Vanhoista sananlaskuista tuli mieleeni sellainen, joka ei ikävä kyllä pidä paikkaansa - on itse asiassa kaukana todellisuudesta - eli
ei parta pahoille kasva eikä turpa jouhet joutaville.
Joutava.
vlad.
Sananlaskua suunniteltaessa ei oltu huomioitu myöskään partasuisten rättipäiden olemassaoloa. Parran nimen omaan kuuluu kasvaa pahoille erilaisissa ISIS-kalifaateissa ja muissa rauhan ja rakkauden tyyssijoissa. Jos ei kasva kunnolla, niin sitten joku luultavasti leikkaa kurkun auki, kivittää tai hirttää lyhtypylvääseen partamiesten mölytessä Allah Akbaria taustalla.
Kotiteollisuuden Jouni Hynysen musiikillinen ura oli parrattomana tai vähäpartaisena parempaa kuin parrakkaana. Kotiteollisuuden viimeinen todellinen huippualbumi, vuoden 2003 musiikillisesti ja sanoituksellisesti oivaltava Helvetistä itään tarjosi Hynysen hillityllä viiksi- ja leukapartakombinaatiolla varustettuna, ja tuollaista mallia vastaan minulla ei ole mitään, koska samanhenkinen karvoitus koristaa omaakin naamaani. Asian (siis Hynysen, ei minun) voi tarkistaa vaikkapa Helvetistä itään -biisin videosta:
http://www.youtube.com/watch?v=12CNBbw2N-M
Seuraava levy 7 oli vielä ihan hyvä vaikka Hynysellä jo parta oli tihentynyt jonkin verran, mutta sen jälkeen kävi niin, että Hynysestä on tullut entistä enemmän mediapersoona ja rock-stara kuin rock-muusikko, ja samalla Kotiteollisuus on alkanut pahasti toistamaan itseään ja teemojaan.
Tosin niin käy kaikille bändeille ennemmin tai myöhemmin, jokaisella yhtyeellä on oma elinkaarensa ja oma hetkensä, ja kun suosio nousee tarpeeksi korkealle niin harvapa sitä viitsii pistää pillejä pussiin vaikka enää ei ole erityistä uutta sanottavaa. Onhan sitä asuntolainat maksettavana ja elatusmaksut maksettavana, ja musiikki on työtä siinä missä muutkin. Eri asia silloin nuorempana kun on vielä väkevää sanottavaa nuoruuden uhossa ja vimmassa, ja bändi on enemmän elämäntapa kuin elanto.
Voi vika olla tietysti myös kuulijassa, tässä tapauksessa minussa, sillä ovathan Kotiteollisuuden levyt myyneet edelleen (vaikkeivät koskaan niin paljon kuin Helvetistä Itään) ja bändi on kestosuosittu. Ei vain enää nappaa muu kuin vanha materiaali, kuten ei nappaa enää oikein Viikatteenkaan tai vastaavien kohdalla. Tästä syystä kunnioitan yhä enemmän ja enemmän Timo Rautiaista, joka teki sen mitä aniharva tekee eli lopetti Trio Niskalaukauksen ollessaan bändin suosion aallonharjalla. Viimeinen albumi oli jo sen verran aiempia heikompi mutta kuitenkin vielä sen verran tasokas, että se oli jälkeenpäin ajateltuna juuri oikea hetki lopettaa ja todeta, että tällä junttakonseptilla ei enää tule syntymään kuin vanhan toistoa joka voi olla ihan ok, mutta ei enää tuoretta tai huippulaatuista.
Tämä Trio Niskalaukauksen vanha kappale vuodelta 1999 sopii hyvin sekä yöketjun unettomille että maailmanpoliittiseen tilanteeseen, eli Venäjän orvot:
http://www.youtube.com/watch?v=2d5fYy7ZRpQ
Aurinko nousee päittemme ylle, eivät suojaa anna alastomat puut
Astuu esiin mies tovereineen, päissään lakit punatähtiset
Ovat töissä täällä, eivät tiedä miksi, kotisatamassa ydinsukellusveneiden
He eivät välitä, he eivät pidä huolta, mieti kohtaloa Venäjän orpojen
Eikö uni tule silmään, koeta asiat unohtaa, etkö siihen pysty, sinun täytyy uskaltaa
Laittaa selkä seinää vasten, pistää kädet niskan taa, on aivan turhaa itseään piilottaa
Koittaa suuri aamu, kirkkaan valon juhla, se on alkunäytös talven tuhatvuotisen
Et turvapaikkaa voi mistään löytää, on aivan turhaa edes yrittää