Vähän ihmettelen, että ketjun sielu ei ole ilmaantunut vielä paikalle. Arvatenkin elokuvat tai sarjakuvat ovat taas vieneet miehen mennessään. Yön pimeydessä kissansa moukuu taas Latzia. Tai mitä ne katit syö, en tiedä sitäkään.
Jumiuduin lukemaan paria nettisarjakuvaa alusta loppuun, niissä meni aikaa kun aloitti vuosien arkistot alusta asti. Lisäksi on työn alla katsoa Stanley Kubrickin esikoisohjaus Fear And Desire.
Lisäksi olen lukenut Solomon Northupin omaelämäkertaa
12 Years A Slave vuodelta 1853, joka on netissä vapaasti luettavissa. Sitä lukiessa miettii, että asiat voisivat olla huonomminkin. Sitä voisi lähteä työkeikalle naapurikaupunkiin ja herätä kahleissa ilman tavaroitaan, kunnes paikalle tulisi köriläs joka hakkaisi ensin tohjoksi, raahaisi sitten laivan ruumaan ja myisi orjaksi 12 vuodeksi plantaaseille raatamaan vailla mitään oikeuksia. Koska tahansa voisi saada ruoskasta tai joutua hirttämisen uhan alaiseksi.
Siinä vaiheessa ei paljoa lohduttaisi, että omasta kurjuudesta tehtäisiin 160 vuoden päästä elokuva, joka palkittaisiin Oscareilla.
MM-kisat kesällä ovat odotettu asia. Hieno tapahtuma, sääli vain, että ne ovat nyt vuosiksi eteenpäin jyvitetty toinen toistaan surkeammille valtioille. Brasilia nyt vielä muuten menettelee, mutta väkivalta ja korruptio sielläkin jylläävät. Vuoden 2018 kisat ovatkin sitten rakkaassa naapurimaassamme Venäjässä, ellei sitä silloin jo kutsuta uudestaan Neuvostoliitoksi. Vuonna 2022 kisataankin sitten muslimimiljardöörien leikkikentällä Qatarissa, jossa on jo nyt kuollut satoja työläisia, jotka raatavat orjana rakentaakseen sheikeille areenoita.
Ikäväksi ovat MM-kisat tässä mielessä menneet. Raha ratkaisee, vaikka minkälainen tyranni tai alistaja kisat järjestäisi. Jalkapallo on kuitenkin eurooppalaisten laji, joten olisi aika järjestää MM-kisat Euroopassa sivistyksen parissa. Venäjää en tähän kategoriaan laske.
