Yleensä olen tähän aikaan unten mailla, mutta nyt jostain kumman syystä heräsin keskellä yötä. Katsoin kelloa ja se oli vähän yli kolme. Siitä sitten on tähän asti uni ollut enemmän tai vähemmän katkonaista. Harvoin muuten tulee kuunneltua neljän uutiset (siis 04.00) radiosta, no kerta se ensimmäinenkin. Urheilupläjäyskin tuli vielä samaan hintaan. On se Hautamäen Matti vain näätä, näätien näätä. Tähän asti päivän naurut tarjosi kyllä aamuradion toimittaja, otin lausahduksen allekirjoitukseenikin.
Eilen oli aika kiva laskettelureissu Himokselle mukavalla kaveriporukalla. Yllättävän nopeasti alkoi taas jotain muistua laskemisesta, kun ottaa huomion pienen tauon, mikä on ollut tässä harrastusmuodossa. Viimeksi nimittäin kävin rinteessä niinkin hiljattain kuin v. 1997, silloinkin Himoksella. Iso kädenojennus vuokravälineille, oli aika hyvä sukset ja monot alla. Mäkeäkään ei tullut nuohottua kuin kerran kunnolla. Tuumasinkin kaverille heti pystyyn päästyäni, että jos tämän olisin saanut nauhalle, iloa olisi riittänyt pitkäksi aikaa. Pohjoispuolen (en ole ihan varma, joka tapauksessa eri puoli kuin lipunosto/vuokraus yms.) rinteiden jyrkimmän vaihtoehdon kolasin aika hyvin lähellä isänmaata. Rinteen puolesta välistä alkoi todella jyrkkä lasku, jonka puolessa välissä minusta tuli täydellinen matkustaja. No, pääasia, ettei ketään sattunut, eikä ylhäältäkään juuri silloin tullut ketään törmäyskurssille. Paikat tärisi hetken aikaa, mutta positiivinen mieli säilyi silti.
Iso kädenojennus myös Aamulehden jakajalle, joka rivitalohuoneistossani tuo lehden ovenkahvaan, ellei nyt esim. sada kovin paljon. Miehen työtä.