Yöketju (klo 24:00–06:00)

[ms.qvist]

Vuorokausi on vaihtunut ja elämä rullaa omalla radallaan.

Mietinpä tässä iltasella töistä kotiuduttuani ja uutisvirtaan uppoutuessani, minulle merkityksellisiä aiheita tältä päivältä Suomesta ja maailmalta ja siinä pohtiessani huomasin lopulta todella kiinnostavia aiheita tänään olleen lopulta yllättävänkin vähän - kolmen kärkenä voisin pitää seuraavaa eli näiden aiheiden parissa ilta töiden jälkeen ja aamupäivä ennen töitä on vierähtänyt:

-EU-vaalit: Näitä vaaleja seurasin netin välityksellä lähinnäkin nyt illalla töiden jälkeen mutta jo aamupäivällä ja päivällä tutkailin ahkerasti uutisointia vaalien tiimoilta. Joku voi pitää näitä vaaleja turhina ja turhauttavina mutta kyllä niille minulla on merkitystä edelleenkin ja itse asiassa nyt tavanomaista enemmän oman irtiottoni tähden ja odotan tulevaisuudelta mielenkiintoisia kannanottoja Euroopan ytimestä.

-Ukrainan presidentinvaalit: Nämä vaalit ovat toinen tämänpäivän kiinostavista vaaleista ja vaikka niiden tulos ei kosketa Suomea kuin korkeintaan välillisesti, ovat ne kaikesta huolimatta vaalit jotka jäävät ainakin Ukrainan historiaan.

-Tilanne Itä-Ukrainassa: Liittyen tavallaan ylläolevaan mutta tietyistä syistä johtuen kuitenkin omanlaisensa tilanne ja kiinnostusta lisää useampi ei vaalityöhön liittyvä seikka. Tänään väkivaltaisuuksien kannalta pahin skenaario ei käynyt toteen, mutta osaltaan syynä oli se, että useilla paikkakunnilla ihmiset yksinkertaisesti pysyivät kotona uskaltautumatta ulos - tai ainakin pysyivät kaukana vaalihuoneistoista.

Tässäpä ne tärkeimmät uutiset sunnuntailta.

vlad.

 

[A Siente]

Taitaa mennä tämä yö kokonaan valvomiseksi. Ihan hemmetin kuuma ja jännittynyt olo. Äsken oli käytävä vähän ulkona kävelemässä, vaikka kävelin vain valaistulla metsäpoluilla niin pari kertaa luulin nähneeni ajovalot lähestyvän kohti ja yrittävän ajaa mun yli. Kerran tuntui et jalka meni maasta läpi ja sain sähköiskun. Jatkuvasti epämääräisiä hahmoja puiden takana ja olemattomia valoilmiöitä.

En juo enää ikinä.

 

[Musta Nuoli]

Lämpötila sitten laski viime viikon ja viikonlopun tukalan ahdistavista hellelukemista.

Hyvää:
-terhakka ristituuletus tiputti asuntoni ja erityisesti makuuhuoneen lämpötilaa vuorokaudessa yhdeksän astetta, 29 asteesta 20 asteeseen. Aah! Nyt saan jopa nukutuksi (jos vain malttaisin mennä nukkumaan) ja kissatkin virkistyivät eivätkä makaa elävinä taljojen vastineina lattialla.

Huonoa:
-Ei nyt ihan näin paljon tarvitse laskea, ulkona kun on nyt +5 astetta, kova tuuli ja aiemmin tihkusadettakin. Mikä siinä on, että optioina ovat joko tukala helle tai sitten pirun kylmä, lähes talvinen keli? Olisiko liikaa vaadittu saada 15-20 asteen päivälämpötiloja?

Huomisen työpäivän jälkeen onkin helatorstai, ja perjantaipäivän olen ottanut palkattomaksi vapaaksi. Maksan siitä ilosta, että saan neljän päivän vapaapäiväputken, se on tarpeen. Alkaa työvire olla sen verran heikoissa kantimissa, että tarvitsen muutaman päivän breikkiä jaksaakseni vielä nelisen viikkoa kunnes kesälomani alkaa.

 

[Musta Nuoli]

Sadetta pitää, mutta ehkä hyvä niin: maa on täynnä värillisiä mönjälammikoita, kun sade on huuhtonut siitepölyä huit helvettiin. Lienee helpompi hengittää vähän joka osapuolen, kun siitepölyä ei ole niin paljon ilmassa.

Tuplaleffapäivä tänään. Ensin Tom Cruisen tähdittämä tieteissotaelokuva Edge Of Tomorrow, joka olikin kiehtova kombinaatio Päiväni murmelina -elokuvan konseptia ja Starship Troopersin henkistä sodankäyntiä ryhmämieli-ökkömönkiäisiä vastaan. Sitten terveellinen aurajuustorullakebab-breikki ennen kuin vuorossa oli Pahatar, uusiotulkinta Disneyn klassikosta Prinsessa Ruususesta Pahattaren eli Angelina Jolien näkökulmasta. Mukava, kiehtova satu joka ei yrittänyt olla liian angstis-realistinen eepos vaan napakka puolentoista tunnin tarina. Jolie oli kuin luotu Pahattaren rooliin, ja viehkeän hurmaava Elle Fanning esitti Auroraa eli Prinsessa Ruususta varsin hurmaavasti.

Olisihan näitä voinut Leffakerho-ketjuunkin kirjoitella, mutta en jaksanut. Loppuyön saatan aloittaa katsomalla lisää elokuvia, olisi ilmaiskoodi Film2homeen, josta voisin hyvinkin vilkaista Keanu Reevesin 47 Roninia -teoksen HD-formaatissa. Toinen vaihtoehto on jatkaa Pilvikartasto-romaanin lukemista, jonka aloitin elokuvan inspiroimana. Yöllä sitä jaksaa, varsinkin kun nukuin ison osan päivää.

 

[mjr]

Pitäisiköhän ensi kertaa tänne kirjoittaa. Todella lukuisia kertoja olen ollut näihin aikoihin viime vuosina hereillä, mutta eipä ole tullut kirjoitetuksi tähän ketjuun. Autismiin liittyy usein herkkäunisuus, minkä 5-vuotias kuopuksemme on ikävän useasti todistanut. Keskimäärin varmaan about 2 viikossa näitä yöheräämisiä on ollut näinä vuosina - vievät vähintään pari tuntia, joskus sitten koko loppuyön.

 

[Musta Nuoli]

Minulla lemmikit eli kissani pitävät usein öisin hereillä tai herättävät, joko melskatessaan keskenään tai ponkaisemalla sängylle keskellä yötä kulkiessaan omilla asioillaan. Tai jos nälkä yllättää, jolloin paras metodi on hyvä kyttä - paha kyttä -kombinaatio, jossa väkivalta yhdistyy rakkauteen kunnes ruoantarve on täytetty ja kaikki on taas hyvin maailmassa.

En katsonutkaan 47 Roninia -elokuvaa ilmaiskoodilla, katsoin sen sijaan Ron Burgundyn eurolla, ja säästän ilmaiskoodin tuoreeseen Ron Burgundyn kakkososaan, jonka voin katsoa huomenna. Harkinnassa on myös käyttää huominen vapaapäivä taas pariin teatterielokuvaan, esimerkiksi Lockesta ja Godzillasta saisi sopivan peräkkäiskombon.

Suomalaiset käyvät kuulemma elokuvateatterissa keskimäärin muutaman kerran vuodessa, minulle ei tekisi tiukkaakaan käydä teatterissa neljä kertaa kahden päivän sisällä. Normaalisti tahti ei näin intensiivinen sinänsä ole, varsinkin alkuvuonna tuli hävettävän huonosti käytyä, mutta täytynee vähän kiriä tahtia jotta pääsen normaalilukemiin eli näen noin reilut viisikymmentä tämän vuoden teatteriensi-iltaa vuoden aikana. Osa toki menee väkisinkin dvd- ja nykyisin myös VoD-katseluksi, mutta kyllä sellaiset pari-kolmekymmentä leffareissua pitäisi vuoden aikana pystyä tekemään.

Alkuvuoden Oscar-ehdokkaista on edelleen moni katsomatta, osa niistä on selvästi sen luonteisia, että katson ne mieluummin kotona kaikessa rauhassa kuin teatterissa. Ja Lars von Trierin Nymphomaniacista odotan sitä pitkää ohjaajan versiota, en viitsisi katsoa lyhennettyä torsoversiota jos se oikea versio on kuitenkin tuloillaan.

 

[ernestipotsi]

Meikäläistä eivät valvota yötyöt tai karvaiset lapsenkorvikkeet vaan olen ihan omasta tahdostani hereillä. Itse asiassa olen valvonut joka yö kuuteen asti viimeiset pari viikkoa. Lounaan olen syönyt yleensä joskus viiden-kuuden aikaan ja illallisen kahdelta aamuyöstä.

Toissapäivänä sattui hieman nolo tilanne puhelimessa. Tyttöystävällä oli ollut huono päivä ja hän siitä avautui puhelimessa. Yhtäkkiä sain hillittömän naurukohtauksen jostain typerästä jutusta mitä en enää edes muista. Se tunne kun kerran nauru pääsee valloilleen niin sitä on hyvin vaikea lopettaa. Yritin skarpata, mutta ei siitä tullut mitään. Luuri korvaan, pahoitteluviesti perään ja uusi yritys illemmalla.

 

[Musta Nuoli]

Jos olisin vuosia ja taas vuosia nuorempi, huominen (tai siis tämänpäiväinen) päivä tuntuisi kutkuttavalta, jännittävältä, odotetulta ja osin haikealtakin kun lukuvuosi päättyisi, yksi vuosi koulua/opiskelua olisi taas takana ja Suvivirsi raikaisi kesäloman alkamisen kunniaksi ilman, että yksikään vatipää siitä ammattiloukkaantuisi.

Mutta eipä tunnu, koska mitään erikoista ei ole tuikitavallisessa toukokuun viimeisessä päivässä. Ei ala minun kesälomani, ei ole lukuvuosia edessä tai takana. Kesäloma kyllä alkaa, mutta siihen on vielä vajaat neljä viikkoa, ei se nyt lohduta tai auta.

Suvivirsi on kylläkin kaunis sävelmä, jota on mukava kuunnella. Hartwall Jaffa on mainostanut elokuvateattereissa tuotteitaan viime aikoina Suvivirren tahtiin muistuttaakseen tästäkin traditiosta. Vielä ei ole Mikko Puumalainen tai Eva Biaudet vaatinut Finnkinoa lopettamaan toimintansa koska siellä rasistis-fasistis-sadistisesti harjoitetaan elokuvamainosten aikana synkkää, ahdistavaa uskonnollista riittiä sävelmän soidessa. Onhan se kauheaa kuulla leffaa ennen oikein virsi ja vieläpä maksaa siitä, varmasti tässä olisi aihetta ammattiloukkaantumiseen.

Paljon on tullut elokuvateatterissa käytyä, neljä leffaa kahden päivän aikana ja huomenna harkinnassa viides eli Locke. Elokuvissa käyminen on antoisa harrastus ja elokuvat elämäntapa, minkäs sille voi. Elokuvien mainokset kyllä mielelläni skippaisin jos voisin, samoin eliminoisin niskalaukauksella jokaisen paskiaisen, joka räplää puhelintaan elokuvien aikana.

 

[Hippi Hiiri]

Suvivirsi on kylläkin kaunis sävelmä, jota on mukava kuunnella. Hartwall Jaffa on mainostanut elokuvateattereissa tuotteitaan viime aikoina Suvivirren tahtiin muistuttaakseen tästäkin traditiosta. Vielä ei ole Mikko Puumalainen tai Eva Biaudet vaatinut Finnkinoa lopettamaan toimintansa koska siellä rasistis-fasistis-sadistisesti harjoitetaan elokuvamainosten aikana synkkää, ahdistavaa uskonnollista riittiä sävelmän soidessa. Onhan se kauheaa kuulla leffaa ennen oikein virsi ja vieläpä maksaa siitä, varmasti tässä olisi aihetta ammattiloukkaantumiseen.

Finnkino ja Hartwall eivät käytä julkista valtaa.

Minusta on harmillista, että sinun tasoinen retoorikko käyttää taitonsa tuon tason persuagendan julistamiseen. Saatat vielä erehdyttää jonkun herkän sielun ABC-aseman peräseinustalta olemaan sitä mieltä, että se on just näin, vaikka se ei tosiasiassa ole just näin.

 

[Kulttimörkö]

Se on aina niin mukavaa herätä järkyttävään vatsakipuun keskellä yötä ja istua sen jälkeen lähis kaksinkerroin vessassa kymmeniä minuutteja. NOT! Samalla kuuluu ilmastointikanavan kautta kuinka naapurin nainen itkee, oksentaa ja riitelee miehensä kanssa lähes samaan aikaan. Taito se on sekin.

 

[Musta Nuoli]

Finnkino ja Hartwall eivät käytä julkista valtaa.

Minusta on harmillista, että sinun tasoinen retoorikko käyttää taitonsa tuon tason persuagendan julistamiseen. Saatat vielä erehdyttää jonkun herkän sielun ABC-aseman peräseinustalta olemaan sitä mieltä, että se on just näin, vaikka se ei tosiasiassa ole just näin.

Finnkinolla on Turussa täysi monopoli eikä muita elokuvatarjoajia ole, joten jos tuo jotakuta tosissaan loukkaisi, niin eipä olisi mahdollisuuksia kuitenkaan välttääkään mainosta mikäli haluaisi nauttia elokuvista. Onhan sitä muistakin mainoksista närkästytty eri loukkaantujien toimesta, joten ei minua yllättäisi, vaikkka joku tästäkin vetäisi herneen nenään siitä huolimatta, että asia ei tosiasiassa olekaan just näin eikä Finnkino tietenkään edusta julkista valtaa.

Mutta persuagendaa? Sitähän ei Suvivirsi tai sen esittäminen ole, sillä sehän on Opetushallituksen kanta, että Suvivirren esittäminen ei ole uskonnonharjoittamista ja sitä voi esittää huoletta koulujen päättäjäisissä ilman pelkoa ja ilman vainoa. Hallitukseen asti eivät persut agendoineen ole vielä päässeet, joten tämä on yleisempi ja laajempi virallinen näkemys, ei mikään perussuomalaisten yksinoikeus.

Mutta näille asioille on oma ikiliikkujaketjunsa vapaan puolella, siellä voi jatkaa kuten joka kevät ties kuinka monena vuotena peräkkäin jos haluaa asiasta jatkaa. Eiköhän sieltä löydy innokkaita vääntäjiä asiasta siitä huolimatta, että kaikki sanomisen arvoinen on jo sanottu puolin ja toisin.

En tässä ketjussa asiaan enää palaa, sillä tämä ketju on Yöketju, ja se varattakoon yöllisille, toisinaan hieman tajunnanvirtamaisille pohdinnoille. Se, mitä minä tällä hetkellä pohdin koskee omia kouluvuosiani ja tarkemmin niiden päättymisiä, Suvivirren kanssa tai ilman.

Yhtä hyvin näin yön pimeydessä voi pohtia myös Hymypoika-patsaiden syvintä olemusta sekä niiden jakoperiaatteita, jotka ilmeisesti herättävät edelleen ihmisissä rajuja tunnekuohuja, oli koulun päättymisestä miten kauan tahansa. Aina on joku, joka on tyytymätön Hymypojan tai -tytön valintaan. Katkeruus, kateus, kauna, kaiho?

Minä sain kerran Hymypoika-patsaan. Se oli ilmeisesti luokan äänestämä, enkä sitä osannut odottaa. Enpä olekaan koskaan muulloin ollut yleisessä kansansuosiossa, joten Hymis on edelleen arvossaan ja tallella.

Ala-asteella sain myös kerran nimettömän ystävänpäiväkortin joltain tytöltä, jonka henkilöllisyys ei ole minulle koskaan selvinnyt. Siinä oli herttainen itse keksitty runo tai loru mukana, joten sen eteen oli nähty vaivaa. Kukahan sen kirjoitti, ja miettiiköhän hän joskus yön pimeydessä vanhoja kouluaikojaan?

 

[ms.qvist]

Vielä pitäisi jaksaatehdä neljä kokonaista työvuoroa ja sitten edessä olisi kauan kaivattu kesäloma, pituudella se ei ole pilattu - kymmenen päivää vain - mutta mikä tärkeintä se on kuitenkin loma jonka aikana pääsee totaalisesti irti arkisesta aherruksesta.

Lauantaina aamulla päättyi valvominen, sen jälkeen tyydyin nukkumaan vajaat neljä tuntia ja tuossa eilen iltasella saunan jälkilöylyissä nautin hiukan brittiläistä siideriä ja siihen päälle espanjalaista kuohuviintä niin että uni tuli silmään ja oli kömmittävä vuoteeseen unia katselemaan muutamaksi tunniksi. Unet sitten päättyivät ja tulos on se, että istun tässä koneen äärellä ja mietin, syntyjä syviä.

Onneksi huomenna - elikä tänään - saan nukkua pitkään ja antaumuksella. En edes mieti heräämistä ennen puoltapäivää, jos jaksan vielä silloinkaan heräillä. Kenties siis tyydyn vain kääntämään kylkeä ja jatkamaan unia pitkälle iltapäivään.

vlad.

 

[Musta Nuoli]

Vielä pitäisi jaksaatehdä neljä kokonaista työvuoroa ja sitten edessä olisi kauan kaivattu kesäloma, pituudella se ei ole pilattu - kymmenen päivää vain - mutta mikä tärkeintä se on kuitenkin loma jonka aikana pääsee totaalisesti irti arkisesta aherruksesta.

Minulla taas päättyy neljän päivän miniloma, ja varsinaiseen kesälomaan on vielä vajaat neljä viikkoa aikaa. Sitä on onneksi sentään sitten 4,5 viikkoa. Otin palkatonta vapaata jokusen lisäpäivän, sillä olen valmis maksamaan siitä, että saan pidemmän, katkeamattoman breikin pois töistä. Tämäkin miniloma oli osin palkaton, yksi päivä talkoovapaata. Pakko saada välillä taukoja, työstressi ja vitutus on viime aikoina ollut niin katkeamatonta.

Kymmenen päivän lomakin on toki hyvä, siinä pääsee vähän irti, mutta kesälomaksi kaipaisin vähintään kolmea viikkoa. Muuten loma menee siihen, että pari alkupäivää miettii työasioita ja viimeisen lomaviikon miettii tulevia työasioita ja sitä, että kohta se helvetin loma jo loppuukin.

Välillä on vaikeuksia päästä ulkomaillakin irti työasioista ja niiden pohtimisesta, vaikken niille oikeastaan mitään itse mahda. Ehkä se onkin perimmäinen syy vitutukseen, tunnen olevani paskainen työrukkanen tai osanen koneistossa, joka vain voimattomana ja sokkona ottaa vastaan sitä pirstaleista infoa mitä kulloinkin suvaitaan sanoa tai kertoa tulevasta.

Elokuvien avulla sentään pääsee irti arjesta kohtalaisen hyvin, varsinkin elokuvateatterissa. Tänäänkin kävin katsomassa Locken, joka on Tom Hardyn mestarillisen suvereenia luonnenäyttelyä ja muutenkin ensiluokkainen elokuva. Yksi näyttelijä ja yksi auto, jossa roolihahmo ajaa illan pimeydessä puolitoista tuntia ja soittaa useita tärkeitä puheluita, jotka muuttavat hänen elämänsä suunnan. Elokuvan suurinta toimintaa on se, kun alussa Ivan Locke avaa autonsa oven ja istuu sisään, sen jälkeen ajetaan öisellä moottoritiellä ja hands free -puhelin pirisee ahdistavan useasti.

Melkoinen kontrasti edelliseen elokuvaan, perjantaina käymääni Godzillaan, joka oli efektirymistelyä kaksi tuntia vailla sen kummempaa sisältöä.

 

[ms.qvist]

Kymmenen päivän lomakin on toki hyvä, siinä pääsee vähän irti, mutta kesälomaksi kaipaisin vähintään kolmea viikkoa. Muuten loma menee siihen, että pari alkupäivää miettii työasioita ja viimeisen lomaviikon miettii tulevia työasioita ja sitä, että kohta se helvetin loma jo loppuukin.

Kyllähän tuo kymmenen päivää on loppujen lopuksi onnettoman lyhyt aika, siihen vaan on tyytyminen kun sen useampaa lomapäivää ei ehtinyt kertyä uuden työnantajan palveluksessa tälle kesälle. Toivottavasti vuoden kuluttua tiedossa on pidempi kesäloma, mikä tosin vaatisi sen, että on pysyteltävä tämän saman työnantajan palveluksessa sinne saakka - mikä voi olla yllättävänkin raskas urakka tehtäväksi. On melkoinen kymi uitavaksi vastaan selviytyäkseni tässä työpaikassa vielä kokonaisen vuoden.

Täytyy todeta, että valmistumiseni jälkeen (joulukuu 2011) en ole ollut vielä kertaakaan pitkällä kesälomalla. Pisimmillään olen lomaillut kokonaista kaksi viikkoa ja sekin oli palkatonta vapaata, muutoin lomat ovat olleet lyhyitä nysiä tai pieniä vapaita työnantajan vaihtumisen välillä. Tämä on sitä pätkätyöläisen arkea hoitoalalla, tai tällaista meno Lappeenrannassa oli sopimusten ollessa määräaikaisia ja työnantajan vaihtuessa useampaan kertaan. Itse asiassa jos tarkkoja ollaan niin viimeksi olen lomaillut pidemmän tovin kerrallaan kesällä 2010, jolloin en mennyt kesätöihin laisinkaan vaan vedin lonkkaa koko kesän keräten voimia opintojen loppurutistusta varten - seuraavana kesä menikin sitten töitä tehden ja samalla opinnäytetyötä valmistellen. Mikä oli ehkäpä virhe, koska se ajoi minut uupumuksen partaalle syksyn koittaessa ja viimeisen opintojakson alkaessa.

vlad.

 

[ernestipotsi]

Muutto on aina oma projektinsa. Vaikka kyseessä olisi vain tilapäinen muutto. Tällä hetkellä notkun kaverin takkahuoneessa ensi viikolle asti jolloin siirryn vanhempien luokse. Vaikka opiskelijasolu häviää laadussa kaverin tai vanhempien omakotitalolle jossa on oma huone sekä oma vessa niin kaipaan jo soluani. Keskellä yötä jos on nälkä niin voi muita häiritsemättä alkaa paistamaan pekonia. Noh, olisi siellä kämppis mutta sillä on kiire niiden tinderöintiensä kanssa eikä hän välitä.

 

[Musta Nuoli]

Muutto on aina oma projektinsa. Vaikka kyseessä olisi vain tilapäinen muutto.

Muutto on kamala asia. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä hankalammaksi se tulee, koska vuosien myötä tavaran määrä ja usein asunnon kokokin kasvaa. Samalla kantoapuystävät ikääntyvät ja raihnaistuvat tai asuvat jossain ihan muualla, eivätkä muutenkaan ole enää niin innostuneita raahaamaan käsivoimin flyygeliä tai tuhannen kilon rautaneitsyttä kuudenteentoista kerrokseen ilman hissiä.

Ei, minulla ei ole flyygeliä eikä minkään painoista rautaneitsyttä (paitsi Iron Maidenkin kaikki studiolevyt), enkä asu noin korkealla. Mutta jo tänne muutto noin kahdeksan vuotta sitten oli raskas prosessi, varsinkin kun talon hissi on remontin jälkeen alimittainen ja matala, mikä tarkoitti yllättävän monen hyllyn, kaapin ja laitteiston roudaamista viidenteen kerrokseen portaita pitkin. Tavaran määrä on vuosien myötä lähinnä lisääntynyt, vaikka hieman taannoin yritinkin siivota ja vähentää elokuvien ja levyjen määrää.

Tietysti muuttomiehetkin ovat olemassa, mutta materiaalisen paljouden pakkaaminenkin on jo omiaan aiheuttamaan päänvaivaa ja liikarasitusta.

Onneksi ei juuri nyt tarvitsekaan mihinkään muuttaa, mutta mistä sitä koskaan tietää, varsinkin kun taloyhtiön kk-vuokra on säännöllisesti kasvanut joka vuosi useita kymppejä ja on nyt noin 160 euroa korkeampi kuin tänne muuttaessani. Vuokra on siis noussut kahdeksassa vuodessa 37%, mutta tuloni eivät taatusti ole vastaavaa nousua kokeneet. Palkan yleiskorotuskin oli viimeksi joku naurettava pikkusumma, oliko se nyt huimat 20 euroa lisää, jonka vastapainoksi tuli sitten lisää veroja.

Kohta ovat ihmiset mieron tiellä ja kadulla. Tämänkin ison taloyhtiön täyttöaste on heikentynyt vuosien myötä ja kaiken maailman vippaskonstia ja asukasprojektia on kehitelty, mutta tosiasiassa täyttöaste heikkenee koska vuokra nousee koko ajan sitä mukaa kun talot ikääntyvät. Ei tällä alueella asu mitään ylimmän desiilin tulokeisareita, päin vastoin Jyrkkälän ja Härkämäen alueella asuu keskimääräistä vähätuloisempaa väkeä, jotka muuttavat sitten pois kun pienet tulot, eläke yms. eivät enää riitä muuhun kuin asumiseen. Sitten ihmetellään, miksi on asuntoja tyhjillään.

Jos vuokrankorotukset jättäisi nollalinjalle pariksi vuodeksi, niin siitä saisi hyvän pr-valtin ja täyttöaste varmasti paranisi.

 

[Kaiuni Alen]

Onpas ajankohtainen aihe. Tässä seuraavat pari päivää tulee pakattua tavaroita intensiivisesti ennen Espanjaan lähtöä. Juhannuksen jälkeen takaisin ja sitten neljän päivän päästä muutto. Ei kyllä millään jaksaisi taas muuttaa, viiden vuoden aikana jo 4 muuttoa (sis. Helsinkiin muuton) ja sitten vielä tämä. Eli karkeasti sanottuna muutto per vuosi :D

Noh, toivottavasti nyt asetutaan pidemmäksi aikaa aloilleen, syynä oma asunto ja siihen liittyvä sitovuus. En ole vielä edes purkanut kaikkia muuttolaatikoita ja taas mennään!

 

[Musta Nuoli]

Noh, toivottavasti nyt asetutaan pidemmäksi aikaa aloilleen, syynä oma asunto ja siihen liittyvä sitovuus. En ole vielä edes purkanut kaikkia muuttolaatikoita ja taas mennään!

Perintökämppä, perheen vahva taloudellinen tilanne vaiko wunderkind-tyyppinen äkkirikastuminen nuorena, jos on oikein oma asunto hankittuna?

Muuttolaatikoita saattaa löytyä vielä vuosien päästä. Tai ainakin laatikoita, joiden sisällöstä ei ole mitään hajua ja jotka on jemmattu jonnekin kaapin takaosaan joskus ammoisina aikoina.

Muutoista on teoriassa se hyöty, että niiden aikana on mahdollista karsia roinaa, jota ei tarvitse, mutta vain teoriassa, sillä tämä edellyttäisi tavaroiden pakkaamista ja lajittelua huolella ja rauhassa eikä siten kuin yleensä käy, eli muuttojengi on jo ovella, pakun moottori käy tyhjäkäyntiä ja on pakko vain nakata kamaa laatikoiden sisään katsomatta edes mitä niihin menee.

Tämä luultavasti selittänee sen, miksi minulla on kaapissani muovikassillinen tai parikin vanhoja VHS-nauhoja, joista osa on elokuvataiteen klassikoita ja loput silkkaa pornoa. On minulla VHS-nauhurikin, joka ehkä vielä toimisi, mutta en ole VHS-nauhoja katsellut vuosikausiin, edes pornon parhaita paloja.

Miksi nämä siis ovat vielä kaapissa? Sen kun tietäisin itsekin. Ehkä en vain henno nostalgiasyistä kaikkea VHS-pornoa nakata pois, osa niistä tuo mieleen haikeita muistoja nuoruuden ajoilta. Pornokasetteja oli alaikäisenäkin jokunen, mutta eräs nauha on siitä mieleenpainuva, että sen ostin päivää sen jälkeen kun olin täyttänyt 18 eräältä kirpputorilta. Hyvä pätkä, jossa olivat mukana sekä Harry Reems että Ron Jeremy. Oi näitä lapsuuden ja kultaisen nuoruuden aikoja!

 

[Musta Nuoli]

viiden vuoden aikana jo 4 muuttoa (sis. Helsinkiin muuton) ja sitten vielä tämä. Eli karkeasti sanottuna muutto per vuosi :D

Pyrin välttämään muuttamista jos vain voin, mielelläni juurrun vuosikausiksi paikoilleni jos vain mahdollista. Olenkin asunut elämäni aikana vain kuudessa eri osoitteessa:
Vastasyntyneestä parivuotiaaksi Hepokullassa 769 päivää. Muuttopäätökseen en voinut vaikuttaa.

Parivuotiaasta 21-vuotiaaksi Pernossa, jonka miellän "siksi ainoaksi oikeaksi" kodikseni ja joka minulle tulee mieleen sanasta koti edelleen, vaikka en ole siellä tällä vuosituhannella (ja ylikin) asunut. Täällä asuin 7242 päivää.

Ensiasuntoni yksin asuessani Nummenmäellä vanhassa paskassa talorötiskössä, jonka omistaja/vuokraisäntä oli laeista piittaamaton mulkku. Talo oli jääkylmä talvella ja älyttömän kuuma kesällä, ja lisäksi puurakenteisen talon katosta tipahteli usein erilaisia ötököitä lattialle. 945 päivää täällä, jossa oli vähintään kaksi kolmasosaa liikaa. Eka oma kämppä jne, mutta hirveä rötiskö, jota loppuvaiheessa vihasin ja jonotin Turun Ylioppilassäätiön kämppää.

Se Turun Ylioppilassäätiön kämppä, oma kaksio Varissuon Pihkalankadulla. Yksi parhaimmista asunnoista jossa olen ollut, suoranaista luksusta kaikkine palveluineen ja kotirauhana ilman, että vuokraisäntä tunkee omilla avaimilla sisään asuntonäytölle kun olen nukkumassa. Täältä on vain hyviä muistoja, vaikka aikani täällä oli turhankin lyhyt, vain 366 päivää.

Syrjähyppy Turusta Raisioon yli kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Katkeransuloista aikaa, alussa suloista ja lopussa katkeraa, niin katkeraa. Muutin asuttuun asuntoon, jossa asui jo joku. Lopulta muutin sieltä pois ja se joku muutti muualle. 1343 päivän edestä sulateltavaa, perinnöksi jäivät kuitenkin kissani.

Lopulta muutto Jyrkkälään, jossa nyt asun ja jossa en ainakaan tällä erää halua kenenkään muun ihmisolennon asuvan. Käymään voi tulla, muttei olemaan! 2795. päivä starttasi juuri vajaa tunti sitten.

 

[ms.qvist]

Pyrin välttämään muuttamista jos vain voin, mielelläni juurrun vuosikausiksi paikoilleni jos vain mahdollista. Olenkin asunut elämäni aikana vain kuudessa eri osoitteessa:

Alkuun ajattelin etten nyt niin kovinkaan montaa kertaa ole muuttanut, mutta ryhtyessäni miettimään, huomasin, että muuttoja onkin varsin monta. Erityisesti lapsuuteni ensivuosina muutimme todella ahkerasti vuokra-asunnosta toiseen kunnes vanhempani löysivät tyydyttävän huoneiston jonka ostaa, ja joka oli oikeastaan ensimmäinen minun todella kodikseni mieltämä paikka Lappeenrannassa Huhtiniemen nurkilla.

Ennen Huhtiniemen kotia ehdimme kiertää seuraavasti - osasta minulla ei ole minkään sortin muistikuvaa:

Keskusta-Huhtiniemi-Lauritsala-Keskussairaala (työntekijöiden vuokratalo sairaalaa vastapäätä)-Huhtiniemi (josta tuli ensimmäinen todellinen kotini reiluksi vuosikymmeneksi).

Huhtiniemestä muuttoruljanssi jatkui seuraavasti:

Hiessilta-Skinnarila-Hiessilta-Kuusimäki-Martinlaakso (Vantaa)-Karhuvuori-Kilta (Kerava)-Karhuvuori-Hörölä (Lahti).

Lappeenrannan ohella olen ehtinyt asustella kolmessa muussakin kaupungissa Lahden ollessa tämä kolmas.

vlad.

 

[Kaiuni Alen]

Perintökämppä, perheen vahva taloudellinen tilanne vaiko wunderkind-tyyppinen äkkirikastuminen nuorena, jos on oikein oma asunto hankittuna?

Heh, ihan vaan minun ja äidin yhteinen omistusasunto. Nykyinen vuokra 1000€/kk vaihtuu yhtiövastikkeeseen ja asuntolainalyhennykseen eli vähemmän jää rahaa käytettäväksi per kuukausi. Jääpähän minulle perintöä vuokrayhtiön sijaan, hah.

Tänään (eilen) tyhjensin lipastoni ja varmaan 80% tavaroista meni roskiin tai kirpputorille. Ja jäljelle jääneistä en käytä kuin murto-osaa eli melkein lipastollinen paskaa on siipeillyt huoneessani useat vuodet. Huomenna sitten kirjahyllylaatikoston setviminen ja sitten pitääkin jo pakata matkalaukut.

 

[Musta Nuoli]

Alkuun ajattelin etten nyt niin kovinkaan montaa kertaa ole muuttanut, mutta ryhtyessäni miettimään, huomasin, että muuttoja onkin varsin monta.

Minä hain aikoinaan väestörekisterin otteen itsestäni, siitä ilmenevät vanhat osoitteet ja se aika, jolloin niissä on virallisesti kirjoilla ollut. Kannattaa joskus hakea ja pistää ylös ihan mielenkiinnon ja oman historian takia. Ei noita muuten aina edes muista, ainakaan tarkempia ajanjaksoja.

Kuuma yö tulossa, siis ihan celsius-asteissa mitattuna, ei mitenkään vertauskuvallisesti. Vieläkin lähes 19 astetta lämmintä.

 

[Janippa]

Ensimmäinen viikonlopun kolmesta 16 tuntisesta työpäivästä kohta takana. Jos sitä lähtis lämmittää saunaa ja sen jälkeen nukkumaan. Iltapäivällä kahdelta takas työmaalle. Weekend well spent.

hienosti sattu vähän luppoaikaa, istuskeli ulkona kattelee auringonnousua ja taustalla Twin Peaks theme soimassa, upeeta!

 

[Musta Nuoli]

Onneksi tämä ketju ei ole nimeltään Yö-ketju. Muuten olisi minun panokseni siihen varsin suppea, vaikka rakkaus olisi kuinka lumivalkoinen. Ei sikäli, etteikö Yö olisi kova suomirokkibändi, se vain ei kuulu minun musiikilliseen piiriini kuin hyvin rajoitetusti.

Yön pohdiskeluni piiriin kuuluu oikeastaan kaksikin teemaa. Ensinnäkin nyt on kehitetty ensimmäinen tekoäly, joka läpäisi Turingin testin eli tekoäly onnistui saamaan ihmiset vakuuttuneiksi siitä, että taustalla on ihminen, ei tekoäly. Tästä oli artikkeli Hesarissa, jossa oli myös toinen kiinnostava juttu:

Tulevaisuuden seksi: Fyysisestä rakastelusta voi tulla erikoisuus ja seksilelut heräävät henkiin

Robotit korvaavat seksityöläiset vuoteen 2050 mennessä, väittää The Guardian tiedesivuillaan. Seksilelut muuttuvat enemmän robotinomaisiksi.
Seksitutkija, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta pitää tätä ennustusta oikean suuntaisena.
"On selvää, että seksilelut heräävät henkiin", hän sanoo.
Kontula arvelee, että jo lähitulevaisuudessa virtuaaliseksi lisääntyy.

Ei tullut Terminaattoria tai RoboCopia, tulee Sperminaattori tai RoboFuck.

Eipä sikäli, etteikö tämä olisi ihan kätevä kehitysaskel. Ihmissuhteet sun muut ovat työläitä ja aikaaviepiä, eivätkä välttämättä maksa vaivaa jos ei ole alfatasolla seksuaalisessa valtaistuinpelissä. Jos seksiä tarjoavan silikonipäällysteisen naisrobotin saa vielä kokkaamaan ja siivoamaan eikä se nalkuta, niin eiköhän moni mies vaihda sellaiseen. Yksinäisille vanhoillepiioille saattaa puolestaan kelvata isolla parrulla varustettu Ken-nukkerobotti, joka hokee "kyllä kulta, kyllä kulta" ja vaihtaa autonrenkaat.

Jos nämä teemat yhdistää, niin seksiandroidi varustettuna tekoälyllä jota ihminen ei enää erota aidosta ihmisestä lienee melkoinen jättimenestys.

 

[Musta Nuoli]

Virtuaaliseksi siis lyö itseään läpi pikkuhiljaa. Näen tämän melko positiivisena suuntauksena, vaikka en uskokaan fyysisen seksin mihinkään häviävän, en ainakaan pitkään pitkään aikaan.

Japanissahan seksin määrä on laskenut, ainakin siellä on ihmisiä yhä enemmän ja pidempään sinkkuina ja parisuhteissakin on seksi vähentynyt (ja lapsiluku vähentynyt).

Japanin yhdistän ainakin mielikuvissani näiden erittäin kehittyneiden hilavitkuttimien maaksi, ja moni japanilainen pornopätkäkin tuntuu sisältävän suhteettoman pitkiä osuuksia erilaisten omituisten suristimien käyttöä, joten kenties mitä Japani edellä, sitä länsimaat perässä?