Täällä taas!
Tulipa alkuillasta käytyä vähän läpi wanhoja matkapäiväkirjojani. On tuo kyllä hullua ollut, että mä olen jossain vaiheessa vetänyt 220+ päivää vuodesta reissun päällä. Niistä päivistä tulikin mieleeni se yksi ruotsinsuomalainen tyttö, josta
olen tänne Jatkoaikaankin avautunut. Aika hauska kuinka sen ensisuudelman ja ne halatessa rintaa vasten painautuneet tissit voi vieläkin muistaa niin elävästi.
Noh, tuossa vaiheessa kesällä 2008 tekstini mukaan "
voita oli leivän molemmin puolin ja vähän sivuillakin". Kyseisen tarinan neitosista yhdellä on kuulemma lapsi ja puolikas kenneli kotosalla, toisella on tiedossa kesähäät ja kolmannesta en ole kuullutkaan. Näin se elämä näköjään vie!
Valitettavan usein haikailut yhden naisen perään on niin suuret, että meinaa kasetti hajota. Nytkään se ei tee poikkeusta. Millähän lääkkeillä jostain ajattelun saisi pois?
Tämän kysymyksen näin jo pari yötä sitten, mutta vasta nyt päätin vastata siihen.
Mulle tuli välittömästi mieleeni kysymys, että ovatko nämä haikailut jonkun entisen vai jonkun vielä tavoittamattoman naisen perään. Aikaa lukuunottamatta muuta lääkettä ei ole olemassa. Mä olen joskus yrittänyt ryyppäämällä (~3kk ränni), omistautumalla täysin töille (~2kk täysin 24/7), herkuttelemalla (pari kebabia/pizzaa per päivä) tai kuntoilemalla (vittu 2x15km + sali ei tunnu missään - antakaa lisää piiskaa). Näistä "valloittamattomista" pääsee kohtuullisen hyvin eroon, kunhan vain antaa ajan kulua riittävästi. Lainausta edeltävä esimerkkini varsinkin tuosta ruotsinsuomalaisesta tytöstä kertonee hyvin paljon.
Ex-tyttöystävästä mielenrauhan saaminen on huomattavasti hankalampaa. Originaali Ms.Foxie lähti omille teilleen jo elokuussa 2006. Pitänee myöntää, että ei häntä nyt ihan päivittäin tule enää muisteltua, mutta ei tuosta enää taida enää ikinä täysin eroon päästä. Ms.Foxiella on tänä päivänä uusi sukunimi, aviomies sekä lapsi. Silloin tällöin edelleen tulee muisteltua noita noin kymmenen vuotta wanhoja asioita. Mitä tuohon voi enää sanoa?
Erään toisen asian tajusin tuossa muutama päivä sitten Facebookin kautta. Alkaakohan sitä kohta olla tulossa wanhaksi? Puolihuomaamattomasti tajusin jo ainakin kolmannen kaverini (ei hyvän, ei samalta paikkakunnalta) seurustelevan jääkiekkotermein ns. kakkoskierroksen varauksen kanssa. Toisin sanoen jo kolme kavereistani on "leikkimässä koti-isiä". Tavallaan tämä "tieto" tuli järkytyksenä - osittain kuitenkin ei. OK, onhan mullakin ollut kaikenlaisia virityksiä YH-äitien puoleen, mutta... en mä kuitenkaan osaa sanoa ovatko ne koskaan noin vakavia olleet.
Täältä tähän!