Jokohan pitäisi peruspadankin suunnata unten maille? Aamulla olisi kuitenkin koulua tarjolla kahdeksasta eteenpäin, ja pitäisi jaksaa jälleen kerran vääntää elämää väsyneempää fysiikan labraselkkariakin. Ja ajateltiin kaverin kanssa tehdä sitä vielä iltapäivän meidän luokan sählyvuoron jälkeen. Tuntuu jo nyt siltä, että se on aivan pystyyn kuollut ajatelma. Mutta kummasti se vaan torstaiksi täytyisi olla valmiina, jottei myöhästy, joka puolestaan vaikuttaa arvosanaan. Onko elämää ilman fysiikan työselostuksia? Kyllä siitäkin tutkimuksen voisi tehdä.
Näin yöketjussa voi avautua, ja olla itsekin tavallista väsyneempi. En silti väitä, että juttuni taso täällä aina mitään kovin välkkyä on, kunhan kirjoitellaan välillä. Silloin onkin hyvä tulla tänne vapaan puolelle tuolta kylmien faktojen SM-liigan maailmasta. Maailmasta, jossa pärjäävät vain parhaita huonommat.
On ollut tänään kyllä melko ahdistava päivä, ja oikeastaan jo vähän aikaa. Kaipa se kaikki kuuluu elämään, mutta hetkittäin tuntuu, että jaksamisen rajakin jossain kulkee, on tainnut jäädä jo taaksekin. Se ei ole hieno tunne. Tähän asti masennuksesta on toki ajan kanssa noustukin, mutta en erityisemmin nauti noista ajanjaksoista. Tuntuu, että sydäntä painaa kaikki mahdollinen, isot ja pienet asiat. No, ei kai siinä kuin nyt jo nukkumaan, tämä tässä ja loput joskus toiste. Tänäkin aamuna heräsin vain jo kuuden jälkeen miettimään kaikkia mahdollisia asioita, vaikka nukkua herätyskellonkin mukaan olisi voinut vielä tovin jos toisenkin. Kaipa se tästä taas joskus valkenee.
Näin yöketjussa voi avautua, ja olla itsekin tavallista väsyneempi. En silti väitä, että juttuni taso täällä aina mitään kovin välkkyä on, kunhan kirjoitellaan välillä. Silloin onkin hyvä tulla tänne vapaan puolelle tuolta kylmien faktojen SM-liigan maailmasta. Maailmasta, jossa pärjäävät vain parhaita huonommat.
On ollut tänään kyllä melko ahdistava päivä, ja oikeastaan jo vähän aikaa. Kaipa se kaikki kuuluu elämään, mutta hetkittäin tuntuu, että jaksamisen rajakin jossain kulkee, on tainnut jäädä jo taaksekin. Se ei ole hieno tunne. Tähän asti masennuksesta on toki ajan kanssa noustukin, mutta en erityisemmin nauti noista ajanjaksoista. Tuntuu, että sydäntä painaa kaikki mahdollinen, isot ja pienet asiat. No, ei kai siinä kuin nyt jo nukkumaan, tämä tässä ja loput joskus toiste. Tänäkin aamuna heräsin vain jo kuuden jälkeen miettimään kaikkia mahdollisia asioita, vaikka nukkua herätyskellonkin mukaan olisi voinut vielä tovin jos toisenkin. Kaipa se tästä taas joskus valkenee.