Boldaus oma. Eniten lisäydinvoimaa tarvitsevat ne jotka voittavat sillä joka tapauksessa, eli energiaintensiivinen perusteollisuus poliittisine käsikassaroineen (tunnetaan myös nimellä
kilpailukykyjengi) ja Venäjän valtiojohtoiset yritykset. Toki se kelpaa myös rivikansalaiselle jolle Suomessa erityisen halpa sähkö on aina liian kallista, eikä tuotantomuodoilla niin väliä paitsi kiusa vihreille toki aina plussaa.
Eniten lisäydinvoimaa haluavat ne jotka eivät halua olla riippuvaisia nykyään rajan yli tulevasta ryssäenergiasta ja niistä jotka näkevät sähkövoiman lisätarpeen huomattavana tulevaisuudessa. Esimerkkinä sähköautot, maalämpö, ilmalämpöpumput, konesalit yms. jotka huutavat lisää sähköä.
Eniten lisäydinvoimaa vastustaa ne joiden mielestä esim. Outokummun ei pitäisi tehdä rosteria Suomessa vaan se on parempi tuoda ulkomailta.
Tässä voitaisiin vielä keskustella halvan kotimaisen sähkön kauppa- ja vaihtotaseellisia merkityksiä mutta se on yleensä vähän liikaa anti-atom jengille. Hassua on miten sama jengi rummuttaa kotimaisen ostovoiman kasvattamisen puolesta ja vaativat samalla Saksan ja Tanskan tyyppisiä sähkönhintoja, jokainen voi miettiä miten ostovoimalle käy jos sähkön hinta kolminkertaistuu kuluttajille.
Siinä olet oikeassa että Ville Niinistön itku on varsin viihdyttävää, jos twitter/facebook muuttuu maksulliseksi niin Niinistön timeline tarjoaa parempaa vastiketta rahalle kuin esim. Urhotv tarjosi.
Ymmärrän sinänsä erittäin hyvin että punavihreissä kilpailukykyä ei arvosteta korkealle, ottaen huomioon korkean julkisen sektorin osuuden tämän porukan työllistymisessä.
Riski kannetaan veronmaksajien rahoilla ja tässä uskottavassa skenaariossa (kilpailukykyjengin narussa tallaavat) kunnalliset energiayhtiöt ottavatkin ensin takkiin fennovoimainvestoinnista ja sitten polttovoimaloissa tuottamansa sähkön hinnan laskusta.
Tolkku: Kenelle Fennovoima kannattaa?
http://tolkku.blogspot.fi/2014/09/kenelle-fennovoima-kannattaa.html
Ja kuten valistuneimmat punavihreät blogista tajuavatt, lisäydinvoiman rakentaminen syrjäyttää ensisijaisesti fossiilisia maakaasu- ja hiilivoimaloita joilla on korkeimmat marginaalikustannukset. Mutta tämä ei sovi vähemmän valistuneille (enemmistö) punavihreille joille ydinvoima on ensisijaisesti aattellinen suurpääoma-vihollinen, kannattavuus-aspekti on toissijainen.
Ilman kilpailukykyjengin ja Venäjän valtiojohtoisten yritysten henkilökohtaisista intresseistä johtuvaa tarvetta rakentaa voimala tuottamaan markkinahintaa kalliimpaakin sähköä, ja Suomen poliittistaloudellisen eliitin myötämielisyyttä sille (en halua uskoa että typeryydestä olisi kyse) tässä maassa EI olisi lisäydinvoimalle sellaista tarvetta että sitä rakennettaisiin.
On huvittavaa miten markkinatalouteen ja kapitalismiin skeptisesti suhtautuva punavihreä-sektori on niin huolissaan FV:n kannattavuuslaskelmista.
Lista maista joissa rakennetaan ydinvoimaa tai suunnitellaan ydinvoiman rakentamista:
USA, Suomi, Ranska, Iso-Britannia, Romania, Slovakia, Bulgaria, Valko-Venäjä, Venäjä, Puola, Etelä-Korea, Japani, Kiina, Intia, Pakistan, Kazakstan, Iran, Emiraatit, Jordania, Turkki, Vietnam
Plans for New Nuclear Reactors Worldwide
http://www.world-nuclear.org/info/Current-and-Future-Generation/Plans-For-New-Reactors-Worldwide/
Ymmärrän hyvin miten punavihreät ovat kauhuissaan siitä miten Suomi voi kuulua samaan joukkoon mm. USA, Ranska, GB, Etelä-Korea, Japani muodostaman porukan kanssa.
Ei mitään ydinvoimaa vastaan teknologiana,
Huutonaurua tähän.
mutta tässä muutama realiteetti. Epäilyttää, voiko näille vanhojen vientivetureiden kakkosrivin hevosille ydinvoimasta koituva kokonaishyöty Suomelle olla niin suuri, että tämä kaikki (venäjäriskit, veronmaksajien riskit, huoltovarmuusriskit, uusien teknologioiden menetetyt investoinnit) kannattaa. Mikään kun ei oikein viittaa siihen, että kannattaisi.
Tässä sinulle muutama ihan oikea reaaliteetti:
1) Venäjäriski on olematon, vähemmistöomistaja voimalassa, polttoainetoimitussopimus on ensimmäiset 10v ja sen voi sopimusrikkomuksen tapauksessa korvata about 10 ns. länsimaata milloin tahansa
2) Veronmaksajien riski toteutuu tuulivoimassa joka ikinen sekunti, tänä vuonna noin 150M€ pelkästään syöttötariffien osalta
3) huoltovarmuusriski on huomioitu voimalan osalta, varaosat saadaan tarvittaessa muualta kuten Loviisassakin, operointiosaaminen jää Suomeen jo STUKin vaatimusten mukaisestikin. Lisäksi meillä on piuhat Nordpooliin josta saadaan hätätilanteessa tarpeeksi korvaavaa sähköä.
4) Uudet teknologiat eivät menetä pennin jeniä investointeihin, meillä on Nordpoolin hinnoittelu jossa hinta määräytyy pitkälti Norjan ja Ruotsin vesivoimatilanteen mukaan. Ainoat jotka kärsivät ovat vanhat, korkeiden marginaalikustannusten laitokset kuten Inkoo ja Meri-Pori. Uusien teknologioiden investoinnit pohjautuvat paljon laajempaan markkinaan kuin Suomi.
