Ei pitäisi ennustaa mitään mutta nyt ennustan seuraavaa ja voitte naulita minut kuuden tuuman ratanauloilla kiinni ratapölkkyihin mikäli ennustukseni menevät perseelleen tulevien vuosien kuluessa.
Ennustan kuitenkin seuraavaa, että tulevina vuosina poliisin ja sosiaali- ja terveyshuollonsektoreilla paska alkaa sataa tuulettimeen ja rajusti ja minulla on selkeitä perusteitä tämän ennustuksen tueksi.
Fakta numero yksi: tällä hetkellä jokainen viikko keskimäärin 20 kotihoidon työntekijää irtisanoutuu työstään syystä tai toisesta - suurimmalla osalla syynä on täydellinen uupumus ja se ettei työnantaja juurikaan arvosta työntekijää.
Fakta numero kaksi: alaa ymmärtämättömät ja osaamattomat henkilöt alkavat esittää vaatimuksia sille kuinka alalla on jatkossa toimittava, esim. on esitetty, että tulevaisuudessa vanhustenpalveluyksiköissä vanhuksia ei saa sulkea laitoksiin vaan ovien on oltava auki ja vanhuksilla vapaa oikeus kulkea kuinka haluavat. Mielenkiintoista nähdä mitä tästä seuraa kun muistisairaat vanhukset mahdollisesti saavat oikeuden kulkea ja mennä kuten haluavat, mahtaa poliisi olla innoissaan kun entisestään kasvavan työtaakan alla joutuvat vielä etsimään harhailevia vanhuksia entistäkin enemmän. Vaikka kyse on vasta ehdotuksesta, siihen on jo reagoitu kentällä - muistisairaiden vanhusten "itsemääräämisoikeutta" lisätään lääkäreiden toimesta. Lääkäreiden jotka eivät päivääkään joudu tekemään töitä näiden muistisairaiden vanhusten parissa.
Fakta numero kolme: kuntien ja sairaanhoitopiirien uudelleen järjestelyjen seurauksena huomattavan moni alan työntekijä siirtyy uusina työntekijöinä yksityiselle sektorille, jolloin seurauksena on se, että palkka uuden TES:in myötä tippuu yli sadalla eurolla kuukaudessa. Lahdessa eräs kotihoidon piiri lakkautettiin ja myytiin yksityiselle, seurauksena oli se, että vanhat työntekijät siirtyivät yksityisen palvelukseen, mutta heille sorvattiin uusi työsopimus, joka on reilut sata euroa kunnallista sopimusta pienempi, ollen lähihoitajalla noin 1860 €/kk.
Yhteiskunta tietty säästää, se on ymmärrettävää, mutta mietitäänpä, että kuinka monella alalla työntekijät ovat valmiit siihen, että kesken sopimuskauden palkka voi laskea yli sata euroa kuukaudessa eli yli tuhat euroa vuodessa? Lisääkö tällainen työmotivaatiota ja halukkuutta työskennellä alalla, joka muutoinkin on henkisesti ja fyysisesti varsin raskas.
Fakta numero neljä: sosiaali- ja terveydenhoitoalalla ylityöt ovat nykyään lähes päivittäisiä mutta käytännössä juuri missään niistä ei makseta ylityökorvausta vaan korvaus otetaan työajan vähennyksenä. Mikä sinänsä on ok, mutta kun käytännössä sopimuksilla pyyhitään persettä ja vapaana annettava korvaus on minuutilleen sama kuin tehty ylityö eli kompensaatiota siitä, että joudut pakosta tekemään ylitöitä ei tule laisinkaan vaikka sopimusten mukaan myös ajallisesti ylityön tekiminen tulisi korvata. Opiskellessa kävimme läpi suhdeluvut mutta olen unohtanut ne ja todellisuus on paljastanut sen, että millään mitä TES:issä on sovittu ei ole minkään valtakunnan merkitystä kentällä.
Fakta numero viisi: ylitöiden tekemisestä seuraa se, että työntekijöitä alkaa olla erityisesti kotihoidossa todella usein vapaalla, mutta vapaalla olijoiden tilalle ei välttämättä palkata täysipäiväiväistä työntekijää tai työntekijää laisinkaan vaan vapaalla olevan työntekijän tehtävät sälytetään muiden harteille. Tai tilalla on työntekijä joka tekee osaopäiväisen duunin ja jättää lopulta osan tehtävistä tekemättä tai muiden tehtäväksi.
Fakta numero kuusi: osa yksityisistä alan toimijoista toimii siten, että sairauslomalla olevan tilalle ei enää palkata kokoaikaista työntekijää vaan vain ja ainoastaan osa-aikainen työntekijä, josta seuraa se, että osa työntekijän tehtävistä jää muiden harteille tämän lähdettyä pois töistä työajan päätyttyä. Esim. työpaikallani tämä on käytäntö, sairauslomalaisen tilalle palkataan työntekijä kuudeksi tunniksi, mikä tarkoittaa sitä, että 2-3 tuntia osasto on yhden henkilön vajaamiehityksellä ja tällöin osa töistä jää väkisinkin tekemättä - ja ikävä kyllä tämä koskettaa rajusti myös asiakkaita eli heidän huomioiminen jää vähemmälle henkilökunnan joutuessa tekemään vajaalla miehityksellä töitä. Kirjaaminen, raportointi, pyykkihuolto tms. toimet vaativat monessa paikassa todella paljon aikaa jok' ikinen päivä ja kaikki tämä on poissa asukkailta ja erityisesti tämä näkyy silloin kun henkilökuntaa on vähän töissä. Ja viikonloppuisin tämä näkyy siten, että aina ei edes hankita tuuraajaa sairauslomalaisen tilalle. Työnantaja ei halua maksaa kalliita sunnuntaitunteja työntekijälle, joten mielummin teetetään työt vajaamiehityksellä ja toivotaan, että jotakuinkin tärkeimmät tehtävät saadaan tehtyä.
En ole ainoa työpaikallani joka on väsynyt ja tuntee suurta riittämättömyyttä jokaisen työvuoron jälkeen, riittämättömyyden tunne johtuu siitä ettei koe kykenevänsä täyttämään niitä vaatimuksia joita itselleen on asettanut ja joita muut työlle asettavat. Suurin osa kuitenkin haluaa, että asukkaat ja asiakkaat kokisivat elämänsä mielekkäinä asumisyksiköissään mutta minun on pakko todeta, että en todellakaan pysty vastaamaan haasteisiin vaikka parhaani yritän. Jos lähes jokainen kerta töistä lähdettyäni tunnen oloni pettyneeksi ja väsyneeksi enkä koe onnistuneeni töissä vaikka parhaani yritän niin ei tätä duunia kovinkaan kauaa jaksa.
Ja voisin sanoa, että se ei johdu laiskuudesta tai haluttomuudesta vaan jokaisessa hoitoalan paikassa jossa olen ehtinyt työskennellä olen saanut kiitosta ammattitaidosta, työhön paneutumisesta, asiakkaiden ja asukkaiden kohtaamisesta ja kaikesta ammatillisesta toiminnasta, kenties vika on jossain muussa kuin minussa - tai muissa alan ammattilaisissa.
Taidanpa pestä käteni koko paskasta...
vlad.
