Tässä olisi monta yötä voinut kirjoitella yöketjuun, mutta enpä ole viitsinyt. Nyt lienee taas aika aktivoitua tällä suunnalla.
Sellainen päivä. Tiistaina aamulla piti jeesata velipoikaa hakemalla autonsa, piti käynnistää kaapeleilla oman autoni kautta - siitä sitten minä otin tehtäväkseni ajaa tuo hänen ajokkinsa meille ja lainasin omaa autoani, jotta mies pääsee töihin. Operaatio onnistui ja tänään sain autoni takaisin. Sillä kelpasi sitten pöräytellä tänään lääkärille, jonka jälkeen visiitti apteekkiin ja sitten autolla kotio.
Äärimmäisen kiintoisaa informaatiota siis. Kolmena iltana perätysten jalkapalloa televisiosta, ensin maanantaina tylsähkö Valioliiga-matsi, eilen ja tänään puolestaan UCL:ää. Ei ole kuitenkaan MM-kisoja voittanutta, odotus on kova.
Sitä ennen toki aivan pian alkavat jääkiekon divisioonien MM-kisat nyt huhtikuussa, toukokuussa taasen Valko-Venäjällä ylimmän tason kisat. Toukokuu on muutenkin mainio kuukausi, paras kaikista - tänä vuonna vielä erityisempi. Sitten on vielä lakkiaiset, mutta siitä en liiemmin iloitse, ihan perseestä moinen ja pilaa osaltaan tuon (toivottavasti) erinomaisesti sujuneen kuukauden.
Lienee monen mielestä kummallista, etten odota lakkiaisia innolla. Jotenkin vain teennäinen olo tulee koko jutusta. Sukulaiset ja tuttavat esittävät olevansa tuona yhtenä kirottuna päivänä niin kiinnostuneita minun elämästäni, mutta sitten loput 364 päivää vuodesta eivät ole käytännössä missään tekemisissä kanssani. Vuoden päästä lakkiaisista varmasti ovat unohtaneet, mihin olen pyrkinyt opiskelemaan ja olenko jo käynyt armeijan. Joku varmasti keksii sanoa minun kasvaneen silmissä, vaikka pituutta ei ole tullut vuoden sisään kuin senttimetrin verran. Tähän lisättynä se, että vierastan tilanteita, joissa olen juhlittavana tai huomion erityisenä keskipisteenä. En tykkää, pidän enemmän muita ihmisiä koskevista juhlista. Minun puolestani ei tarvitsisi kenenkään raahautua paikalle, kun en itsekään ole kiinnostunut. Tietysti sitten vielä oletetaan jotain alkoholintäytteisiä lakkiaisbileitä, mutta vihaan tuota myrkkyä sydämeni pohjasta ja kyse on melkeinpä myös jopa periaatteesta.
Alkoholi on paskaa myrkkyä, enkä tiedä, miksi minun pitäisi sitäkin juoda, vaikka iän puolesta se olisi jo minulle sallittua.
Älkää käsittäkö väärin, elämä ihan oikeasti hymyilee. Yön tunteina pieni vuodatus on silti aina paikallaan, jos sille päälle sattuu.
Edit: Toivottavasti olet, Musta Nuoli, hakenut apua tuota "perheväkivaltaa" koskien. Olikohan Fingerporissa taannoin joku hulvaton strippi, joka sivusi aihetta perin hupaisasti... No, nyt en myöhäsellä jaksa netin syövereistä tuota kaivella.