Heräsin äskettäin kesken unieni. Kello oli heräämishetkelläni tasan kaksi yöllä. Siihen asti olin nukkunut sikeästi mutta sitten heräsin ja on tunne että aivan kun tässä en enää unta saisikaan. Toivottavasti olen väärässä.
En tiedä sitten mikä sai minut heräämään kesken unieni. Ei täällä asunnossakaan liian kuuma ole, pidin sälekaihtimet kiinni koko päivän ja nyt yöllä ovat olleet ikkunat auki. Ennen en voinut kesälläkään pitää ikkunoita auki sillä lintujen laulu kuului heti varhain huoneeseeni jos ikkunat olivat auki. Nyt en enää ainakaan kuule laulamista ja herää siihen.
Valvottavatko sitten huolet ja murheet vai odotanko liian isolla innolla jo edessä olevaa mökkipäivää? Vietetään mökillä päivä keskiviikkona. Ai, kuinka odotankaan sitä saunomista ja uimista. Toivottavasti vaan järvessä ei ole sinilevää.
No, huolet ja murheetkin saattavat valvottaa. Tuntuu niin vaikealta löytää asunto kun on niitä merkintöjä luottotiedoissa. Moneen paikkaan olen laittanut jo viestiä ja kyselyä mutta monessa paikassa pitäisi luottotietojen olla kunnossa. No, ehkä se uusi asunto silti vielä löytyy? Ja onneksi saan asua tässä vanhassa asunnossa aivan niin kauan kuulemma kun on tarve. En taivas alle joudu sentään.
Ja samanmoista neulan etsimistä heinäpellosta se tuntuu olevan myös työkokeilupaikan etsiminenkin. Vaikka luulisi että työkokeiluun pääsisi helpommin kuin töihin mutta ei. Muutamasta paikasta mistä olen tiedustellut työkokeilupaikkaa on tullut jo kieltävä vastaus.
No ehkä asioilla on tapana vielä ratketa? Siihen sitä pitää jaksaa uskoa. Vaikka vaikeaa välillä tuntuu olevankin.
Mistä sitten unta näin siihen asti kun heräsin? Kaksi teemaa toistuu unissani tämän tästä. Joko näen unissani menehtyneet veljeni ja äitini tai sitten näen unta siitä kuinka voinkin juoda alkoholia vaikka käytän antabusta. Juon alkoholia unissani vielä runsaastikin ja unissani aina leimataan sitä että käytän unessani myös siis antabusta mutta se ei haittaa. Alkoholia voi silti juoda. Herättyäni olen monesti joutunutkin toteamaan että ai niin, se oli unta.
Ja toinen juttu mikä toistuu unissani on se että näen kuolleet veljeni ja äitini unissani. Se on toisaalta lohduttavaa mutta toisaalta unen loppuessa iskee aina karu fakta pöytään, se olikin vain unta.
Eilen aamulla näin vähän painajaista/rajumpaa menoa unissani. Jouduin lopulta pidätetyksi unessani ja vankilareissu oli edessä. Herättyäni olikin iso helpotus että se oli vain unta sekin. En ollut nukkuessani varma onko tämä unta vai faktaa ja oli helpotus herätä kesken unien. Puh, huh.
Viime päivinä olen innostunut myös marjojen ja varsinkin punaherukoiden poiminnasta. Perjantaina, lauantaina ja maanantaina vietin marjapuskissa kunakin päivänä sellaisen tunnin verran ja poimin sinä aikana täyteen aina sellaisen kahden litran astian marjoja. Nyt olen kolmessa päivässä poiminut yhteensä 3,6 litraa punaherukoita ja 4 desilitraa marjoista olenkin jo käyttänyt ja 3,2 litraa marjoja on pakastimessa.
Jos joku jäi miettimään kun olen poiminut kolme kertaa täyteen kahden litran kipon marjoja niin eikö punaherukoita pitäisi olla enemmän? Mutta mittasin tuon kipon tilavuuden vedellä ja marjoja siihen kippoon ei ihan niin paljoa näemmä mahdu.
Mutta hyvähän se on että pakastimessa on nyt punaherukkaa. Niistä saa tehtyä loppukesän ja syksyn aikana erilaisia herkkuja, etenkin puuroa ja piirakoita. Olen saanut poimia marjat siis ilmaiseksi tämän kuntoutuskeskuksen pensaikoista. Pitäisi kai vähän toppuutella itseään ja antaa muidenkin asukkaiden poimia herukoita mutta viimeksi kun oli puhetta siitä että olenko poiminut jo liikaa vai voiko vielä poimia niin sanoivat että poimi vain!
Säästöähän se on tämäkin. Kyllä varmaan 3,2 litraa punaherukoita maksaisi jo sen kympin kaupassa tai torilla. Ja sääli se olisi nähdä sellainenkin tilanne että ne jotka poimivat marjoja jättäisivät poimimatta sen takia että pitää muillekin säästää. Sitten kuitenkaan niitä muita poimijoita ei olisi ja marjat menisivät hukkaan? Minullakin kuitenkin käytössäni pakastin jonne marjoja mahtuu jonkun verran.
Ei ole muuten ollut päivää näin kesälläkään kun en olisi ainakin kuunnellut sitä HPK:n finaalitunnaria "Torilla tavataan", katsellut ratkaisevaa jatkoaikamaalia selostuksineen Youtubesta ja katsellut juhlintaa niin jäältä kuin toriltakin. Mutta yhä tuosta saa hyvät ja onnelliset kiksit. Olen niin iloinen.
Nyt hyvät yöt! Koitan jos uni taas maistuisi.