Hieman levottomampi yö takana. Ja tosi aikaisin herääminen. Yöunet jäämässä lyhkäisiksi mutta koitan toki vielä yrittää saada nukuttua. Tiedän kyllä itse mistä varmaan huonosti nukkuminen nyt johtuu ja kyllähän se johtuu finaalijännityksestä. Sen verran kovasti odottaa ja jännittää jo nyt illan finaalia että aika malttamattomana jopa nukkuu.
Eilen illalla nukahdin varmaan ennen yhtätoista. En katsellut sitten kuitenkaan Mestareiden liigan finaaliakaan. Mietin jo silloin miten mahdan saada nukuttua, no kyllä unen päästä kiinni sain lopulta mutta unta ei riittänyt kuin neljään asti. Ainakaan toistaiseksi.
Olen taipuvainen jännittämään joten siksi en ihmettele itse että finaalikin jo jännitystä saa osakseen. Toivottavasti sieltä jännittävä ja huikea finaalimatsi on sitten edessä. Eikä ainakaan Kanadan ylivoimaisuuteen ratkea ja latistu koko finaali.
Nyt on fiilis että jos tänä vuonna kultaa Suomelle tulee niin siitä jaksan riehaantua varmaan aika paljon. Aina näin ei ole ollut. Olympiafinaalivoitosta en jaksanut kummemmin ilakoida, koska olin sairaalassakin ja tuon turnauksen voitto ei niin paljoa minulle merkinnyt. Olin niin pettynyt siitä ettei parhaimmat pelaajat NHL:stä päässeet mukaan turnaukseen.
2021 finaalin jatkoaikatappio oli iso pettymys ja silloin olisin varmaan jaksanutkin voittoa ilakoida. 2019 vatsani oli jo sen verran täysi HPK:n hienosta aiemmin voitetusta mestaruudesta että se mestaruus ei minua niin jaksanut sykähdyttää enää. Vaikka sen kevään maailman mestaruus olikin lähes iso ihme.
2011 mestaruus monien vuosien tauon jälkeen oli iso juttu ja sitä juhlin kyllä aika railakkaasti. Olin silloin jopa Helsingissä torilla juhlimassa muiden tuhansien suomalaisten kanssa, silloin maanantaina. Ja vuonna 1995 juhlin myös kotona jonkin verran mestaruutta.
Eli Suomen maailman mestaruuksia on tullut juhlittua vähän vaihtelevasti. Nyt jännittää jo aika hyvin ja uskon että tänään tulee kyllä taas juhlittua ja ilakoitua jos kultaa tulee. Nyt on sellainen fiilis ja jaksaa syttyä mestaruudesta, vatsa ei ole täynnä todellakaan kun Kerhonkin kausi oli nyt lievä pettymys.
Mutta toivottavasti silti saan vielä nukuttua. Jaksaa sitten illalla paremmin katsella finaaliakin.
Eilen illalla nukahdin varmaan ennen yhtätoista. En katsellut sitten kuitenkaan Mestareiden liigan finaaliakaan. Mietin jo silloin miten mahdan saada nukuttua, no kyllä unen päästä kiinni sain lopulta mutta unta ei riittänyt kuin neljään asti. Ainakaan toistaiseksi.
Olen taipuvainen jännittämään joten siksi en ihmettele itse että finaalikin jo jännitystä saa osakseen. Toivottavasti sieltä jännittävä ja huikea finaalimatsi on sitten edessä. Eikä ainakaan Kanadan ylivoimaisuuteen ratkea ja latistu koko finaali.
Nyt on fiilis että jos tänä vuonna kultaa Suomelle tulee niin siitä jaksan riehaantua varmaan aika paljon. Aina näin ei ole ollut. Olympiafinaalivoitosta en jaksanut kummemmin ilakoida, koska olin sairaalassakin ja tuon turnauksen voitto ei niin paljoa minulle merkinnyt. Olin niin pettynyt siitä ettei parhaimmat pelaajat NHL:stä päässeet mukaan turnaukseen.
2021 finaalin jatkoaikatappio oli iso pettymys ja silloin olisin varmaan jaksanutkin voittoa ilakoida. 2019 vatsani oli jo sen verran täysi HPK:n hienosta aiemmin voitetusta mestaruudesta että se mestaruus ei minua niin jaksanut sykähdyttää enää. Vaikka sen kevään maailman mestaruus olikin lähes iso ihme.
2011 mestaruus monien vuosien tauon jälkeen oli iso juttu ja sitä juhlin kyllä aika railakkaasti. Olin silloin jopa Helsingissä torilla juhlimassa muiden tuhansien suomalaisten kanssa, silloin maanantaina. Ja vuonna 1995 juhlin myös kotona jonkin verran mestaruutta.
Eli Suomen maailman mestaruuksia on tullut juhlittua vähän vaihtelevasti. Nyt jännittää jo aika hyvin ja uskon että tänään tulee kyllä taas juhlittua ja ilakoitua jos kultaa tulee. Nyt on sellainen fiilis ja jaksaa syttyä mestaruudesta, vatsa ei ole täynnä todellakaan kun Kerhonkin kausi oli nyt lievä pettymys.
Mutta toivottavasti silti saan vielä nukuttua. Jaksaa sitten illalla paremmin katsella finaaliakin.