Ei.
Jos ihminen on aborttikannassa demarien kannalla mutta vastustaa Liittovaltiojohtoisia päätöksiä yli osavaltioiden päätösten, hän voi ihan hyvin äänestää rebuja.
Tämän vastakohta olisi ihminen joka on aborttiasiassa rebujen kannalla mutta toivoo silti että Liittovaltio päättää asioista. Kaipa tällaisiakin ihmisiä on, joku konservatiivinen kommunisti?
Tämä on hyvä esimerkki ilmiöstä, jota kutsutaan termillä "spinnaus". Enkä syytä juuri sinua siitä, vaan erityisesti republikaanien taktikoita, eli "spin doctoreita".
He yrittävät piilottaa abortin vastustuksen osavaltioiden itsemääräämisoikeuden taakse - juuri siksi että aborttioikeutta tukevat republikaanit eivät hylkäisi puoluetta. Suurin osa varsinaisista abortin vastustajista ei pidä sinänsä osavaltioiden itsemääräämisoikeutta abortin kannalta kuin välineenä, jolla aborttioikeutta saadaan rajoitettua edes osassa maata (vaikka tämä ryhmä haluaa kyllä saada aborttirajoitukset koko maahan).
Trump tulee varmasti vetoamaan juuri tähän osavaltioiden itsemääräämisoikeuteen, mutta Harrisin kannattaa pitää asiaa esillä, ja saada Trumpin todellinen aborttikanta esiin.
Jos Trump asettuu selkeästi aborttioikeutta vastaan, osa järkevimmistä republikaaneista saattaa hylätä hänet (ja jättää äänestämättä). Kuten aiemmin on jo mainittu, joissain republikaanienemmistöisissä osavaltioissa abortin kiristysehdotukset ovat yllättäen kaatuneet kansanäänestyksissä, koska osa rebuista sittenkin tukee aborttioikeutta.
Vastaavasti, jos Trump ei ota riittävän selkeästi aborttia vastustavaa kantaa, osa konservatiiveistä saattaa hylätä hänet (ja jättää äänestämättä).
Kuten ketjussa on myös aiemmin todettu, vaaleissa on paljolti kyse siitä, kumpi saa potentiaaliset kannattajansa paremmin aktivoitua. Yksi seuraus poliittisten jakolinjojen jyrkentymisestä on siinä, että entistä harvempi oikeasti arpoo kumpaa äänestää. Suurimmalla osalla suosikki on jo ennalta päätetty, mutta äänestysinnokkuus vaihtelee (ja joskus jopa mahdollisuus äänestää - siksi republikaanit yrittävät tehdä äänestämisestä vaikeampaa erityisesti köyhille ja vähemmistöille).
Sama tilanne on ollut jo kaksissa edellisissä vaaleissa: 2016 Clinton oli niin epäsuosittu demokraattien keskuudessa (erityisesti vasemman laidan demokraatit jopa inhosivat häntä), että liian moni jätti äänestämättä, joten Trump voitti (vaikka jäikin äänimäärässä hieman jälkeen). 2020 taas väittäisin, että Trumpin persoona herätteli nukkuvat demokraatit äänestämään Bidenia (Trumpin persoona herätteli myös rebuja, ja äänestysaktiivisuus nousi, mikä satoi lopulta demarien laarin).
Harrisin merkittävä ero Clintoniin on siinä, että vaikka hän ei ole ollut erityisen suosittu vice, hän ei ole kuitenkaan laajasti vihattu. Mielenkiintoista nähdä kuinka Trump tulee vyöryttämään kaiken, missä Bidenin hallinto on jonkun tulkinnan mukaan epäonnistunut, Harrisin syyksi. Tällöin tietty harmaus ja näkymättömyys voi ainakin jossain määrin suojella Harrisia (suurin osa syytöksistä kuitenkin on oman kannattajakunnan kosiskelua eikä niinkään demokraattien käännyttämistä - muistakaa että jakautuneessa yhteiskunnassa käännyttäminen on todella vaikeaa). Ja samalla, mitä jyrkemmin Trump hyökkää Harrisia vastaa, sitä helpompi Harrisin on saada vähän innottomammatkin demokraatit vaivautumaan uurnille äänestämään Trumpia, MAGA:a ja kaikkea republikaanien kieroilua vastaan...