Kuten edellä kommentoitiin, nyt Trumpista tuntui pahalta, kun yleisö reagoi hänen puheisiinsa. Tästä voidaan todeta kaksi asiaa: puheet siitä, että Trumpin puheet ovat rasistisia, saivat tietenkin vahvistuksen. Yleisö oikeasti kuunteli, mitä Trump sanoi ja toimi asianmukaisesti. Toisin sanoen, yleisölle eivät Trumpin puheet jättäneet arvailunvaraa.
Toinen asia on se, että Yhdysvalloilla on alentuneesti syyntakeinen henkilö virassa. On vaikea käsittää, mitä edes Trumpia hyödyttää tämä kissa-hiiri-leikki rasistisilla ilmauksilla. Obaman tapauksessa oli jotakin järkeä, koska suuri oli republikaaneista vihasi Obamaa. Yhteisen vihan kohteesta voidaan tunnetusti uskoa mitä hyvänsä.
Jolleivat nämä Trumpin white power-kannattajat ole täydellisiä vajakkeja, luulisi heitäkin harmittavan, kun matto vedetään jatkuvasti alta. Ensin sanotaan, että squadit ulos, sen jälkeen närkästytään näistä reaktioista. Trump lietsoo vihaa, mutta kieltäytyy olevasta vihan lietsoja. Hän tuntee jonkinlaista moraalista närkästystä, kun yleisö reagoi hänen omiin sanoihinsa.
Monenlaisia diagnooseja voitaisiin tehdä. Koska en ole psykiatri, en voi spekuloida kovinkaan tarkasti mahdollisella persoonallisuuden jakautuneisuudella. Onko Trump jonkin sortin skitso, jossa on monta persoonaa, ml. hyvä Trump ja paha Trump? Hyvä Trump kieltäytyy esim. rankaisemasta lennokin alasampumisesta iranilaisia kuolemalla ohjusiskun kautta. Paha Trump taas lietsoo koko ajan vihaa ja väkivaltaa omassa maassaan ja maailmalla.
Onko Trump alentuneesti täysivaltainen toimija? Ovatko hänen päässään lyhdyt vihdoin sammumassa yksitellen? Eikö hän oikeasti ymmärrä omia sanojaan? Puhuuko hän vain tunteidensa mukaan ilman mitään takana olevaa strategiaa? Vai johtuuko Trumpin käytös halusta olla aina valokeilassa, jatkuvasti tulkintojen ja sitä myötä huomioiden kohteena?
On sanottava, etten usko enää Trumpin olevan sellainen "evil-genius", miksi Michael Moore hänet määrittää. Trump on jo vanha, vanhus oikeastaan ja hänen täytyy tulla toimeen rappeutuvien aivojensa kanssa. Hän joutuu taistelemaan hulluutta vastaan päivittäin, hänen täytyy ponnistella kuulostaakseen siltä, että hänen persoonassaan vallitsisi edes auttava tekojen ja puheiden jatkuvuus.
Rappeutuvat aivot eivät uusiudu. Toisin sanoen, hän joutuu kaikissa asioissa turvautumaan kokemukseensa, uusia ideoita ei synny, ei uusia näkemyksiäkään. Hän heijastaa reaktioissaan kodin perintönä tulevia kovia arvojaan. Trumpin onneksi oikeistolaiset ja konservatiiviset arvot ovat länsimailla myötätuulessa. Niinpä Trump kuulostaa välillä hyvinkin järkevältä puheissaan, hän nyt vain on konservatiivi. Jopa rasistiset heitot voidaan ymmärtää sisäistettyjen, osittain tiedostamattomien arvojen perustalta lähteneeksi.
Trump varmaan aavistaa jossakin määrin omien puheidensa vaikutuksia ja voi tuntea jonkinlaista harmia käytöksestään, syyllisyyteen tai häpeään en sentään usko. Hän saa perhepiirissä toisenlaista palautetta puheistaan. Hän ehkä tajuaa itsekin olevansa vanha ja seniili, hänen arvopohjansa ohuus voi joskus heikkoina hetkinä paljastua.
Kuvaan astuu tunne, jonkinlainen ajatus ihmisten veljeydestä, jonkinlainen pahanolon tunne, jyrkkä kielto rasismille. Hän ei missään tapauksessa näe itseään rasistina. Hän ei vain käsitä, että omien lapsuudenkäsitysten ja nykymaailman välillä on valtava kuilu. Vähemmistöistä ei voi puhua tai ajatella samaan tapaan kuin hänen nuoruudessaan. Trump kuitenkin ajattelee olevansa hyvä ihminen, kuinka kaukana tämä näkemys sitten todellisuudesta onkaan nykymaailmassa. 50-luvulla Trump ei olisi millään lailla poikennut valkoisten hyvien miesten joukosta puheillaan.
Trump ei vain osaa ajatella abstrakteja asioita, aatteita. Hän on kotonaan silloin kun ihmisiä pitää kusettaa uusilla tuotteilla tai itsensä myymisellä. Hän on loistava myyntimies. Mutta hän ei kykene arvoimaan omia puheitaan ja tekojaan objektiivisesti. Miksi olettaisimmekaan, että myyntimies omaisi filosofin kykyjä?
Siksi näen Trumpissa dinosauruksen, joka varmaan muistuttaa monen keski-ikäisen isäpappaa. Kyvytön monissa uusissa asioissa, kuten miehen uuden roolin omaksumisessa, toistelee oman nuoruutensa asioita, tapahtumia ja asenteita. Trumpia voisi sääliäkin, jos hän ei olisi niin täynnä itseään ja jos hän ei vaikeuttaisi niin monen elämää.
Trumpin olisi parasta jäädä eläkkeelle, toistelemaan jaarituksiaan golf-klubilleen. Siellä ei juuri kukaan niitä kuulisi. Eikä kenenkään tarvitsisi polttaa päreitään vanhuksen horinoista (toki niitäkin pitää omaisten kuunnella kiinnostuksella).