Yöketju (klo 24:00–06:00)

[Melko Huono]

Onkohan joku jatkoaikalainen hypännyt benji-hyppyä? Kokemuksia?

Olen hypännyt ja voin kertoa että aivan huikea kokemus. Hinta silloin ennen hyppyä tuntui kovalta, olikohan 50€, mutta ei tuolla rahalla saa mitään vastaavaa kokemusta. Sitä tunnetta ei voi kellekkän kuvailla joka sitä ei ole tehnyt. Suosittelen. Toista kertaa sitä en hypää, koska haluan että se oli once in a lifetime-kokemus.

 

[ms.qvist]

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö...

...antaa Tapio Rautavaaran jatkaa täst' eteenpäin!

vlad.

 

[#51]

Onkohan joku jatkoaikalainen hypännyt benji-hyppyä? Kokemuksia?

Muutama vuosi sitten tuli Kaivarissa hypättyä. Korkeutta oli silloin 110 metriä. Olihan se hieno kokemus mutta hinta oli mielestäni todella suolainen. Silloin maksoi muistaakseni 80 euroa ja nykyään taitaa olla jo lähemmäs satasen.

 

[Kaiuni Alen]

Perikato, Der Untergang tai Downfall. Ihan helvetin koskettava elokuva. Mielenkiintoinen, vaikkei aihe niin kiinnostakaan.

 

[Virveliä kainaloon]

Väliherätys 5.15, voisin mennä pirteyttäni etsimään vapaasta jonkun kuopatun ketjun ja raapustaa sinne palstantäytettä.

 

[Iker]

Kiva valvoa vielä tähän aikaan ilman merkkiä kunnon väsymyksestä ja toivosta nukahtaa, kun aamulla yhdeksältä pitäisi olla jo futiskentällä laittamassa tossua toisen eteen.

Tänään alkuillasta tuli vielä juostua ihan hyvän treenijakson jatkeeksi melko kovavauhtinen kympin lenkki, eli palautumiset ja muuten vaan levot treenien välissä jää kyllä näillä saatanan pätkäunilla aika heikoksi. Pitäisi ilmeisesti olutta ja varmaan jotain muitakin litkuja nyt lauantaina jossain ottaa sovituissa merkeissä, mutta minkäs teet ja nukutaan taas sitten kun tarpeeksi nukuttaa.

Äsken iski ihan älytön nälkäkin ja oli pakko käydä tankkaamassa, jätetään aamiainen vaikka väliin nyt sitten ja mennään äskeisellä välipalalla huominen kovaa vauhtia jo lähestyvä aamutreeni.

 

[Musta Nuoli]

Hyvää yötä ja hyvää matkaa!

Mielenkiintoista reissua toivottelen, muistaakseni aikomuksenasi on vierailla myös Theresienstadtin keskitysleirillä - epäilemättä mielenkiintoinen paikka vierailla!

Kiitoksia. Theresienstadtin leiri oli tosiaan mielenkiintoinen. Tuo eroaa peruslagereista siten, että paikka jakaantuu oikeastaan kolmeenkin eri alueeseen eri puolelle Terezinin kylää. Pieni Linnoitus on vanha 1700-luvun linnoitus ja vankila, jossa siis olivat varsinaiset leiriparakit. Tuolla oli vankeja jo ennenkin, muun muassa ekan maailmansodan aloittanut Gavrilo Princip mätäni tuolla kunnes kuoli. Habsburgin suku tuon aikoinaan rakennutti, näyttävä linnoitus. Iso Linnoitus eli ghettoalue oli sitten kylässä kauempana, siellä oli ghettomuseota ynnä muuta. Sitten oli erikseen hautausmaa ja krema.

Toinen reissun kohokohta oli Kutna Horan kylän visiitti. Unesco-kohde sekin, ja siellä oleva luukappeli virkisti makaaberia mieltäni. Kappelin "sisustukset" on tehty yli 40 000 ihmisen luurangoista ja kalloista, niistä ovat munkit kyhänneet kaikenlaisia sommitelmia ja niihin pääsi ihan lähikontaktiin. Harvoin sitä pääsee ihmiskalloja hiplaamaan. I love the dead, laulaisi Alice Cooperkin tuolla.

Muutenkin kelpo reissu, vaikka varsin kuuma tuollakin oli. Sisämaan kuumuus ei kuitenkaan tuntunut niin pahalta kuin Suomen helteet, varsinkin kun hotellissa oli ilmastointi, asunnossani vain pikku tuuletin. Ehkä kerron tuosta joskus lisääkin jos tarve vaatii.

 

[Musta Nuoli]

Nyt olen siis toki jo palannut reissultani, palasin jo 21.7. mutta tuntui luontevalta pitää perinteistä kesäajan Jatkis-breikkiäni vielä tovi. Ei ollut halua eikä tarvettakaan nettiin tai nettikeskusteluihin, käytin loput kesälomastani reissun jälkeisen kesäflunssan paranteluun ja vanhojen Hämähäkkimies-lehtien lukemiseen.

Luin kesän aikana ne kaikki, eli numerosta 1/1980 eteenpäin reilusti yli 400 numeroa. Eipä ollut tähänkään mitään järjellistä syytä, mutta tulipa luettua kun kerran leikkiin lähdettiin. Sen enempää en niitä analysoi, kukaan järjissään oleva ei halua lukea 34 vuoden Hämiksien analyysiä.

Eikä ole muutenkaan vielä perinteinen Jatkis-vire yllä, luultavasti elokuun alkupuoli menee edelleen vähän hiljaisemmalla tahdilla. Yksi syy tähän on tämä saatanan seksihelle, joka vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Pari armollista päivää on mennyt alle hellerajan, mutta nyt on taas kaksi viikkoa tuskaa luvassa.

Minulla on fyysinen kunto mennyt moisen takia heikommaksi, erilaiset riskiryhmäkategoriat kun täytän. No, kemikaaleilla saa verenpaineen ja sykkeen pakkokeinoin säädeltyä alemmaksi jos tarvitsee, salpaaja se on betasalpaajakin.

Lähinnä ongelmana on sisälämpötila eli esimerkiksi makuuhuoneessani on lämpötila 29-31 astetta jatkuvasti, eikä se siitä laske vaikka mitä vippaskonsteja käyttäisi. Nytkin on täysi ristituuletus päällä kolmelta yöllä. Töissäkin on kuuma, joskaan ei näin kuuma. Pitäisi varmaan muuttaa pyöräkellariin asumaan. Kyllä kohtuullinen lämpö ja kesäpäivät sinänsä kelpaavat, mutta kolmenkympin molemmin puolin heiluva tukala helle on näin pitkään kestävänä liikaa.

Mitä vanhaan kestoaiheeseen eli unirytmiin tulee, niin hienosti sen saa räjäytettyä heti samana iltana kun tulee töihin paluun jälkeinen viikonloppu. Koko viikon olen herännyt aamuisin töihin, nyt sitten heilun taas puoli neljältä yöllä hereillä. Toisaalta miksipä en heiluisi, koska sain päivällä nukuttua tovin ja makuuhuoneessani on niin kuuma, ettei nukkumisesta tule muutenkaan yhtään mitään. Olen harkinnut vakavissani sitäkin, että varaisin ilmastoidun hotellihuoneen itselleni viikonlopuksi. Ei se halpaa lystiä olisi, mutta saisipa ainakin nukkua viileässä ja rauhassa.

 

[Musta Nuoli]

Perikato, Der Untergang tai Downfall. Ihan helvetin koskettava elokuva. Mielenkiintoinen, vaikkei aihe niin kiinnostakaan.

Perikato on erinomainen elokuva ja tunnelmaltaan loistava. Antaa myös hyvän ja varsin autenttisen kuvauksen Aatusta ja hänen lähipiiristään viimeisten aikojen koittaessa.

Kaikkien ei toki tarvitse osata johtajabunkkerin pohjapiirrosta ulkoa tai luetella valtaosaa natsiupseereista saatika Aatun naissihteereistä (Junge, Krüger, Christian jäivät tappiin asti, Schröder ja Wolf lähtivät aiemmin pois), mutta kaikkien olisi hyvä tämä elokuva nähdä ymmärtääkseen vähän paremmin mistä tuossa oli kyse. Ja onhan Aatun ja Evan traaginen rakkaustarina lähes elämää suurempi, kuin nykyajan Romeo ja Julia -variantti, jossa osapuolet saavat toisensa viime hetkillä vain tehdäkseen tuplaitsemurhan kuten Shakespearen näytelmässäkin.

Aiheen eli toisen maailmansodan ja sen päättymisen soisi sikäli kiinnostavan mahdollisimman monia, että iso osa nykypäivänkin valtapolitiikan asetelmista juontaa juurensa toisen maailmansodan tapahtumista, ja venäläisten jankutus "fasisteista" milloin missäkin (nyt muka Ukrainassa) ammentaa myös toisen maailmansodan tapahtumista. Venäjän hallinnolle sana fasisti on taikasana, jolla voi oikeuttaa minkä touhun tahansa, myös oman täysin fasistisen toiminnan.

DISCLAIMER: Tämä EI ollut kutsu tai kehoitus kenellekään dosentti Johan Bäckmanin aateveljelle, jotka ovat näköjään Venäjä- ja Ukraina-ketjuissa mellastaneetkin heinäkuun kuumina päivinä. Jatketaan siellä vääntöä (tai siis ei jatketa, ei kiinnosta juuri nyt vittuakaan moinen), yöketjussa käytäköön muuta keskustelua. Tämä viestini käsittelee ensisijaisesti Perikato-elokuvaa ja sen merkitystä, joten änkkäysvänkkäys-vitun-känkkäys-syöpää siitä kuinka hieno hallinto Venäjällä on ja kuinka hieno mies on Putin sopii levittää niihin fasistiketjuihin.

 

[Musta Nuoli]

Täällä taas, täältä ikuisuuteen.

Heräsin puoli tuntia sitten. Lyhyiltä torkuilta, jotka otin sohvalla seitsemän jälkeen kun olin perin uupunut seksihelteessä tehdystä parin tunnin pyöräily- ja minigolf-reissustani. Lyhyet torkut kestivät siis noin kuutisen tuntia. No, hyvä kun joskus edes nukun, olo on niin nuutunut ja nihkeä ollut pidemmän aikaa tukalan helleaallon vain jatkuessa. Nyt en varmaan saa ihan heti unta.

Niska tuossa samalla jäykistyi, mutta hyvänä puolena sohvalla oli hitusen viileämpää kuin makuuhuoneessani, jossa on taas yli 30 astetta lämmintä ja varmaan lämpiää lisää, kunhan tänään ja huomenna helle taas "hellii" Suomea yli 32 asteen ennusteella. Cha-cha-cha, kuten toinen iltapaskalehti ilmaisi hehkuttaessaan tätä.

Tekisi mieli käydä tunkemassa nämä seksihelle- ja hellimisartikkelit arvon iltapaskatoimittajien persereiästä sisälle, tuikata tiukalle käärityt lehtirullat tuleen ja pyytää cha-cha-cha-journalisteja kertomaan vaikka kolumnin muodossa, kuinka paljon liekki perseessä heitä sillä hetkellä hellii ja kuinka ihanaa se on, kun on kerrankin lämmin edes takapuolessa.

 

[karotenoidi]

Ai helvetti tuota kolmosella pyörivää arvausleikkiä. Ruudussa on kirjaimet 'KOSAMEPOLIAKUT', ja noista pitäisi muodostaa se sana, jota haetaan. Kaikkia kirjaimia ei tarvitse käyttää. Vähän väliä tuonne otetaan joku soittaja suoraan lähetykseen, ja aina joutuu soittaja pettymään, kun ei ollut se sana mitä haettiin. Kivat tissit kuitenkin on juontajalla.

 

[ms.qvist]

Täällä taas, täältä ikuisuuteen.

Terve tuloa takaisin!

Toivottavasti reissusi onnistui hyvin ja kaikki mitä olit suunnitellut tuli reissussa tehtyä - tai ettei ainakaan mitään erityisen mielenkiintoisia kohteita jäänyt väliin mahdollisista yllätyksistä matkan aikana.

Ja taisipa pitää matkan jälkeen pienen pienen paussinkin, tosin ymmärtääkseni lyhyemmän mitä useimpina kesinä olet tullut pitäneeksi. Vetääkö palsta jo liikaa puoleensa?

Ollakseni rehellinen niin minulla on hetkittäin tunne, että palsta vetää liian rajulla kädellä puoleensa, että olisi viisainta pitää kunnon paussi ja jatkaa sitten jonkin ajan kuluttua kirjoittelua uudelleen - jos se enää tuolloin kiinnostaa. Elämässä nyt on muutakin kuin tämä palsta ja sen ketjut - itse asiassa todella paljon muuta ja huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin mitä tämä palsta kykenee minulle tarjoamaan!

Mutta josko tästä nyt lähtisin nukkumaan ja huomenissa (eli tänään) illan puolella valmistelisin itseni yövuoroon - niitä on kolmin kappalein edessä, sopii minulle oikein hyvin.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Terve tuloa takaisin!

Toivottavasti reissusi onnistui hyvin ja kaikki mitä olit suunnitellut tuli reissussa tehtyä - tai ettei ainakaan mitään erityisen mielenkiintoisia kohteita jäänyt väliin mahdollisista yllätyksistä matkan aikana.

Kiitoksia. Kyllä tuo päällisin puolin aika hyvin onnistui, olennaisimmat pääkohteet tuli nähtyä ja tavoitteet sikäli saavutettua. Kuten noissa aiemmissa tämän ketjun viesteissä edellisellä sivulla mainitsin, niin Theresienstadt/Terezin oli keskitysleireineen ja linnakkeineen mainio vierailukohde, samoin kuin Unesco-pisteen kerryttänyt Kutna Horan kylä jossa oli maailmanlaajuisesti uniikki luukappeli, näyttävä Santa Barbaran katedraali ja varsin miellyttävä, vanhahtava ja hyvin säilynyt kyläkeskusta.

Nämä reissut harkitsin tekeväni omatoimivisiitteinä, mutta kun kerran hotellin respasta sai varattua suht edulliseen hintaan kummankin reissun ja vieläpä siten, että hotellin edestä tultiin hakemaan ilmastoidulla minibussilla, niin se oli paljon järkevämpi vaihtoehto +33 asteen helteessä, joka porotti, mutta ei ollut niin saunamainen kuin Suomessa (tai ainakin täällä rannikolla).

Kyllä toki tuokin alkoi tuntumaan, kun yhden päivän kävelin aamusta iltaan ensin Prahan linnassa ja St. Vituksen katedraalissa, siitä sitten Petrinin kukkulalle funikulaarilla ja kapusin näköalatorniin, kävelin Vltava-joen rannalla (ja otin vajaan tunnin vesibussiristeilyn) sekä käyskentelin Kaarlen sillalla ja vanhan kaupungin kaduilla muutaman museon kera.

Nestetankkausta oli pakko tehdä lähikaupan kivennäisvedellä ja legendaarisella Kofola-juomalla (tshekkoslovakialainen 1950-luvun kommariajan vastine kapitalistien kolajuomille eli oma juoma, jossa on kofeiinia, siirappia, sitrusta ja muuta), viimeistään siinä vaiheessa tajusin vaaran merkit kun kusi muistutti väriltään lähinnä tummanruskeaa sakkaa ja sitä ei paljoa ropissut. Muutaman litran nesteyttämisen jälkeen alkoi taas väri haaleta.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu. Keskitysleirejä on nyt takana viisi, elo-syyskuun taitteessa pitäisi tulla kuudes eli Dachau jos kaikki sujuu hyvin. Unesco-pinnoja kertyi kaksi lisää Prahan keskustasta ja Kutna Horasta, joten niiden yhteismäärä on 34. En toki reissujeni onnistumista näillä mittaa tai muutenkaan näille liikaa painoarvoa anna, mutta yleensä Unesco-kohteet ovat kaikki käymisen arvoisia ja toki keskitysleiritkin jos sellaisia jonkun kaupungin lähistöllä on.

 

[Musta Nuoli]

Ja taisipa pitää matkan jälkeen pienen pienen paussinkin, tosin ymmärtääkseni lyhyemmän mitä useimpina kesinä olet tullut pitäneeksi. Vetääkö palsta jo liikaa puoleensa?

Minulla oli keväämmällä jo liki kuukauden paussi jääkiekkokauden ollessa katkolla TuTon kauden päätyttyä ja ennen kuin MM-kisat alkoivat, siinä välissähän ei mitään olennaista tapahtunut, ja muutenkin tuntui olevan aika pitää paussi.

Nyt meni pari viikkoa, eli varsinainen kesäpaussi oli tavallista lyhyempi. Sekin vaikutti, että jalkapallon MM-kisojen aikaan kirjoittelin aktiivisemmin, yleensä keskikesällä ei veto muuten riitä. Palsta ei lyhyemmästä paussista huolimatta vedä tällä hetkellä niin kauheasti puoleensa, eli näillä näkymin kirjoittelen viestin sinne ja toisen tänne mutta vire ei muuten oikein riitä tännekään tai välttämättä muuallekaan.

Se kirkastui taas selkeämmin jo parin viikon paussinkin aikana, että eihän täällä mikään sen kummemmin edisty. Onhan tämä tietysti ennestäänkin itsestään selvää, mutta parin viikon paussin aikana hahmottaa konkreettisemmin, että tismalleen samat aiheet ja ketjut (sekä yleensä lähes samat kiistakumppanit) vääntävät ikuisuusaiheista, jotka alkavat ainakin minua jo kyllästyttää suurimmaksi osaksi.

Vaikka pitäisi parin vuoden tauon, niin luultavasti voittoisan paluun hetkellä täällä olisivat ykkössivulla vapaan puolella edelleen samat asiat:
-Venäjä ja sen lieveilmiöt
-Kirkko erotettava valtiosta ja uskontoketjut (plus suvivirsi, koulun joulujuhlat ja muut ammattiloukkaantujien kestoaiheet)
-homot eri variaatioineen
-poliittiset vänkäysketjut persuista vihreisiin ja demariketjuun
-armeija ja sen lakkauttaminen
-monikulttuurisuus ja oikeuden närhen munat
-naisasiat

Ei sikäli, etteikö tuossa olisi sinänsä iso osa elämän kirjosta ja viesti jos toinenkin on näihinkin ketjuihin tullut kirjoitettua, mutta se on sitten eri asia, onko missään näissä ketjussa sanottu enää pitkiin, pitkiin aikoihin mitään uutta näkökulmaa tai kokemusta.

Mutta Sinuhe-efektin jälkeen (ei mitään uutta auringon alla) sitä muistaa, että kuitenkin vaikkapa Leffakerho-ketjussa on usein hyviä näkemyksiä ja suosituksia, kierrätyskeskuksessa on omia helmiään ja onhan täällä myös Yöketju.

Eli paluu palstalle on lopulta sen arvoista, mutta tästä huolimatta suosittelen oikeastaan jokaiselle kirjoittajalle säännöllisen epäsäännöllistä Jatkis-selibaattia, joka samalla kattaisi muut mahdolliset foorumit tai yleiset sosiaaliset mediat (kahdenkeskiset sähköpostit ja muut viesteilyt ovat asia erikseen). Se lataa akkuja, antaa tarvittavaa etäisyyttä ja kenties saa hakemaan asioita myös sieltä oikean elämän puolelta.

 

[Musta Nuoli]

Ollakseni rehellinen niin minulla on hetkittäin tunne, että palsta vetää liian rajulla kädellä puoleensa, että olisi viisainta pitää kunnon paussi ja jatkaa sitten jonkin ajan kuluttua kirjoittelua uudelleen - jos se enää tuolloin kiinnostaa. Elämässä nyt on muutakin kuin tämä palsta ja sen ketjut - itse asiassa todella paljon muuta ja huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin mitä tämä palsta kykenee minulle tarjoamaan!

Minulla, surullista kyllä, ns. elämä ei aina tarjoa järin paljon mielenkiintoisempia asioita kuin Jatkiksen palsta, ei ainakaan stressaavat, vitutusta ja epävarmuutta aiheuttavat työelämän pyörteet, liki olematon seuraelämä tai harvat kasvokkain tapahtuvat kontaktit harvalukuisiin ystäviin. Toki elokuvat ja musiikki pelastavat paljon, ja lemmikkini vielä enemmän.

Mutta muuten arki on monesti varsin harmaata ja merkityksettömän tuntuista, eikä elämä itsessään tunnu välillä sen kummemmalta kuin elinkautistuomiolta, jota lusitaan yksinään oman minuuden muodostamassa sellissä vuosi kerrallaan ja jonka rutiineja katkovat satunnaiset lomat ja niiden mahdollistamat isommat irtautumiset arjesta.

Ei tässä sellissä aineellisesti ole isompaa puutetta, eikä henkisistäkään virikkeistä, joten sikäli sitä voisi lusia ahtaammissa ja kurjemmissakin olosuhteissa ja entistä kahlitummin. Ehkä elämä on pikemminkin avovankila, mutta sellainenkin on rajattu vaikkei kaltereita näkyisikään. Ja kuten kaikissa vankiloissa, toisinaan myös vastakkaisen sukupuolen pidempiaikaisen seuran puute korpeaa, vaikka loma-aikoina ja vapailla olisikin mahdollista ns. pistokeikkoja suorittaa.

No, menipä tämä turhanpäiväiseksi paskanjauhamiseksi kehnoin metaforin ja keittiöpsykologian keinoin, joten lienee parasta vetäytyä väkisin yöpuulle eli makaamaan omaan hikilammikkooni tuskaisessa horteessa yön kuumuudessa, jotta voin sitten havahtua jo valmiiksi rasittuneena taas uuteen tukalaan hellepäivään, johon voi herätä päänsärkyisen huonovointisena. Ehkä aamulla koittaa hyvä päivä - tai sitten koittaa se päivä, jolloin kuristan ensimmäisen kohtaamani ihmisen, joka kehtaa hehkuttaa ihanaa seksihellettä. Pitäisi sitä ennen selvittää, onko vankiloissa nykyisin ilmastointi.

 

[Kumielvis]

Erosin tänään tyttöystävästäni. Mulla ei ole mitään häntä vastaan, hän on edelleen tärkeä mulle ja ihana ihminen, mutta ei vaan tuntunut enää oikealta. Helvetin raskas päätös silti ja nyt olen aika hajalla. Onneksi on kavereita joilta saa tukea, ja yöketju jonne kirjoittaa sitten kun kaverit ovat menneet nukkumaan.

 

[Musta Nuoli]

Suvussa on dementiaa, veritulppia, korkeaa verenpainetta, alzheimeria, depressiota, syöpää, parkinsonia ja kaikkea muutakin kivaa. Ei tässä kauaa ole, kun pitää keski-iän kriisin keskellä hoitaa omia vanhempia jotka ovat tuossa kondiksessa. Vanhemmat hautaan ja omat sairaudet tekevät tulojaan, saatanan saatana. Lisäksi kummankin sukuhaaran kaikki miehet ovat kaljuja. Vituttaa jo valmiiksi, kun oma tulevaisuus on periaatteessa tähtiin kirjoitettu. Pitääkö sitä alkaa oikeasti tunkemaan revolverin piippua suuhun kun 60 vuotta iskee mittariin?

Suvussani on ihan kaikkea samaa, plus vielä päälle diabetesta, sydäntauteja, hengityselinsairauksia, korkeaa kolesterolia, kuulon ja näön alenemaa ynnä muuta. Nuo ovat toki itsellänikin. Viher- ja harmaakaihi ovat vielä kehittymättä, mutta enoni ja äitini ovat kaiheista jo kärsineet, joten tuo lienee vain ajan kysymys. Hiukseni ovat sentään vielä päässä, ihme kyllä: isäni alkoi kaljuuntua jo vähän yli parikymppisenä, mutta tämä geeni näyttää loikanneen ylitseni. Kaipa jos joskus lapsia saan, niin mahdollinen poikalapsi varmaan syntyy kaljuna, kasvaa skinhead-teiniksi ja sen jälkeen kuulapäiseksi aikuiseksi.

Jokainen järkevä mies harkitsee vakavissaan itsemurhaa vanhuuden varalle, se on selvä. Omalta kohdaltani toivon vain sitä, että aikanaan olisi sitten kanttia toteuttaa poislähtö tästä maailmasta omilla ehdoilla eikä kävisi niin, että menisi kusi sukkaan ja päätyisin kumminkin loputtoman yksinäisenä, terveydeltäni raihnaisena ja kärsivänä vanhuksena vuosikausiksi vanhainkotiin huutolaiseksi, paskaiset vaipat päiväkausia jalassa ja "iltatoimet" tehtynä tylyjen hoitajien toimesta klo 17.

Tai että ölisisin hiljaa dementian kourissa, aivotoiminta niin heikentyneenä etten pystyisi mihinkään mutta kuitenkin sen verran säilyneenä, että jollain tasolla tajuaisin tilanteeni ja tuskaisen kärsimykseni oman rappeutuneen mieleni elinkautisvankina.

Se nyt lienee selvää, että tulevaisuudessa mitään eläkkeitä ei makseta kuin rikkaalle eliitille, joka vetäytyy viisikymppisenä golf-eläkkeelle. Tavallinen kansa saa joko kuolla työnsä ääreen tai päätyy mahdollisimman halvalla kilpailutettuna hoitokotiin jo kauan ennen kuin kattoon nostettu eläkeikä täyttyy. Eläkeiän nostoa perustellaan sillä, että tilastojen mukaan varakkaan suomenruotsalaisperheen vastasyntynyt tyttövauva voi elää ankkalammikossa satavuotiaaksi, joten koko kansahan voi paiskia hommia vähintään 90 vuoden eläkeikään asti.

Revolverilla suuhun vain olisi kovin sottainen metodi. Olen pohdiskellut asiaa enemmänkin toisessa ketjussa, jossa myös muut kirjoittajat intoutuivat pohtimaan parhaita tapoja päättää päivänsä siististi.

Siihen päädyin, että huomaavaisin metodi kanssaihmisiä kohtaan olisi murhata itsensä vessanpytyllä, housut kintuissa, jalat ja keho sidottuna teipattuna kiinni pytyn päälle ja tiivis muovipussi pään ympärille kiristettynä. Pussin sisälle voisi lähdön lievitykseksi varmaan töräyttää vaikkapa annoksen tinneriä tai liimaa. Sitten vain pussinsuu kireälle, ja kun taju sammuisi hapen puutteesta niin lähtö tulisi perässä. Samalla suoli ja virtsarakko tyhjentyisivät siististi wc-pyttyyn, jonka jälkeen ruumiin aikanaan löytävät viranomaiset voisivat vain huuhdella viimeiset tuotokset, viedä ruumiin pois ja siistiä itsemurhayksiön seuraavalle vuokralaiselle.

 

[Mr.Fox]

Vasta kolmas koneellinen pyykkiä (tummat, vaaleat, treenikamat) menossa tälle illalle. Jotenkin huomaa, että näillä keleillä ei oikein normaali kodinhoito kiinnosta. Ei sikäli että se talvellakaan kiinnostaisi, mutta tällä hetkellä itseään niskasta tarttuminen tuntuu tavallistakin tuskaisemmalta.

Vanhempani lupasivat lisäksi tulla huomenissa joskus puolen päivän jälkeen kahville. Sitä ennen pitäisi saada vielä vähintään yksi koneellinen pyörimään. Kasa pyyhkeitä odottaa vielä pesua - eikä se vuodevaatteillekaan huonoa tekisi. Niin nihkeiltä, hikisiltä ja paskaisilta nuo lakanat tuntuvat, että näemmä neljä yötä on aivan maksimi, mitä samoissa viitsii nukkua.

Noh, onneksi muutkin kuin pakastimessa piipahtaneet oluet alkavat olla kylmiä. Tässähän voi käydä hyvinkin niin, että pesen boxereitani vielä pikku kekkulissa aamukuudelta. Silloin voitaisiin kai puhua oikein todellisista kalsarikänneistä?

 

[Mr.Fox]

Vasta kolmas koneellinen pyykkiä (tummat, vaaleat, treenikamat) menossa tälle illalle.

Ah... vihdoin ja viimein viimeinenkin kuivausrumpusatsi alkaa valmistua. 14min näytti vielä olevan jäljellä.

Olutta on mennyt litratolkulla, mutta ilmeisesti lähinnä janoon (ja mahaan). Ei se ainakaan päähän ole tuntunut humahtavan käytännössä yhtään. Tiedä sitten olisinko saanut saman pöhöttyneen efektin aikaiseksi juomalla neljä litraa vesijohtovettä? Ainakin tuossa tiskipöydällä näkyy olevan 12 neljännen veroluokan oluttölkkiä (0,33l) tyhjänä tältä illalta. Ensimmäiset kaksi näistä join lämpiminä ~19:00 aikoihin.

Hetken päästä vielä pienet viikkaukset, ehkä 10-15min takapihalla istuskelua ja sitten hikisiin ja limaisiin lakanoihin kieriskelemään... :/

 

[Musta Nuoli]

Vasta kolmas koneellinen pyykkiä (tummat, vaaleat, treenikamat) menossa tälle illalle. Jotenkin huomaa, että näillä keleillä ei oikein normaali kodinhoito kiinnosta.

Pakko kysyä, että onko tuo sinulla kovinkin normaalia kodinhoitoa, että peset neljä koneellista pyykkiä keskellä yötä ja viikkaat pihalla lakanoita neljän aikaan aamuyöstä?

Kuulostaa aika rankalta puuhalta. Joko on kertynyt kerralla aivan liian suuri määrä pyykättävää, sinulla on kymmenen lapsen suurperhe tai sitten puhtausstandardisi ovat niin kovat, että joka vaatekappale on pestävä pariinkin kertaan. En muita vaihtoehtoja oikein tähän hätään keksi.

Minä pesen pyykkiä harvemmalla tiheydellä. Koneellinen silloin tällöin. Turha vaatteita jatkuvasti on pestä, eivät ne likaannu tai hikeenny kovin nopeasti. En ole nyt kesähelteilläkään viitsinyt lakanoitani pestä sen tiheämpään, koska vaikka ne ovatkin olleet hikisiä, niin puhtaistakin lakanoista tulee yhtä hikisiä yhden yön jälkeen. Ja koska itsekin on helteiden takia hikinen jatkuvasti, niin on turha pistää puhtaita vuodevaatteita. Vaihdettakoon lakanat sitten kun hellekausi alkaa hellittämään. Sitä paitsi vuodevaatteista tulee joka tapauksessa välittömästi kissankarvaisia, joten turha niitä koko ajan vaihtaa.

Sitten voisi tietysti lakanoita vaihtaa tiheämmin jos laulattaisi lakanoita alvariinsa, mutta ei tässä asunnossa semmoista ole päässyt tapahtumaan vajaaseen kahdeksaan vuoteen. Laulatusta on kyllä näinä vuosina tullut harrastettua, mutta synnillisiä lihan iloja on harjoitettu jossain muualla. Oma sänky on muutenkin pyhä paikka, ei sinne mitään naikkosia tule päästää noin vain.

 

[Mr.Fox]

Pakko kysyä, että onko tuo sinulla kovinkin normaalia kodinhoitoa, että peset neljä koneellista pyykkiä keskellä yötä ja viikkaat pihalla lakanoita neljän aikaan aamuyöstä?

No, jos aloittaa vasta alkuillasta. Yksi koneellinen pyörii sen pari tuntia ja tietyt pyykit (sukat, osa treenikamoista, pyyhkeet, lakanat) pyöräytetään vielä kuivausrummussa, joka kestää sen reilun tunnin. Wanhan puutalon sähköviritelmät ovat sen verran mielenkiintoisia, että pesukonetta ja kuivausrumpua ei viitsi käyttää samaan aikaan. Tällöin on olemassa jatkuva vaara, että joku sulake pamahtaa. 2+1+2+1+2+1 - äkkiä se hurahtaa tuonne pikkutunneille saakka. Toisaalta ennemmin mä teen tuollaisia töitä noihin aikoihin parin oluen voimin kuin selvin päin keskellä päivää.

Kuulostaa aika rankalta puuhalta. Joko on kertynyt kerralla aivan liian suuri määrä pyykättävää, sinulla on kymmenen lapsen suurperhe tai sitten puhtausstandardisi ovat niin kovat, että joka vaatekappale on pestävä pariinkin kertaan. En muita vaihtoehtoja oikein tähän hätään keksi.

Yksinkertaisesti: suuri määrä pyykättävää!

Viimeksi mä lähdin kotoa hieman ennen Ruisrockia. Vajaan 72 tunnin Turun stop-overin aikana mulla ei todellakaan ollut motivaatiota koskea pyykkikoneeseen/-vuoreen, joten kyllähän sitä pyykättävää kertyy. Reissun päällä mä ennemmin ostan uudet vaatteet kuin alan etsiä jotain paikallisia pyykkitupia. Lisäksi näillä keleillä esim. yhtä treenipaitaa/-shortseja mä pidän ylläni tasan yhden kerran.

Minä pesen pyykkiä harvemmalla tiheydellä. Koneellinen silloin tällöin. Turha vaatteita jatkuvasti on pestä, eivät ne likaannu tai hikeenny kovin nopeasti. En ole nyt kesähelteilläkään viitsinyt lakanoitani pestä sen tiheämpään, koska vaikka ne ovatkin olleet hikisiä, niin puhtaistakin lakanoista tulee yhtä hikisiä yhden yön jälkeen. Ja koska itsekin on helteiden takia hikinen jatkuvasti, niin on turha pistää puhtaita vuodevaatteita. Vaihdettakoon lakanat sitten kun hellekausi alkaa hellittämään. Sitä paitsi vuodevaatteista tulee joka tapauksessa välittömästi kissankarvaisia, joten turha niitä koko ajan vaihtaa.

Näillä helteillä... neljä yötä on tasan maksimi, jonka suostun samoissa lakanoissa nukkumaan. Pikainen suihku (+mahdollisesti pikku pulahdus juuri ennen suihkua) ja nukkumaan puhtaisiin lakanoihin = maksimaalinen lepo vähemmilläkin nukutuilla tunneilla. Välillä tosin tuntuu siltä, että tuo neljä yötä on kuukaudessa maksimi, jonka voin edes nukkua kotonani.

Sitten voisi tietysti lakanoita vaihtaa tiheämmin jos laulattaisi lakanoita alvariinsa, mutta ei tässä asunnossa semmoista ole päässyt tapahtumaan vajaaseen kahdeksaan vuoteen. Laulatusta on kyllä näinä vuosina tullut harrastettua, mutta synnillisiä lihan iloja on harjoitettu jossain muualla. Oma sänky on muutenkin pyhä paikka, ei sinne mitään naikkosia tule päästää noin vain.

Jaa, tähän voin sanoa vain... "ke kommentare"! *VAPAAVALINTAINEN HYMIÖ*

Itse asiassa tämä sai mut ajattelemaan yhtä asiaa. Mä en edes muista, koska olen viimeksi laulattanut lakanoita suomeksi. Pitänee mennä takaisin johonkin vuoteen 2010? Sen jälkeen on tullut kyllä laulatettua ruotsiksi, englanniksi ja saksaksi - useimmiten saksaksi, mutta 95% lakanoissa. Erityisesti tuo saksaksi laulattaminen on vain niin... ÄIJÄMÄISTÄ!!! En mä ainakaan voi tehdä sitä vakavalla naamalla...

"Ach, ach, mis sünnäli, tiefer, tiefer, schneller..."
"Oh, mis Schätzeli, es fülht sehr gut, huere geil, wunderbar"
"Ach, es ist so gross..."
"Ooo-oh, ich glaube dass... ich glaube dass es kommt schon"

 

[Vastuunpakoilija]

Klo 21:30 herätty, tehty ruokaa ja siivoiltua, nyt sain käytyä suihkussa ja kahvit juotua, seuraavaksi aattelin tiskata, kyllä pimeät ja viileät yöt on ihmisen parasta aikaa ~kuukauden hellejakson jälkeen.

 

[ms.qvist]

Pitkästä aikaa kirjoittelemassa tähän ketjuun, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin viimeisimpien päivien aikana käynyt tavanomaista aikaisemmin nukkumaan - ei, valvottu on myöhään kuten ennenkin mutta ketjuun kirjoittelu on jäänyt useammasta syystä väliin.

Viikon alku meni töitä tehdessä eli kolme yövuoroa putkeen ja tuolloin en tapani mukaan kirjoittele Jatkoaikaan kuin poikkeustapauksessa (jollaisia on tainnut olla yksi ½-vuoteen) vaan olen kirjoittelematta vaikka vuoron aikana onkin mahdollista hetkittäin surffata vapaammin netissä. Riittää, että määrätyt työt tekee ja tämän jälkeen valvoo asukkaiden unta - muutoin yövuorossa on aikaa vapaammalle puuhastelulle. Mikä kohdallani tarkoittaa uutisten ja jatkoajan lueskelun ohella paikkojen järjestelyä osastolla ja muuta sellaista pientä mieltä virkistävää puuhastelua.

Tein parin päivän reissun Lappeenrantaan, huomatakseni vaan, että en kaipaa kaupunkia tippaakaan - tänään aamulla katselin jo tiiviisti kelloa ja toivoin sen kiirehtivän myöhäisiltapäivään mahdollisimman nopeasti jotta pääsisin junalla kotiin. En kokenut lyhyttä reissua kaupunkiin mieltäni virkistäväksi tapahtumaksi vaan nyt on sellainen tunne kuin en olisi vapaapäiviä viettänytkään yövuoron jälkeen. Turhautunut olotila.

Ennen Lappeenranta sentään kesällä tuntui viihtyisältä ja virkistävältä paikalta mutta nyt elokuun alkupuolella kaikesta huokui masentava ja apaattinen tunne.

Hämmästytti myös hiukan se, että kesähelteellä kesäkaupungissa huomattavan suuri joukko keskustassa - parhailla paikoilla olevista - baareista ja pubeista piti ovensa tiukasti säpessä iltapäivän alkumetreillä. Ajattelin piipahtaa birrassa yhdellä tai kahdella siiderillä mutta en sitten piipahtanutkaan kun avaa ovensa vasta kahden aikoihin iltapäivästä ja tuolloin minun piti jo olla toisaalla.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Nyt on sitten virallisesti Suomessa syksy. Ei kelien takia vaan sen takia, että kesäpaikat, vesipuistot ynnä muut sulkevat ovensa koulujen alkaessa. Jos joku turisti ulkomailta tai ihan kotimaastakin erehtyy jonnekin menemään, niin ovet ovat säpissä ja paikat kiinni. Onhan syksy.

Eipä tunnu sekään vaihtoehto olevan eri palveluntarjoajien mielessä, että 100% suomalaisista ei välttämättä pidäkään kesälomiaan juhannuksen jälkeen ja heinäkuussa, ja että vaikkapa alle kouluikäisten lasten kanssa olisi mukava reissata juuri nyt, koska kovimmat ruuhkat tasaantuvat. Siis jos palveluita olisi tarjolla joissa piipahtaa reissatessa. Ei sikäli, että tuo minua koskee, koska ei minulla ole perhettä ja kesälomalle jouduin työnantajan enemmän tai vähemmän määräämänä juhannusviikon jälkeen, mutta eivät kaikki kuitenkaan operoi saman loma-aikaformaatin mukaisesti.

Tosin suomalaiseen palvelukulttuuriin kuuluu ainakin tietyissä paikoissa ja paikkakunnilla vankka "ovet säpissä"-perinne. Lappeenrannan esimerkki vladin kertomana oli siitä oiva esimerkki. Myös iltatorien puute erityisesti kesäisin on yksi sellainen. Ja tietysti muinakin vuodenaikoina: luulisi olevan kaupankäynnille kauppatoreillakin eduksi, jos torikojujen luona ehtisi työssäkäyväkin joskus käymään sen sijaan, että toritarjontaa hypistelevät vain eläkeläiset ja työttömät, jotka kahlaavat spurgujen ja kerjäläisrikollisten lomassa.

Asiasta toiseen, katselin ikkunasta superkuuta. Ihan samanlaiselta se näyttää kuin normaali täysikuukin, vaikea tuota on silmämääräisesti erottaa, vaikka komea möllötys onkin taivaalla. Täysikuu tuo usein mieleeni Demon-yhtyeen klassisen kappaleen Night Of The Demon ja erityisesti sen synkeän intron Full Moon, jonka saatanallinen messuaminen luo räikeän kontrastin itse kappaleen iloiseen hard rock -lallatteluun.

Jos ei hard rock -hitti sovi tunnelmiin, niin Mayhemin kulttikappale Freezing Moon on ehkä parempi. Tai miksei myös Samaelin kolkon konevaikutteisen musiikin ja melodisen mustan metallin hybridi Moonskin.

Unettomuutta täysikuu kuitenkin aiheuttaa, kenties osalle meistä muitakin oireita.
"Even a man who is pure in heart and says his prayers by night, may become a wolf when the wolfbane blooms and the autumn moon is bright."
(The Wolf Man, 1941)

 

[npc]

Tein parin päivän reissun Lappeenrantaan, huomatakseni vaan, että en kaipaa kaupunkia tippaakaan - tänään aamulla katselin jo tiiviisti kelloa ja toivoin sen kiirehtivän myöhäisiltapäivään mahdollisimman nopeasti jotta pääsisin junalla kotiin. En kokenut lyhyttä reissua kaupunkiin mieltäni virkistäväksi tapahtumaksi vaan nyt on sellainen tunne kuin en olisi vapaapäiviä viettänytkään yövuoron jälkeen. Turhautunut olotila.

Ennen Lappeenranta sentään kesällä tuntui viihtyisältä ja virkistävältä paikalta mutta nyt elokuun alkupuolella kaikesta huokui masentava ja apaattinen tunne.

vlad.

Kuulosti lyhyt reissutarinasi tutulta. Itse olen viettänyt siellä Lappeenrannassa tärkeimmät kasvuvuoteni, vaikken sieltä kotoisin olekaan, ja muutin heti pois joskus 80-luvulla kun se vain oli mahdollista. Jälkeenpäin aina siellä käydessäni fiilikset on jokseenkin ristiriitaisia: kiva että päässyt pois, mutta suuri ja tärkeä osa elämääni linkittyy kumminkin sinne. Mutta vanhoilla päivillä - kun ei oikein enää sikäläisiä kavereitakaan ole - satunnaiset keikat sinne jättää vähän tyhmän ja tyhjän olon.

Jos urheiluseuran kannattaminen määräisi mistä olet; silloin olisin Lauritsalasta. Muutoin olen jostain euroopasta.