Yöketju (klo 24:00–06:00)

[Breeze Harbour]

Ajattelinpa pitkästä aikaa sepustaa jotain tänne yöketjuun. Tilaisuuksia olisi ollut vaikka millä mitoin, ei se siitä ole ollut kiinni vaan lähinnä en ole kai keksinyt mitä sitä tänne kirjoittelisi.

No aloitetaan niistä iloisimmista aiheista. Minä tosiaan sain viime torstaina kuulla, että olen saanut työpaikan. Tästä tarinasta tekee hienon oikeastaan sekin, että lähettämäni hakemus ko. paikkaan oli multa ns. viime hetken päätös. Piti kyllä alun perinkin hakea tähän yritykseen, mutta aluksi olin suunnittelut hakevani eri toimipisteeseen, jonka haku olisi ollut käynnissä vielä jokusen viikon pidempään.

Tuumin siinä kuitenkin illan ratoksissa että hei, miksi en yrittäisi tännekin? Ja niinhän siinä sitten kävi että pari päivää tästä hakemuksen lähettämisestä olin tradeilemassa pokemoneja Helsingin keskustassa Esplanadinpuistossa kunnes yllättäen minulle soitettiin jostakin. Minut kutsuttiin ryhmähaastatteluun joka oli luojan kiitos vasta kahden viikon päässä sillä olin tuona kyseisenä viikkona lähdössä perjantaina kaveriporukalla viettämään hauskaa Tuusulan Jokelaan puoleksi viikoksi.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin mulla oli jo haastattelua edeltävänä iltana hyvä kutina työllistymisen suhteen ja noh... sanotaanko että ennusmerkitkin olivat kohdillaan. Valmistauduin haastatteluun kunnolla ja itse haastattelutilanteessa olin yllättävänkin rento ja itsevarma. Toisin kun joskus aiemmin, en sortunut yrittämään liikaa ja oikeastaan kaikki vastaukset tulivat luontaisesti.

Reilun viikon jouduin pidättelemään jännitystä kunnes viime viikon torstain aamuna minut herätettiin soittoon ja kysyttiin kiinnostaako tämä paikka mua yhä ja vastasin että "Kiinnostaa, ehdottomasti!". Olen perjantaina menossa kirjoittamaan työsopparia ja tällä hetkellä jännittää oikeastaan enää se, että toivottavasti ne tilaamani henkkarit tulisivat perille siihen mennessä. Viime perjantaina siis lähetin hakemukseni heti aamusta ja faijalla oli kuulemma viimeksi mennyt kolme arkipäivää että oli saanut. Huomenna olisi kolmas arkipäivä sitten hakemukseni lähettämisen...

Niitä bändituotteita odotan tietysti yhä myös malttamattomasti. Sepäs vasta olisikin varsinainen win-win jos saisin molemmat huomenna! Harvemmin muuten joutuu uudet henkkarit JA Kela-kortin tilaamaan viikon sisään toisistaan. Piru vie piti mennä se Kela-kortti putoamaan lompsasta täysin huomaamattani. Lompsa meni kyllä vaihtoon heti tuon jälkeen. Nyt pitäisi pysyä kaikkien korttien visusti tallessa.

Niin ja olisihan niistä uusista henkkareistakin voinut jättää sen hakemuksen vaikka jo pari viikkoa sitten heti passikuvan otattamisen jälkeen, mutta jotenkin sitä kai ajatteli että tilaan vasta sitten kun tarviin niitä johonkin. Toivottavasti tulevat nyt kuitenkin tämän viikon aikana. Uskon ja toivon niin...

Pokemon Go:hon tuli viime viikolla pitkästä aikaa itselleni kiinnostava legendaarinen Pokemon raidattavaksi ja olenkin raidannut sitä nyt kuuden päivän aikana noin 55 kertaa... Rahaa palaa jne. No ei mut nyt kun mä sain ton duunipaikan niin ei ole silleen hävettänyt ostella noita paketteja vähän enemmänkin. Mä haluun nauttia tästä mun todennäköisesti viimeisestä "loma"viikosta täysin siemauksin viettämällä paljon aikaa ulkona kiertämällä raidilta raidille ja onhan PoGo kuitenkin hyvä liikuntaharrastus ja paljon terveellisempää ku joku baareissa keikkuminen! Ja väitän että kaikesta huolimatta halvempikin.

Olen siis liikkunut sen noin 6-8 tuntia virtuaalimonstereiden perässä per päivä pois lukien maanantai, jolloin lepäsin ja en kadu päivääkään. Nyt kun on vielä näin hienot säätkin ollut niin olen imenyt lämmöstä ja mukavasta raidausseurasta kaiken irti. Ja kun jäi tuo vuotuinen ruotsinristeilykin ilmeisesti tältä kesältä toteutumatta. Harmittaa vähäsen, mutta toisaalta pääsinhän mä sinne kaverin kämpille puoleksi viikoksi. Vaikka tuo menikin kotimaan matkailusta niin viihtyisä lomareissu se tuokin oli!

Nyt tykitän Spotifyn New Core-listaa ja kohta ajattelin siirtyä telkkarin ääreen yön rikosdokkarisarjojen pariin. Nuo ovat mulle öisin, siis silloin kun valvon kaikki kaikessa. Poliisit - kotihälytys on pyörinyt viimeisen viikon joka yö 1-2 jakson voimin ja lisäksi Friiltä tulee myös joka yö mielenkiintoisia rikosdokkarisarjoja kuten Murhaaja kotonani ja Suomurhat.

Vähän pitempi viesti tuli tällä kertaa. Halusin saada kaiken kerralla ulos.

Ai niin, kaveri muuten kysyi multa tänään että vieläkö haen töitä. Oli sääli tuottaa kaverille pettymys, olisihan se tavallaan ollut nastaa työskennellä samassa duunipaikassa kahden lapsuusystävän kanssa mutta toisaalta arvostan uusia tuttavuuksia yhtä paljon kuin vanhoja ja tuo paikka mihin pääsin kiinnosti mua alusta alkaen aidosti tosi paljon ja olen iloinen että pääsin tähän firmaan viimein neljännellä yrittämällä. Kyllä, neljännellä! Jos sulla on unelma ja visio, älä todellakaan anna periksi. Sitkeys palkitaan, ennemmin tai myöhemmin.

 

[Breeze Harbour]

Tämä Toton entinen rumpali Jeff Porcaro on kyllä pirullisen hyvä pistämään rytmiä kehiin. Pakko koittaa oppia tuolta virtuoosilta jotakin. Nyt mä menen nukkumaan, edessä on hieno päivä. Peukkua @Smitty#41 valoisasta elämäntilanteesta. Sulla pyyhkii nyt jätkä aika hyvin. Ja hyvä niin.

Kiitti peukuista ja öitä sinne Porin suunnalle! On kyllä kieltämättä mennyt viime aikoina elämässä pitkästä aikaa asiat tosi hyvin ja eihän tästä enää puutu kuin se kuuluisa tyttöystävä. Noh, ei kait se universumi kaikkiin ihmeisiin kuitenkaan kerralla pysty *hymiö*

 

[vilperi]

Ei oikein malta nukkua tänä yönä. Kelaa vaan tuota eilispäivän elämäni polttavinta ja kuuminta asiaa eli asunnon löytymistä. Eihän vuokralle pääsemisessä varmaan mitään ihmeellistä ole, mutta kyllä se sittenkin tuntuu hienolta kun on tehnyt työn ensin asunnon löytämisen eteen ja sitten se vihdoin tärppää! Ja minunkin taustallani ei asunnon etsiminen ja löytäminen sittenkään ollut se helpoin rasti.

Kesän yksi kovimmista tavotteista oli löytää uusi vuokra-asunto. Minun taustallani kun on merkintöjä luottotiedoissa ja ne ei eivät ole kunnossa ja velkaakin ulosotossa niin asunnon etsiminen ei ollut varmaan helpoin mahdollinen tehtävä, mutta yllättävänkin nopeasti sitten kuitenkin onnistuin missiossani. Nyt on yksi kesän tavotteista saavutettu ja kyllähän se tuntuu ja maistuu hyvältä.

Kyllä silloin heti kun uusi vuokranantajani alkoi puhumaan vuokrasopimuksen tekemisestä niin tuli melkoinen huojentunut olo. Nytkö se sitten tärppäsi? Ja olo oli heti melko iloinen. Ja iloisemmaksi ja vapautuneemmaksi se olo sitten tuli vain kun pääsin sieltä asunnosta omiin oloihini. Ja pystyin paremmin näyttämään tunteeni. Sain kuullakin palautetta muun muassa että noin maireaa hymyä en ole tainnut koskaan nähdä. Hymyilee kuin Naantalin aurinko!

Asunnon vuokrasta olen myös saanut kuulla kahta erilaista näkökantaa. Toisten mielestä asunnon vuokra on edullinen ja toisten mielestä korkea. Minä pidän sitä hieman korkeampana kuin yleinen vuokrataso. Vaikka mitään tilastotietoa minulla ei ole näkemykseni tueksi, mutta jotain vähän yli 500 euroa saisi usein vuokra-asunnon vuokrana pulittaa täällä Hämeenlinnassa. Tässä asunnossa vuokran suuruus on 470 euroa ja siihen noin 26 euron veroinen vesimaksu joka kuukausi päälle. Sekä neliöitä asunnossa on tosiaan se 28 neliötä.

Nyt se sitten tärppäsi. Ja olo on ollut tosiaan sekä huojentunut että iloinen. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun löysin itse itselleni vuokra-asunnon. Noloakin myöntää mutta aiemmat vuokra-asuntoni ovat osittain ainakin hommanneet minulle sekä äitini että täältä kuntoutuskeskuksesta minulle asunto hommattiin sairaalasta. Mutta olisihan tuohon vuokran määrään varmaan voinut kiinnittää enemmän huomiota ja voinut tarkemminkin katsastaa asunnon mutta en sitten tiedä tosiaan kuinka tarkka ja ronkeli minunkaan taustoilani pystyi olemaan.

Ja en osannut ja osaa asunnosta oikein sen ihmeellisempää tuumata. Tai kyllähän minäkin näen että onko asunto päällisin puolin millaisessa kunnossa vaikka isäni varmaan senkin osaisi paremmin sanoa. Repsottaako jotkut listat ja niin edelleen. Mutta minun näkemykseni mukaan tuo asunto on ihan hyvässä ja siistissä kunnossa. Eikä siinä nyt ihan hirveästi esimerkiksi asunnon ikä näkynyt.

Nyt sitten jään toivomaan että yhtä hyvä tuuri olisi tällä viikolla myös työmarkkinoilla. Pitäisi sen työkokeiluasiankin ratketa tämän viikon aikana, niin ainakin luulisin. Ei tiedä vaikka olisi jo heti tänään taas suuri päivä sen aiheen tiimoilta. Olisihan se nyt hienoa jos saisi melkein kerralla kaikki asiat kuntoon ja järjestykseen.

Nyt taidan ottaa kylmän cokiksen ja nauttia tästä kaikesta vielä. Saa nähdä tuleeko sitä unta tänä yönä enää vai oliko se tämän yön nukkuminen tässä? Ja yksi paras juttu on se että muuttoa varten ei tarvitse etsiä mistään pahvilaatikoita vaan saan yhdestä paikasta lainaan isoja muovilaatikoita.

Eiköhän tästä vielä hyvä tule. Eilen oli minulla myös pienimuotoiset juhlat. Sipsiä, limonadia ja hyvää musiikkia.

 

[vilperi]

Nyt on käynnissä viimeinen lomapäivä kesällä 2019. Nyt se on koittanut. Loma oli täynnä iloa, naurua, kokemuksia, valvomista ja musiikkia.

Onpa kiva kuulla, että kesälomasi on ollut varmasti osin nautinnollinen ja sisältänyt paljon erilaisia kokemuksia sekä elämyksiä. Viestejäsi on ainakin usein aina mielenkiintoista lukea ja vaikutat varsinkin ikäiseksesi olevan fiksu ja henkisesti kypsä sellain hyvällä tavalla. Kesälomasikin kuullostaa hyvin sujuneelta. Koulut vaan alkavat syksyllä yhä vain aikaisemmin kuin ennen.

Muistaakseni minun aikana koulujen kesälomat päättyivät ja koulut alkoivat vasta siinä 14.8 eli viikkoa myöhemmin. Ja mielestäni, sen sijaan että koulujen kesälomien päättymistä aikaistetaan niin niitä saisi kyllä myöhäistää. Elokuukin voisi olla vielä kokonaan kesälomakuukausi.

Minun yöni se taitaa kulua valvoessa joten mitä sitä muutakaan tekisi kuin kirjoitella yksinään tänne Jatkoajan keskustelupalstan Yöketjuun. Tai kohta jos se uni ei tule silmään, niin voisi taas alkaa pelaamaan NHL19-peliä. Nelisen tuntia tuossa sain nukuttua 22:sta aina kello kahteen saakka, mutta sen jälkeen heräsin. Vähän liian levoton on tällä hetkellä mieli nukkuakseen.

Minulla on sellainen tunne että aivan kuin elämäni olisi yhtä juhlimista nykyään. Kevät oli mestaruusjuhlia täynnä, ja nyt eilen tuli taas pienimuotoisesti juhlittua tuota asunnon löytymistä. Mutta elämäkin on omalta osaltaan opettanut minulle sen että aina kun on aihetta iloon, hymyyn ja juhlaan niin kannattaa se tilaisuus kunnolla hyödyntää. Elämässä tulee kuitenkin vääjäämättä eteen niitä karikoita ja alamäkiäkin että myös sitä poutasäätä elämässä on suositeltavaa osata arvostaa.

Jostain vastoinkäymisten ja rankkojenkin kokemusten kohtaamisesta kumpuaa minun optimistisuuteni ja positiivinen elämänasenteeni. Kun on kohdannut paljon suruakin elämän aikana niin ei osaa vain enää niin vain kaikkeen suhtautua niin negatiivisesti vaan on oppinut arvostamaan elämää ja koittaa olla ainakin melko positiivinen.

Ja mielestäni minulla onkin posiitivinen luonne. Innostun herkästi asioista ja ajattelen monesta asiasta ainakin ensin hyvää. Joskin positiivinen luonteeni voi olla haitaksikin kun ajattelen hyvää niin monesta asiasta heti ensipuremalla ja en kyseenalaista välttämättä niin paljoa eri asioita. Olen herkkäuskoinen ja hyvätahtoinen. Mutta tahdon uskoa kuitenkin että positiivinen elämän asenne on varsinkin sitten kuitenkin etu.

Tämä kirjoittaminen on lempipuuhiani kyllä mutta olen huomannut että minulla on sangen usein jaksoja kun kirjoittelen samoista asioista. Täytyisi olla vielä enemmän mielikuvitusta ja luovuutta että saisi lisää rikkautta tekstiensä sisältöihin. Kyllähän minä jaksan kirjoitella samoista mieltä polttavista asioista monia viestejä mutta kuka niitä jaksaa lukea?

Minulla osuukin tänä syksynä synttärit ja tuparit melkein samalle ajankohdalle. Synttärit ovat kahta viikkoa aiemmin kuin muutto uuteen asuntoon. Muutan siis tuonne uuteen vuokra-asuntooni viimeistään lokakuun ensimmäinen päivä. Ja syntymäpäiväni on siis (kai sen tiedon voi kertoa kun lukee kuitenkin omissa tiedoissanikin täällä) 14. syyskuuta. Pitää kai pitää yhdistetyt synttärit ja tuparit.

Uusi asuntoni on tosiaan 7 neliötä pienempi kuin tämä nykyinen asuntoni mutta koska asunto on pieni niin sen saa varmaan helpohkosti sisustettua mieleisekseen. En malta esimerkiksi olla odottamatta ja näkemättä millaisen joulutuvan minä siitä saan joulukuussa sisustettua. Ei tarvitse varmaan olla kovin montaa koristetta jo kun näkyy selvästi joulu noin pienessä asunnossa.

Joulu on minulle sellainen yksi vuoden kohokohdista ja tärkeimpiä juhlapyhiä, mutta vaikka tuolla yksi nimimerkki jo nosti joulun odottamisen esille eilen joulua koskevassa ketjussa niin en vielä itse sentään näin aikaisin ala jouluun valmistautumaan. Mielummin aloitan jouluun valmistautumisen myöhemmin ja jatkan joulun juhlintaa aina vaikka loppiaiseen saakka kuin se että aloitan joulun odotuksen aikaisin ja kerään koristeet jo Tapaninpäivänä pois.

Mutta se siitä joulusta. Vietetään nyt kesä ensin, sen jälkeen otetaan loppupeleissä varsin mukava syksy vastaan ja koitetaan nauttia elämästä. Ei liikaa odoteta tulevia aikoja vaan eletään hetkessä.

Nyt olisi varmaan hyvä aika kömpiä nukkumaan sänkyyn mutta ei se uni varmaan tule sieltä. Mutta hyvät loppuyöt kaikille.

 

[Hera80]

Punamustat ja muut palstan pienokaiset ovat nukkumassa, höyhensaarilla. Lampaat on laskettu ja unihiekat heitetty. zzzzzzzz. Kellon ollessa 04.00 hereillä on enää valtakunnan selkäranka. Tennistä katselen, Rogers Cupia torontosta.

 

[SMT]

Punamustat ja muut palstan pienokaiset ovat nukkumassa, höyhensaarilla. Lampaat on laskettu ja unihiekat heitetty. zzzzzzzz. Kellon ollessa 04.00 hereillä on enää valtakunnan selkäranka. Tennistä katselen, Rogers Cupia torontosta.

Tottakai me ollaan nukkumassa, kun nukkumaanmenoaika on kello kahdeksalta. Sitäpaitsi ei kai kukaan jaksa valvoa noin pitkään.

 

[Breeze Harbour]

@Punamusta alkoi muuten kiinnostamaan, että mitä fyysistä levyä sinä luukutit tänä menneenä mainiona päivänä?

Muuten vielä noihin fyysisiin levyihin liittyen.. taitavat olla valitettavasti katoamassa lähivuosikymmeninä kun kaikki digitalisoituu jatkuvasti. Minua tuo harmittaa, sillä kun törmään säväyttävään levyyn niin aina erittäin mieluusti ostan ko. CD:n fyysisenä levynä tukeakseni artistia ja osoittaakseni arvostukseni.

 

[Ikävänkantaja]

En muista, koska olen viimeksi kirjoittanut tähän ketjuun, vaikka öitä kukunkin välillä hereillä.

Kuunnellaanpa nyt kaikki yhdessä Chisun aivan upea, viime yönä julkaistu "Ikävä"-biisi. Rohkeasti erilainen mutta silti heti tunnistettavalla, sydämellisellä tavalla lämmin ja aidosti koskettava kappale. Erityisesti kauniit säkeistöt, esim. kohta "mä en päästä irti", ovat kuin olisi tavannut hyvän ystävän pitkästä, pitkästä aikaa.

Hyvää yötä, hyvät kanssaeläjät!

 

[vilperi]

Tuossa kun luin ihmisten vastauksia siihen ottaisivatko vuokralle ihmisen jolla on merkintöjä luottotiedoissa tai muuta vastaavaa niin kyllähän se saa oman mieleni vielä enemmän iloiseksi ja kiitolliseksi että minä sain mahdollisuuden. Löysin vuokra-asunnon näinkin nopeasti ja kivuttomasti sekä yksityiseltä vuokranantajalta..

Minullakin velat ulosottoon ovat tulleet jo kuitenkin vuosina 2014-2015 eli eivät ihan tuoreita tapauksia ole ja kun ulosottoon on tullut velkaa ja luottotietoihin merkintöjä niin ei niitä ihan hetkessä hoideta kuntoonkaan. Ainakaan minun nykyisillä tuloillani.

Nyt onkin elämä ollut jo muutaman vuoden hyvin raiteillaan ja on se huomioituna hieno juttu että sain mahdollisuuden todistaa luotettavuuteni. Olen ollut jo yli kahden vuoden ajan juomatta alkoholia ja neljään vuoteen ei ole laskujen maksamisessakaan tai talouden kunnossa pidossa ilmennyt häikkää.

Ne onkin niitä menneisyyden haamuja mitkä siellä kolistelee mutta niin kuin jo sanoin, paha niitä on hetkessä kuitenkaan kuntoon hoitaa. Onkin hieno juttu että sain mahdollisuuden sillä olenhan minä tosiaan viime vuosina taas hoitanut talousasiat mallikkaasti.

Melko moni ihminen ei olisi ottanut vuokralaiseksi ihmistä jolla on luottotiedoissa merkintöjä mutta minulla taisi nyt käydä tuurikin kun löysin sen vuokranantajan joka ajatteli toisin.

Täällä tosiaan valvotaan nyt. Kaksi tuntia tuossa jo nukuinkin mutta yllättävän levottomasti. En tiedä alkoiko päätäni vaivaamaan tuo kun kerroin tuosta yhdestä asukkaasta täällä kuntoutuskeskuksessa. Hän kävi illalla jostain syystä tämän laitoksen keittiössä ja tuli sieltä pois jotain sisällään pitäneen muovikassin kanssa. Näytti sen verran epäilyttävältä että kerroin tapauksesta hoitajille. Yleensä tuonne keittiölle ei pitäisi ilta-aikaan olla kenelläkään asukkaalla asiaa.

Lavertelijoihin ei taideta usein kovin suopeasti kuitenkaan suhtautua ja pidänkin jokseenkin rohkeana kertoa tällaisista tapauksista eteenpäin. Kun ei voi täysin luottaa toiseen ja tiedä miten joku saattaa käyttäytyä jäädessään mahdollisesti kiinni. Tosin ihmettelen jos tämä yksi asukas ihan muiden nähden sieltä keittiöltä jotain vei, mutta kun on uusi asukas kyseessä niin voi olla jopa että luuli sen olevan täällä sallittua. Lainata vaikka jotain keittiöltä omin lupineen.

Mene ja tiedä. Mutta tosiaan aika levottomasti nukuin ne kaksi tuntia jotka äsken sain nukuttua. Minua ehkä vaivaa tuokin että jäin nyt malttamattomasti odottelemaan millaisen vastauksen Kela antaa vuokravakuushakemukseeni. Kävin eilen Kelassa ja työntekijä teki puolestani kyseisen hakemuksen. Nyt sitten odotellaan millaisen vastauksen saan. Tosin tuon vastauksen saaminen voi venyä aina syyskuuhun saakka.

 

[TrueThat]

Iltaa palstatoverit,

Pitkästä aikaa tänne kirjoittelen (ei sillä että aiemminkaan olisin usein mitään rustannut :D). Pari viikkoa on nyt mennyt aivan uusissa kuvioissa, kun aloitin loppuharjoittelun viime viikon maanantaina. Samaan aikaan niin siistiä, mutta myös haikeaa, kun yliopistoelämä alkaa olla lopuillaan. Seuraavat 40+ vuotta painetaankin töitä, kun eihän me ikinä eläkkeelle päästä. Tää työ harjoittelussa on ollut jo nyt tosi opettavaista ja mielenkiintoista vaikka vasta käynnistellään koneita. Samaan aikaan kyllä myös väsyttävää ja pieniä uniongelmia ollut viime aikoina. Tuntuu kuitenkin, että oikean alan olen valinnut.

Jääkiekkokausikin lähenee, mutta vielä ei ole jaksanut sille paljon ajatuksia uhrata. Pelit tulee lähinnä Telian kautta katseltua pitkän välimatkan takia. Eiköhän se innostus taas nouse viimeistään kauden ollessa ihan ovella.

Nyt ei oikein ajatus kulje, muttei myöskään nukuta niin en viitsisi sänkyyn mennä pyörimään. Perjantai ja viikonloppu tulevat tarpeeseen.

 

[TrueThat]

Iltaa vaan. Siinä paha missä mainitaan: tulin juuri maininneeksi sinut tuolla yleisketjussa (en tosin tägännyt), ja nyt kirjoitit pitkästä aikaa. Hyvä että työharjoittelussa on ollut mielekästä ja valittu ala tuntuu oikealta. Ei joudu pähkäilemään sitä, että onko sitä kuitenkin valinnut hieman väärän polun vai ei. Kiekkokausi tuo aina kiinnostuksen pintaan jossakin kohtaa, viimeistään juuri kauden alkaessa kuten mainitsitkin.

Tulee rokattua hikisenä ja aamulla on samaa luvassa koulussa, mutta oikealla rumpusetillä. Täällä kotona ei ole soittimia. Pakko sammuttaa jano, onneksi vesipullo on täynnä.

Lueskelinkin pikaisesti ko. ketjua. Ei meitä naisia tosiaan montaa täällä taida olla, mutta ihmekös tuo, kun tuntuu, etten itsekään tunne oikein ketään naispuolista, joka seuraisi jääkiekkoa seurajoukkuetasolla kovinkaan intohimoisesti. Kuitenkin suurin osa tänne päätyvistä on keskimääräistä kiinnostuneempaa lätkäkansaa. Olen huomannut, että mainitessani seuraavani jääkiekkoa ihmiset olettavat sen tarkoittavan maajoukkuetta, eivätkä oikein ymmärrä tätä seurajoukkuekonseptia.

Tsempit sinulle lukion viimeiseen vuoteen. Se oli ainakin minusta se kaikkein helpoin vuosi lukiossa, kun kursseja oli vähän, eivätkä ne yo-kokeetkaan niin kauheita olleet.

 

[vilperi]

On tämä elämä ja maailma näyttänyt tosiaan taas ihmeellisyytensä. En haluaisi jatkuvasti samoista asioista puhua ja käydä niitä läpi mutta toisaalta kirjoittamisella voi olla auttavaa, terapeuttistakin hyötyä. Se on kai samalla tunteiden käsittelyä.

Olen tässä viime tunnit koittanut ymmärtää itseäni, ajatuksiani ja tunteitani. Mutta pahuksen vaikea niitä on ymmärtää tällä hetkellä. No, toisaalta tarvitseeko niitä ymmärtääkään vai elää vain mukana?

Olen tuonne toiseen ketjuun jo kirjoittanut tästä tuttavapariskunnasta jonka mies menehtyi tässä hiljattain. En ollut moniin vuosiin ollut yhteydessä juurikaan heihin mutta kun tämä menehtyminen tuli tietooni niin heti tunsin piston sydämessäni ja kaiken läpikäyminen on ottanut yllättävänkin koville.

Ja kun puhutaan kuitenkin aidoista tunteista mitä tämä kaikki on saanut minussa aikaan niin on se osin jopa yllättänyt minut. Luulin aluksi että selviän tästä kaikesta juuri vain asian lähinnä rekisteröimällä tajuntaani mutta ei se olekaan sitten ollutkaan niin helppoa. Kovemmalle tämä on ehkä nyt ottanut kuin mitä oman setäni kuolema otti joulukuussa. Syy on ehkä siinä että tuli oltua kuitenkin tämän tuttavapariskunnan kanssa enemmän tekemisissä silloin joskus.

En sentään itkenyt ole vielä kertaakaan, mutta paljon olen muistellut menneitä viime päivinä ja tunteeni ovat olleet jokseenkin murheelliset. En tiedä tunnenko enemmän surua vai myötätuntoa. Tiedän kuitenkin mitä läheisen ihmisen menettäminenkin on. Olen senkin joutunut muutaman kerran itsekin kokemaan. Ja tunnen myötätuntoa tämän miehensä menettänyttä tuttavapariskunnan naista kohtaan.

Toisaalta, mikä oikeus minulla on nyt olla murheellinen kaikkien näiden vuosien jälkeen kun en ole pitänyt yhteyttä? Tunteita on välillä vaikea hallita, käsitellä ja kätkeä mutta ehkä juuri siten pitäisi nyt toimia?

Olenko paha vai hyvä ihminen, kun olen toiminut näin ja tunnen näin? Olenko outo?

No toisaalta, alkaa tässä olemaan myös sellaista fiilistä että on aika lopettaa näistä asioista puhuminen ja siirtyä taas menneiden muistelusta mielummin rakentamaan omaa tulevaisuutta. On aika mennä elämässä eteenpäin!

 

[Glove]

Omat suurimmat fanittelut sattui lukioaikaan. Luokalle sattui neljä kaveria, jotka olivat innokkaita Kärppäfaneja. Minä sitten tempauduin siihen jollakin tapaa mukaan ja olin katsomassa kavereiden kanssa pelejä aina kun omilta reeneiltä ja peleiltä ehdin. En voi kyllä sanoa olleeni tosifani. Kunhan kuljin mukana. Muuten olen ollut aina lajin kanssa tekemisissä siitä lähtien kun sen kymmenvuotiaana aloitin. Pelihommat kun loppui aloin jo 18-vuotiaana valmentajaksi ja sitä hommaa on tullut tehtyä parikymmentä vuotta. Välillä ei aika riittänyt enää valmentamiseen, kun oli kaksi pientä lasta kotona, joten tuomaroin junnupelejä ja toimitsin ihan liigassa asti ja sain jopa yhden maaottelun uralleni. Parasta tuomarina/toimitsijana olemisessa on se, että voi harrastaa rakastamaansa lajia ja saa harrastuksesta vielä rahallisen korvauksen. Ja tuomarikortilla ilmaiseksi peleihin. Tätä etua voisin kyllä käyttää useammin. MM-kisat on tullut käytyä vuodesta 1997 aölaen aina kun ne on Suomessa olleet. On tuuletettu Jaffalassa U20 mestaruutta ja vaihdettu Suomihattu Kanadan jääkiekkoliiton 100 v juhlalippikseen. Jonka olen onnistunut hukkaamaan johonkin. Mutta joo, life is hockey and hockey is life.

 

[Breeze Harbour]

Tässä on nautittu viimeset pari tuntia Spotifyn tarjonnasta. Nyt olen siirtymässä perinteisesti tämän yön rikosdokkarisarjatarjontaan. Aloittelen Friiltä ja siirryn kolmen maissa Investigation Discoverylle mikäli silmät ovat vielä siinä kohtaa auki. No vielä ehtii kuuntelemaan Maidenin Number of the Beastin ennen kuin yön Murhaaja kotonani -jakso pyörähtää käyntiin.

 

[vilperi]

Mieleni tekee kirjoittaa tänne Yöketjuun kun tässä kerta hereillä olen. Valvomiseni venyikin näemmä aina yön pikkutunneille asti. Saako tässä lainkaan tänä yönä unta, niin se jää nähtäväksi?

Eipä minulla oikein tiettyä asiaa ole mielessä mistä haluan kirjoittaa. Viime viikolla nyt painoi mielessä tuo tutun ihmisen menehtyminen ja siitä tuli paljon kirjoitettua. Silloin tosiaan alkoi ahdistamaan oikein kun samat negatiiviset ajatukset pyöri kehää päässäni päivästä toiseen, mutta nyt alkaa olo olemaan taas positiivisempi ja iloisempi. Ja päässäni on muitakin, positiivisempia ajatuksia.

Yleensä haen myös Facebookista kaveripiiristäni tukea ja apua ongelmiini mutta nyt en ole oikein viitsinyt pahemmin Facebookin puolella asioista huudella. Kun kaveripiiriini kuuluu ihmisiä joille tämä luonnollisesti on monta kertaa murheellisempi asia ja nämä menehtymiset ovat aina niin arkaluonteisia asioita. Ei tiedä oikein mitä niistä saa puhua ja mitä ei. Onneksi on ollut taas tämän kuntoutuskeskuksen hoitajat tukiverkostonani. Niille olen saanut omaa sydäntäni ja ajatuksiani purkaa.

Eilinen päivä eli tiistai oli ihan mukava päivä. Tiistaina oli joka tiistaiseen tapaan teemakahvila. Tällä kertaa jatkettiin sellaisia lauseita omilla ajatuksilla. Oli esimerkiksi sellainen lause jatkettavana kuin että parasta tässä päivässä oli...

No minulle tiistaissa parasta oli huomata se kun olen mielestäni kehittynyt pelaajana NHL19-pelissä. Minua auttoi kun vedin läpi yhden kauden heikommalla tasolla. Pääsin siinä varmaan paremmin peliin sisälle ja nyt huomasin kun tekoäly ei vienytkään minua enää kuin litran mittaa vaan pelit olivat tasaisempia.

Sitten eilen eli tiistaina tuli myös kirjoitettua kaksi blogitekstiä. Toisessa kirjoitin siitä kun en ole kuntoutumisjaksoni aikana ainakaan tuntenut itseäni kovin sairaaksi ainakaan mielenterveydelliseltä kantilta katsottuna. Ihmettelen aina välillä miksi minut ovat lääkärit tulkinneet olevan mielenterveydellisesti sairas ja itse en oikein mitään oireita ole havainnut. No, minulle on kyllä sanottu että välttämättä noita oireita ei itse havaitsekaan. Esimerkiksi just silloin kun sairastaa psykoosia niin kuin minä sairastan ja sairauden havaitsemiseen tarvitaan lääkäreitä.

No en minä lääkäreiden tulkintoja lähde epäilemäänkään vaan luotan lääkäreiden sanaan. Minua on aina vaan ihmetyttänyt se etten oikein niitä vuosia 2014-2015 lukuun ottamatta ole itse itseäni sairaaksi tuntenut. Mielelläni kirjoittaisinkin esimerkiksi siitä millaista on sairastaa psykoosia ja mielenterveyssairauksia mutta en oikein osaa kun en ole itse itsessäni tosiaan havainnut mitään oireita.

No paitsi viime viikolla oli melkein sitä ahdistusta. Tukihenkilöni sanoi täällä että se johtuu varmaan siitä kun on isojakin muutoksia näköpiirissä ja olen kiintynyt niin paljon tähän nykyiseen asuinpaikkaani. Mutta mielestäni tuo ei pidä paikkaansa vaan se huono olo johtui tuosta tutun ihmisen kohtalosta. Sitä kävin läpi ajatuksissani ja voin huonosti. Noihin muutoksiin taas suhtaudun aika positiivisesti. Odotan innolla sekä muuttoa että töiden alkua.

Toisen blogiviestini kirjoitin sitten elämäni ikävimmistä vastoinkäymisistä. Minunkin syntymäpäiväni tässä lähestyvät ja ajattelin kirjoittaa elämästäni stooria blogiini jonkin verran. Aloitin muistelemalla niitä mitä ei kai saisi edes muistella ja kaivella eli ikäviä menneitä tapahtumia.

Olenhan minäkin kokenut elämässäni montakin vastoinkäymistä mutta olen niistä aina jollain tavalla selvinnyt. Ja sieltä kai melko positiivinen asenteeni elämään kohtaan kumpuaakin, sitä kun on kokenut koviakin vastoinkäymisiä niin ei enää pienistä ongelmista ja vastoinkäymisistä hetkahda.

Ja toisaalta on oppinut luottamaan siihen että elämä kantaa ja aika parantaa haavat. Nyt olen jo tähän päivään mennessä selvinnyt hyvin äitini ja veljenikin menehtymisistä vaikka silloin joskus luuli ettei niistä selviä koskaan. Yksi parannuskeino päästä niistä yli oli kuitenkin aika. Aika on tehnyt tehtävänsä ja on oppinut elämään ikävän kanssa.

Niin tiedän nytkin, että vaikka nyt tekee jonkin verran kipeää tuon tutun menehtymisen vuoksi niin en siitä enää niin hätkähdä vaan luotan siihen taas että elämä kantaa ja aika parantaa. Sekä kun on muita läheisiä ja vielä tärkeämpiä ihmisiä olemassa niin sen tukiverkoston avulla jaksaa eteenpäin.

No tästä kirjoituksesta tuli tällainen aika syvällinen teksti näin keskellä yötä kirjoitettuna. Miellän nykyään että tänne Yöketjuun voi kirjoitella syitä siihen miksi valvoo ja kirjoittaa syvällisempiäkin pohdintoja. Yöllä ja illalla sitä ainakin minä alan pohtimaan asioita kun ei ole muita virikkeitä häiritsemässä. On yksin ajatustensa kanssa.

 

[vilperi]

Kurjaa, että tuo kuolema aiheutti noinkin voimakasta mielenvirtaa. Joskus me mietimme paljon ja alkaa tuntumaan siltä, että se on ahdistavaa ja voisi lopettaa, muttei välttämättä voikaan. Meillä on kieltämättä monimutkaiset aivot ja monimutkainen tapa ajatella. Onneksemme asioista voi päästä yli ja niin olet päässyt nyt sinäkin. Elämä jatkuu ja sinulla rullaavat asiat hyvin. Ainakin varsin hyvin.

Juu, läheskään kaikki kuolemat eivät minua kosketa. Vaikka olenkin herkkä ihminen varmaan niin ihan kaikki kuolemat eivät minua suinkaan kosketa ja ymmärrän että kuolematkin kuuluu elämään. Minut on jopa yllättänyt se että tämä menehtymistapaus on minua sitten koskettanutkin näinkin paljon kaikkien näiden vuosien jälkeen kun ei olla yhteyttä pidetty. Tai välillä on toki pidetty jonkinlaista yhteyttä Facebookin välityksellä mutta livenä ei olla nähty vuosiin.

No toki tuolloin kun monen vuoden ajan ennen yhteyttä pidettiin niin välit olivat kyllä erittäinkin hyvät ja melko läheiset. Että siihen nähden tämä reaktio tähän kuolemaan ei yllätä. Tämä pariskunta vaikutti ennen vanhaan minun elämääni paljonkin positiivisella tavalla ja muistan tämän pariskunnan varmaan aina lämmöllä. Ja onneksi pariskunnan naisen voin vielä livenäkin nähdä.

Olen jonkin verran myös miettinyt onko suruni ja myötätuntoni nyt sitten feikkiä vai aitoa, mutta ihan aitoa se on koska kyllähän sen itse tietää milloin on aidolla tunteella mukana jossain. Sen vain tietää ja välillä on kyyneleitäkin tullut ja paha niitä on feikata.

Ja ei meillä mitään välirikkoa ollut käsittääkseni vaikka ei oltu vuosiin nähtykään. Ei oltu vain nähty. Paljon olin kyllä vuosien aikana itse ainakin miettinyt että olisi joskus vielä kiva nähdä. Voi olla surun takia jo liioitteluakin sanoa ja aika kultaa muistojakin toki, mutta ihan tuo pariskunta olisi käynyt ennen vanhaan varaisovanhemmistani. Kun omat isovanhemmat olivat jo aikapäiviä sitten menehtyneet. Eli ihan nuoresta pariskunnasta ei ollut siis kyse ja hyvä oikeastaan niin. Ehti tämä mieskin elämään melko pitkän elämän.

Monta työpaikkaa on minullakin ollut jo mutta tuota ravintolaakin mitä tuo nainen piti ennen vanhaa niin muistelee aina lämmöllä myös työpaikkana. Siinä oli vain jotain erityistä ja sain paljon kehuja sieltä.

Mutta tänään on taas ollut jo selkeästi hyvä päivä. Innostuinkin jo eri asioista ja paljon oli ajatukset jo muissa jutuissa kun tässä. Jossain vaiheessa sitä huomasi taas kelaavansa ja muistelevansa näitäkin asioita mutta sitten taas alkoi kelaamaan muita juttuja. Ja tuota pidän isona juttuna kun selkeästi alkoi innostumaan taas eri jutuista, on positiivista suhtautumista tulevaan.

NHL osaa olla vähän veemäinen peli, ainakin minulle. Voi myös olla, etten vain yksinkertaisesti osaa pelata, vaikka haluaisinkin. Hyvä kun sinä pärjäät. Tason vaihtaminen on yksi hyvä keino koittaa kohentaa taitojaan, ja sinä olet tainnut onnistua siinä. Anna kun arvaan, pelaat lähinnä Pallokerholla. Heh, meikäläinen tykkää kokeilla eri NHL-joukkueita, usein punaisia, tietystä syystä.

No siltä ainakin vaikutti että tuo nosti tasoani ja kehitti minua kun vedin yhden harjoittelukauden helpommalla tasolla. Voitin sillä helpommalla tasolla heti Stanley Cupin ja päätin sitten ainakin harjoituspeleissä kokeilla astetta vaikeampaa tasoa.

Yhä saldo kolmessa harkkamatsissa oli kolme peliä joista kaksi tappiota ja yksi voitto. Mutta tappiot eivät olleet enää niin selkeitä vaan maalin tappioita. Että siitä vedin johtopäätöksen että tasoni on parantunut. Mutta onhan tuo vaikea peli, ainakin minullekin tuntuu siltä. Ihmettelen aina niitä jotka sanovat ettei peli itsessään tarjoa mitään haastetta. No, ehkä niitä on oikein tosi hyviäkin pelaajia.

Ja Carolina Hurricanesilla minä itse asiassa tällä hetkellä pelaan. Seuratilassa.

Olet maininnut joitakin kertoja nuo vuosiluvut 2014-2015. Ne ovat yhä melko tuoreita vuosia, joten kehnommista ajoistasi ei ole kovinkaan paljon aikaa. Mitä sinä aikana oikeastaan tapahtui?

No nuo vuodet ovat sellaiset joita kadun niin en niitä hirveän mielelläni muistele ja en niistä nyt niin pitkästi osaa kertoakaan. Mutta mitä niiden vuosien aikana tapahtui niin ainakin liikaa alkoholin juomista. Paljon notkuin lähikapakoissa tuolloin ja join kalsarikännejä eli join ihan kunnolla kotona. Muistaakseni (jos muistan oikein) niin alkoholin annosmäärä per viikko oli jotain viidenkympin luokkaa eli ihan kunnolla meni alkoholia tuolloin noiden vuosien aikana.

Kävin kyllä A-klinikalla puhumassa ja hakemassa apua alkoholiongelmiini mutta ei se oikein auttanut. Vaan juominen jatkui kovalla tasolla. Sitten tein paljon velkaa noiden parin vuoden aikana. Otin paljon pikavippejä ja käytin silloin vielä käytössä olleen Visa-tilini loppuun. Velkaa tuli parissa vuodessa sellaiset kymppitonnin luokkaa. Pikavippejä esimerkiksi ei olisi kannattanut ottaa mutta jollainhan se juominen piti kustantaa.

Ehkä se juominenkaan ei olisi itsessään niin paljoa vielä maksanut mutta sitten tein ihan tyhmiä reissuja Hämeenlinnassakin. Otin huoneen jostain hämeenlinnalaisesta hotellista ja kävin keskustassa ryyppäämässä. Sitten kai alkoi lopulta päässä vippaan alkoholin liikakäytönkin seurauksena ja päädyin sairaalahoitoon.

Remusin myös liikaa kotonani. Vaikka yksin pääsääntöisesti olinkin niin huutelin kaikenlaista kotona, soitatin musiikkia liian kovaa. Sain varoituksia ja lopulta häädön. Ne oli minun villit vuodet. Heh. Niistä maksan vielä velkaa, mutta valoa kohti mennään taas ja se on hyvä.

Juu, tuossa jonkinlaista stooria noista vuosista 2014-2015. Syy kaikkeen tuohon? Sitä en välttämättä edes tiedä. Ehkä siellä taustalla näkyi oirehtelu läheisten menettämisistäkin.

Ja kyllä kirjoitan paljon niistä asioista mitkä on mielessä kirjoitushetkellä ja mitkä kyrsiikin. Mielestäni se myös kannattaa sillä täältä voi saada apua, tukea ja neuvoja sekä ymmärrystä. Ei tätä palstaa ja tämän vaikutusvoimaa kannata väheksyä. Fiksu palsta ja siksi kai olenkin viihtynyt täällä jo niinkin kauan, kohta jo 15 vuotta muistaakseni. Vaikea tätä palstaa ilman olisi elää. Tämänkin palstan ja kirjoitusoikeuksien menettäminen satuttaisi aikas paljon.

Ja minä en pidä villasukkia jalassani nukkuessakaan ainakaan. Äitini oli niitä kova kutomaan mutta minulle hän ei kutonut. Minä kun en tykkää villasukista.

 

[TrueThat]

I’m feeling so good! Viikonloppu taas, viikko hujahti vaihteeksi ohi ihan huomaamatta. Oli kyllä taas tapahtumarikas työviikko ja nautin tästä harjoittelusta täysillä. Aamuisin ei vituta herätä ja se kertoo paljon.

Tänään varattiin poikaystävän kanssa tammikuulle matka New Yorkiin. Olen niin fiiliksissä, että vihdoin pääsen käymään kaupungissa, jonne olen viimeiset kymmenen vuotta haaveillut matkustavani. Samalla käydään tsiigaamassa suosikki NHL-joukkueeni peli Madison Square Gardenilla. Ja näkeehän sitä Kaapo Kakon myös livenä, ainakin toivottavasti. Just nyt en malttaisi odottaa :)

 

[vilperi]

Jollain tavalla uni on kovin katkonaista tällä hetkellä. Sen ajan kun nukkuu niin uni on makeaa ja nukkuu sikeästi mutta unet jäävät lyhyiksi. Vaikea sitä on arvioida milloin tarkalleen nukahti, mutta taisi olla jossain kello 21-22 välillä ja tuossa 00 ajassa heräsin ensimmäisen kerran.

Viestini ovat viime aikoina olleet tähän suruun keskittyneitä ja melko pohdiskelevia. Näin ainakin sen mukaan millainen fiilis minulle on jäänyt viesteistäni. Välillä olen jopa miettinyt onko minulla levy jäänyt päälle? AJattelenko jo liian pakkomielteisesti tuota suruasiaa ja pitäisi jo lopettaa sen ajattelu ja kääntää uusi sivu elämässään?

Tietyt ajatukset vain seuraavat minua päivästä toiseen. Se on tietenkin hyvä asia että nämä ajatukset ovat tässä tällä viikolla kummasti jo vähentyneet ja enää mieliala ei ole aina ainakaan niin melankolinen. Ehkä odotan vielä ainakin tämän viikon loppuun ja katson miltä ajatukseni silloin "näyttävät"? Suru vie kyllä oman aikansa että tuskin tässä nyt vielä kannattaa huolestuakaan...

Sen olen kyllä ainakin päättänyt jo että en jaksa jäädä vellomaankaan siihen suruun, surkuttelemaan kovaa elämää ja hakemaan sääliä. En jaksaisi sellaistakaan vaan heti kun suru ei tunnu enää tulevan luonnostaan niin eteenpäin elämässä! Uskon siihen että se aika vielä tulee kun nämä ajatukset eivät ole päällimmäisinä mielessä. Se vain vie oman aikansa.

Mutta onhan tämä elämä välillä rankkaa. Keväällä olin onnesta soikeana ja kaikki suosikkijoukkueeni voittivat mestaruudet. Nyt taas on pieni kriisi menossa omassakin elämässä ja on taas kuolema koskettanut melko läheisesti. Niin vuoristoradassa menemistä tämä elämä, joskus on kovinkin aurinkoista ja joskus myrskyää. Mutta sellaista se elämä nyt vain on.

Se on viikonloppukin taas tosiaan. Minulla ei ole tänäkään viikonloppuna mitään erikoista ohjelmaa tiedossa. Perjantai-iltana olisi eräässä hämeenlinnalaisessa ravintolassa ollut Jonna Tervomaa esiintymässä eli ihan kohtuu hyvä esiintyjä ja sinne olisi mieli tehnyt mennä. Välillä jonnekin ulos tuulettumaankin, mutta kun ei ole oikein tuota ylimääräistä rahaa vielä tälläkään hetkelllä. Ja liput tuonne olisivat muistaakseni maksaneet jotain 16 euroa.

 

[Ollakseni]

Tai vielä parempi: tulisivatpa YO-kirjoitukset jo, että pääsisi rauhoittumaan hetkeksi niiden tuoman paineen alta. Onneksi on jäljellä enää neljän viikon päivät syksyn kahteen kokeeseen.

Ei niistä kokeista kannata stressata. Jos et osaa jo valmiiksi kirjoittaa asioita selkeästi niin nyt on liian myöhäistä opetella. Jos et osaa kirjoittaa mitään aiheesta niin ei siitäkään kannata stressata. Ei osaa muutkaan. Kirjoituksien aikana kannattaa bilettää ja runkata. Välillä voi opiskella vähän jotain knoppitietoja. Muuten ei mitään väliä. Ellet osaa sitä nyt et osaa sitä kirjoituksissakaan.

 

[Iisoppi]

Kyllähän tämä on vähän vaarallista kun ahdistuneisuus muuttuu mielihyvään. Pelottaa millä mielialalla herään huomenna tai siis tänään. En edes tajua mistä tämä innostus ja hyvä mieli kumpuaa. Olihan tämä ihan OK päivä... Ajoissa töistä kotiin, pyörälenkki, hyvää ruokaa, kaupungilla asioiden hoitamista, seksiä ja pari mukavaa ohjelmaa tallennuksista (Master chef Australia ja NCIS tutkijat). Nyt vaan on ihan täpinöissään vaikka tietää että pitäisi käydä nukkumaan. Musa soi ja Iisoppi valvoo....

 

[Hera80]

En saa unta. En tosin ole yrittänytkään. Itseasiassa yritän välttää unta. Nukkumatti on kuulemma aika raaka panomies, joten en halua tavata häntä. Enkä ainakaan hänen häntäänsä, joka on kuulemma kivikova. Se hattu on vain hämäystä. Sika se on.

 

[Breeze Harbour]

YouTube tarjoaa kyllä musiikkia laidasta laitaan. Mainokset häiritsevät ajoittain, mutta ne saa onneksi ohitettua.

Tai vielä parempi, lataa selaimellsesi adblocker niin et saa ikinä mainoksia sivustoilta joilta et niitä halua saada.

 

[heavylutaa18]

@Punamusta

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=dpmAY059TTY

Olen helvetin kovassa kännissä. Älä koskaan lähde tälle linjalle, jos elämässä tulee osumaa keksi jotain harrastuksia, ja olut ei ole se.

 

[heavylutaa18]

Palaa kyllä pinna ton änärin kanssa. Tähän aikaan kun ei aina löydy välttämättä just sopivan tasosta vastusta ni se peli arpoo sinne randomilla jonkun joka on _selvästi_ heikompi pelaamaan peliä. Sitten peli tätä eroa tasoittaa sillä että hänen veskaria ei saa ohitettua millään, vittu että toi osaa vituttaa. 47 laukausta hänen 11 kohtaan ja voitan vasta jatkoajalla 3-2. Hänen molemmat maalit semmoisia vetoja viivasta edes ilman maskia. Ite pommitan viivasta, heitän semmosia one timereita mitkä menee 9/10 aina sisään normaalisti mutta jostain se veska aina kaivaa jotain eteen. Bugiranteetkin jää aina kilpeen/räpylään/tolppaan. Ihan älytöntä touhua kertakaikkiaan. Kokopäivätyö on voittaa tommonen monta sataa tasoa alempi vastustaja tässäkin EA paskeessa.

 

[Aces High]

Noin kolmevarttia tuli ummistettua silmiä ja nyt suihkunraikkaana kohti Keski-Suomea. Sieltä matka jatkuu puoli seiskan aikaan Leville, Tornion kautta totta kai.
Onneksi ei tarvitse ajaa kuin tuo ensimmäinen 250km, jaksaa paljon paremmin temuta koko viikonlopun. Ammatin "varjopuolia" nämä keikat...