluu, kuten Taiwan, oikeammin puolijohteet, silloin yhteenotto on väistämätön.
Tämä on vain yksi skenaario. On aivan yhtä mahdollista, että "vuoret ovat raskaina, mutta syntyykin naurettavan pieni hiiri." Hänen kautensa on jatkuvaa kaaosta, äänestäjät kyllästyvät jo parissa vuodessa. Hänestä tulee aika nopeasti poliittinen ruumis, jonka horinoita ei kukaan jaksa kuunnella. USA palaa vähitellen normaaliin. Maailmalla ei sen sijaan mene kovin hyvin ja Putin säilyy Euroopan uhkana vielä turhan kauan.
Eli siis vaihtoehtoina voivat olla Ukrainan rauha ja diktatuuri tai voimaton USA ja voimaantuva Venäjä. Missään tapauksessa ei ole syytä olla kovin luottavainen. Asiat voivat mennä niin monella tapaa pieleen, että paluuta aikaisempiin vakauden aikoihin Euroopassa ei taida olla. Koska Euroopan poliitikot eivät ymmärrä muuttunutta maailmaa, eivät ymmärrä, että puheiden sijaan vaadittaisiin todellisia tekoja. Euroopalla olisi kyky vakauttaa Eurooppa, mutta siihen vaadittaisiin suuria poliitikkoja, ei mitään Scholzin kaltaisia mikkihiiriä.
Toisin sanoen, liberaalidemokratioiden pitäisi kyetä vaikuttamaan ihmisiin niin, että ymmärrettäisiin myös aseellisen voiman merkitys nykymaailmassa. Ja kertoa idiooteille, suurelle massalle, miksi Putin on todella paha tyyppi. Silloin emme olisi USA:n ja Trumpin varassa, koska se mitä Trump haluaa, ei ole demokratioiden menestyminen maailmassa. Nyt sen sijaan odotamme, mitä Trumpia sattuu huvittamaan tehdä.
Yhdysvallat on toki pari kertaa aiemminkin pelastanut Euroopan. Mutta Trumpin kaudella transatlanttiset suhteet eivät ole kovin lämpimät, Trump voi auttaa Eurooppaa vain kiristääkseen siltä erinäisiä myönnytyksiä, tehdäkseen Euroopasta vasallinsa. Sekin voi olla diilinä, Trump kertoo EU:lle ehtonsa ja Euroopan on pakko myöntyä niihin. Tämä tietenkin olisi verrattain hyvä vaihtoehto taktisesti, koska EU on ainakin diilin osapuoli.
Ongelmana on luonnollisesti se, että Putin jää olemaan mörkönä koko Euroopalle.