Vähän samalla tavalla kuin Osmo Apunen
tässä.
Osmo Apunen siis laskee Obaman ansioksi hänen kaunopuheisuutensa, mutta katsoo suoriutumisen olleen "muissa suhteissa järkyttävän huonoa"? Huonoksi puoleksi lasketaan mm. Obaman argumentoinnin järkiperäisyys ja hyvä käytös sanoin: "Obaman ajattelun ongelma on siinä, että maailman diktaattorit eivät tule Ruotsista. Toisin sanoen he eivät ole väkeä, joihin argumentit ja hyvä käytös tehoavat". Lähes samaan hengenvetoon voivotellaan perään sitä, että Obaman ulkopolitiikka ei ollut tarpeeksi aggressiivista(?) kun pysyttiin liikaa puheen tasolla sen sijaan, että oltaisiin lähdetty sotimaan (jos nyt oikein Apusta ymmärsin).
Talousihmiseksi aivan hämmästyttävän vähän käydään läpi republikaanien talouspolitiikan (Bushin kaudet) korjauskurssia, jota Obama johti. Terveyspolitiikan uudistuksesta ei hiiskahdetakaan. Obama ei ole yli-ihminen ja arvostelun yläpuolella sen takia, että hän on hyvä jätkä ja kiistatta selviä kämmäyksiäkin on tehty - esimerkiksi roturistiriitojen hoitamisessa olisi minusta pitänyt ottaa selkeämpi ote tilanteesta - mutta onhan tuo Apusen kritiikki aika monelta osin epäreilua kun maailmanpolitiikan heilahdukset tunnutaan kaadettavan täysin Yhdysvaltojen presidentin harteille. Tekstissä ei esimerkiksi eritellä keinoja, miten Yhdysvallat olisi pystynyt kontrolloimaan Kiinaa tai rauhoittamaan "geopoliittisen sotkun" (jonka juuret ovat siis ajassa ennen Obamaa) Syyriassa ja muissa maailman tämänhetkisissä kriisipesäkkeissä. Saati sitten, että olisi analysoitu Obaman mahdollisuuksia toimia republikaanienemmistöä vastaan näiden kysymysten suhteen.
No, jotkut vain tykkäävät luovia vastavirtaan. Äkkinäisempiä liikkeitä ja paljon vähemmän kaunopuheisuutta on ihan takuulla luvassa seuraavan neljän vuoden aikana, samoin kuin protektionistisia taloustoimia (kummasti liberaalit Yhdysvalloissa antoivat äänensä tälle...). Katsotaan mihin se johtaa.