Yöketju (klo 24:00–06:00)

[vilperi]

Elämässä on aika paljon mysteereitä, asioita joita tulee silloin tällöin mietittyä mutta niihin ei koskaan välttämättä edes tule täysin oikeaa vastausta. Mieleen nopeasti tulevia mysteereitä on esimerkiksi mitä tapahtui Aili Sarpiolle silloin siellä reumasairaalassa? Mikä sen lasten ohjelman nimi oli missä se poika muuttui aina välillä koiraksi?

Jonnet ei välttämättä edes muista kyseistä lasten ohjelmaa, mutta minä muistan. Se oli suosikkejani lapsena. Entä kun tosiaan MTV3 lopetti aivan tyhmässä ja jänittävässä paikassa Marienhoff-sarjan esittämisen, miten se sarja jatkui siitä kohtaa missä se jäi kesken? Mitä sille tinnityksestä kärsivälle miesopettajalle kävi?

Ennen vanhaan oli aina kiva kun MTV3 esitti aina kesäisin uusintana muistaakseni aikavälillä 9-10 arkipäivisin jotain kivaa tv-sarjaa. Kesäsarjaa. Esimerkiksi MacGyver oli usein tällainen kesäsarja Maikkarilla, sitten Dynastian uusintaesittäminen Maikkarilla alkoi kesäsarjana. Ja Merlose Placeakin yhdessä vaiheessa esitettin vain kesällä uusintana. En nyt muista sitä tuliko nämä kaikki uusinnat just kello 9-10 aikavälillä tv.stä?

Nytkin olisi sarjoja joita voisi vaikka näin kesällä pistää uusintakierrokselle. Tällaisia voisi olla vaikka se ihana Wilhelm Tell- tv-sarja. Tai sitten se sarja mikä kertoi niistä ritareista, tämäkin tuli joskus -90 luvun alkuvuosina. Kaikki eivät välttämättä edes muista kyseisiä tv-sarjoja ainakaan enää.

Vilperi se tosiaan täällä valvoo tällä hetkellä. Katselee vähintään sivusilmällä tuota kuudetta Stanley cup-finaalia ja miettii erilaisia mysteereitä ja kirjoittelee tänne ketjuun. Tai mistä tietää vaikka osa näistä mysteereistä joskus ratkeaisikin. Kerran mietin sitäkin pitkään että mikä oli sellainen joulukalenteri jossa joku tonttu oli lukittuna selliin ja kirjoitteli tarinoita. Sitten yksi vuosi vain selvisi että joulukalenteri oli tonttu Tomafoin joulukalenteri.

Ja muistaako porukka täällä kesätoimittaja Kärkkärin? Entä kesäohjelmat Kesäq ja Summeri? Tai onkohan niin että tuota Summeria tehdään vieläkin? Ja näissä ohjelmissa esitettiin sellaisia lyhyitä kesäsarjoja, yksi taisi olla muistaakseni nimeltään Majakka. Ihan loistavia tv-ohjelmia silloin lapsena. Etenkin tuo Kesäq oli hyvä ja suosikkejani.

 

[HogiBoi]

Osa futisporukasta ei välttämättä voi sietää "marginaalilaji" lätkää, mutta meikä nauttii molemmista lajeista koko sydämestään. Jääkiekossa pidän peliä itseään viihdyttävämpänä, mutta futisareenalla on lätkähalliin verrattuna enemmän ääntä. Molemmissa on omat erinomaiset puolensa.

Molemmat ovat erinomaisia paikan päällä. Televisiosta en kuitenkaan jaksa jalkapalloa hirveämmin seurata. Aiemmin seurasin paljonkin jalkapalloa, mutta MyPan konkurssin myötä se hiipui. Uuden nousun jälkeen olen ollut kesäisin paljon töissä, niin ei ole ollut aikaa pahemmin vaivautua paikalle, kun matkaa tulee Saviniemen pyhättöön sellainen 50km suuntaansa. Muut kouvolalaiset sen sijaan rämpii erilaisissa ongelmissa, joten eipä nekään paljon kiinnosta. Ja itsellä ainakin käy se, että jos ei löydy yhtäkään omaa seuraa sarjasta saati lajista, niin vaikea sitä on seurata oikein miltään kantilta.

 

[HogiBoi]

Nyt olisi mielenkiintoinen aihe, josta voisi saada juteltavaakin pidemmäksi aikaa, mutta univelkaa on sen verta viimeisen viikon jäljiltä, että on pakko antautua Nukkumatin vietäväksi. Tai ainakin toivon hänen tulevan kylään. Onneksi huomenna taas vapaata töistä.

 

[vilperi]

Hieman vituttaa jo etukäteen se kun tänään pitäisi täältä Hämeenlinnasta polkea Parolaan ja takaisin. Matkaa kertyy yhteensä noin 20 kilometriä. Ei tuo muuten ota päähän, päinvastoin kiva käydä välillä Parolassakin isän luona mutta minun on vaikea viihtyä liikunnan parissa ja pyörän selässä noinkin pitkää aikaa kerrallaan.

Tämä etenkin sen takia kun en enää ole kuunnellut musiikkia silloin kun pyöräilen. Tämä voi olla hiukan vaarallinen yhdistelmä, musa+pyöräily niin olen luopunut siitä..Kävellessä yhä kuuntelen musaa samalla niin sen liikuntamuodon parissa viihtyy paremmin.

Eilen olin ensimmäistä kertaa elämässäni työvalmentajankin luona. Ihan mielenkiintoinen ja varmaan hyödyllinenkin tapaaminen oli tuo. Puolitoista tuntia kesti tapaaminen ja sen aikana käytiin elämääni läpi eri kantimilta. Maksuton palveluhan tuo on niin voihan sitä ainakin kokeilla hyödyttääkö tuollainenkin palvelu?

Työvalmentaja piti työnsaantimahdollisuuksiani itse asiassa heikkoina kun on tuota kuntoutumistaustaa ja olen ollut kuitenkin jo vuodesta 2014 alkaen pois työelämästä. Mitä nyt sen työkokeilun suoritin.

Työvalmentaja myös ihmetteli sitä kun kuntoutumiseni loppui tuohon vain kolmen kuukauden kestoiseen työkokeiluun. Siinäkö se kaikki oli? Hän ihmetteli ja suositteli minulle lisää työkokeilua. Sen jälkeen työllistymistä palkkatuella. Kuulemma joihinkin yhdistyksiin voi työllistyä jopa 100 prosenttisella palkkatuellakin, tällöin työkkäri siis maksaa koko palkan.

Eilen sain myös tietää paljonko tulen parin päivän päästä saamaan ansiopäivärahaa Pamista. Vähän sellainen reaktio tuli että mitä vittua, tollako se muka pitää elää? Suurin osa tuosta rahamäärästä tulee kulumaan yksinään jo heinäkuun vuokraan. Toivottavasti saan toimeentulotukea lisäksi kun selviää paljonko ulosotto lohkaisi päivärahastani pois rahaa. Aluksihan sain kielteisen toimeentulopäätöksen mutta olin unohtanut ilmoittaa Kelalle että ulosottoon menee iso osa rahoistani.

No juu, minä en olekaan koskaan ollut katselemassa jalkapalloa paikan päällä. Urheilulajeista ainoastaan korista ja lätkää on tullut katseltua paikan päällä ja ne ovat olleet viihdyttäviä lajeja. Jotenkin tuosta futiksesta kiinnostuminen on hankalaa minulle, sittenkin liian pitkävetinen laji?

 

[Zoidberg]

Vittu jos Mörkö löis ny vielä voittomaalin, niin ostaisin Anttila-lakanat ja onanoisin niihin.

Oletko tehnyt jo tämän?

 

[Breeze Harbour]

Rankkaa tekstiä @Punamusta . Olet kuitenkin vielä sen verran nuoressa iässä, että tuo voi olla vain ohimenevä vaihe elämässäsi ja "kasvukipuja". Muistan itse olleeni 17-vuotiaana jatkuvasti ahdistunut ilman selkeää syytä ja kyllä, ylianalysoin asioita ja sorrun itseasiassa välillä ylianalysointiin vielä nykyäänkin, etenkin silloin (harvoin) kun satun ihastumaan johonkuhun ja kiinnostumaan jostain naisesta. Mulle se on luonteenpiirre, mul on analyyttinen mieli mutta en toisaalta nykyisin enää häpeä sitä. Analyyttisesta ajattelusta on joillain elämänalueilla ja jopa ammateissa hyötyä. Pakkoajatuksistakin kärsin vielä teininä, mutta pääsin sittemmin yli kun opin "relaamaan".

Mitäkö teen taas hereillä kello kahelta? Noh, toissayönä vedin allnighterin osittain änärin takia ja osittain siksi, että luulin erään työhaun sulkeutuvan 11:59 maanantaina, vasta maanantaiaamuna sitten selvisi että tuo tarkoittikin todellisuudessa 23:59. Noh, tulipa kuitenkin valvottua, joten menin eilen koisimaan jo puoli yhdeksän jälkeen illalla ja nukuin lopulta massiiviset 15 tuntia...

Etsin muuten unissakin töitä, ihan kadulta lol. Jänniä noi unet aina välillä. Muutama yö sitten eli yö ennen allnighteria näin muuten unta bestikseni pikkusiskosta, jota kohtaan mulla saattaa olla joitain tunteita. Tuo uni jätti mut kyllä hieman hämilleen. Tarkennetaan että mitään seksuaalista ei unessa tapahtunut, mutta enpä ole toisaalta hänestä tainnut ennen uneksia.

Viiden vuoden takainen ihastus on pysynyt onneksi kaukana unistani sen edellisen vuodatuksen jälkeen mutta kai mulla tulee aina olee (ainakin sinkkuuteni päättymiseen saakka) se pieni pelko persiissä että entä jos se nainen tulee taas kohta häiriköimään uniini. No joo, se unista.

Suomen 0-2 voitto Liechtensteinista ja Kreikan samanaikanen yllätystappio Armenialle sai kyllä erittäin iloiseksi. Kiva myös että välillä joku muukin kuin Pukki osui tolppien väliin.

Työnhaku jatkuu, tänään sain sentään siitä samaisesta paikasta vastauksen ja vaikka se olikin negatiivinen, niin parempi negatiivinenkin vastaus kuin ei vastausta lainkaan. Huomenna laitan kaksi uutta hakemusta ja loppuviikosta vielä ainakin yhden lisää ja mikäli löytyy lisää mielenkiintoisia avoimia paikkoja kaupan alalta, niin kahtotaan lisää sen jälkeen.

Tällaiset aamukahden tunnelmat täältä tällä kertaa :)

 

[Breeze Harbour]

Jassoo, Friillä pyörii yksi suosikki rikosdokkarisarjoistani mitä kanava lähettää eli Murhaaja kotonani. Jos ei tämän jälkeenkään vielä uneta niin taidan luovuttaa tältä yöllä. On tää hienoa kun mistään rytmeistä ei ole tietoakaan.

Hemmetti kun ei taida olla edes ketään muuta yöketjun vakioasiakasta kärvistelemässä unettomuutta kanssani, eli ihan yksikseni joudun tänne nyt höpöttelemään.

 

[heavylutaa18]

Mielenkiintoista luettavaa. Jotenkin näistä siun yöpostauksista saa, varsinkin nykyään ja ei millään pahalla missään nimessä, semmoisen vaikutelman että sie tarttet kavereita. Poistu kotoa, keksi jotain tohon arkeesi. Siulla on hieno harrastus, älä jätä rumpuja pois missään nimessä. Saisitko kotiisi esim sähkörummut? Ellei jo ole.

Älä jää yksin, varsinkaan tossa vaiheessa elämää vielä, yritä nauttia noista vuosista kun elämä on vielä suht huoletonta. Näitä yksinäisiä vuosia mahtuu tänne vähän vanhemmalle iälle ihan tarpeeksi.

 

[vilperi]

Pitää sitä tännekin ketjuun koittaa kirjoittaa jotain taas kun tässä jälleen valvon kerran. Joskus on kirjoittamiseen sellainen kova flow, silloin etenkin kun on joku/jotain mielenkiintoisia aiheita mistä kirjoittaa, mutta nyt ei oikein ole mitään kummempaa asiaa kyllä mistä kirjoittaa.

Koitan nyt tässä silti jostain kirjoittaa, koska ei tämä joka öistä herkkua ole kuitenkaan että tähän ketjuun saa ja pääsee kirjoittamaan. Tai kyllä tänne pääsisi joka yö kirjoittamaan mutta ei sitä aina tule valvottua. Silloin kuitenkin kun valvon niin aina tämä ketju käy heti mielessä. Aah, nyt pääsee taas kirjoittamaan Yöketjuun!

Syy siihen miksi valvon tällä hetkellä on ihan yksinkertainen, sieltähän nimittäin tulee Stanley Cup-finaalien game seven eli kaiken ratkaiseva finaaliottelu. Jääkiekkokausi 2018-2019 päättyy tähän otteluun. Minulla ei tässä ottelussa suosikkia kyllä ole, sillä olisihan se toki hienoa jos Tuukka Rask voittaisi Stanley Cupin myös mutta ei minulla sitäkään vastaan olisi jos St.Louis voittaisi seurahistorian ensimmäisen Stanley Cupin.

Hiukan ympäripyöreä tämä viestini tällä kertaa. Asia on näin, mutta ei minulla sitä vastaakaan mitään olisi jos se olisikin noin. Heh. Ihan kuin politiikko kirjoittaisi. Minua ei kummemmin väsytä kuitenkaan tällä hetkelllä vaikka valvon ja kello on kohta vasta viisi aamulla. Menin nukkumaan kuitenkin eilen illalla jopa jo ennen iltakasia eli ehdin nukkumaan ainakin sellaiset 7 tuntia.

Olenkin joskus jo hehkuttanut sitä kuinka tykkään kun täällä asuinpaikassani pääsee järjestämään kaikkea toimintaa ja aktiviteettia. Pitkään tuossa oli kuitenkin ajan jakso kun ei ollut mitään järjestettävää, mutta nyt on orastava toive taas siitä että siunaantuisi eteen taas aktiviteettia jota järjestää.

Juhannukseksi pitäisi laatia sellainen musavisa ja sitten kesän aikana olisi myös tarkoitus järjestää petankkiturnaus, jos olisi vain pelaajia. Minun oma ryhmäni eli visailuryhmähän on ollut kesätauolla joten sitä minulla ei ole tässä ollut järjestettävänä.

Olen kaiketi aika poikkeuksellinen tapaus täällä kuntoutuskeskuksessa, vaikka itse sanonkin. Yleensä siinä vaiheessa kun kysytään vapaaehtoisia järjestäjiä niin viimeisetkin kädet kääntyvät osoittamaan visusti alaspäin. Mutta minä kyllä tykkään järjestää erilaista toimintaa täällä. Sen mitä tietenkin muulta elämältäni ehdin.

Melko aktiivinen elämä minulla tällä hetkellä vaikka työttömänä olenkin. Eilenkin hurahti tosi nopeasti koko päivä. Ensin aamulla hoitelin asioita joita oli hoidettavana. Pistin esimerkiksi uudelleen tarkistukseen tuon toimeentulotuen tarpeellisuuden. Vituttaa kun en ole saamassa sitä toimeentulotukeakaan vaikka saamastani ansiopäivärahastakin melkein kaikki menee ensi kuun vuokraan.

Sitten eilen hain vähän aikaa töitä, kävin myös taas ruokajaossa. Ihan hyvät eväät sain taas mukaani ruokajaosta. Vaikka tällä kertaa leivän päälle laitettavan leikkeleen lisäksi muuta lihaa en saanutkaan. Sen sijaan sain paljon erilaisia kasviksia, tosin niistä tomaatit jouduin heittämään heti kotiin päästyäni biojätteeseen, sillä niin huonokuntoisia tomaatteja en ollutkaan hetkeen nähnyt.

Sitten eilen oli myös musiikkiryhmä ja hoitajan kanssa puolituntinen. Siinähän se eilinen päivä sitten sujui, illalla sitten pelasin playstationia ja NHL19:ta. Pieni orastava toive siitäkin että opin sitäkin koko ajan paremmin pelaamaan, pelit ovat yhä enevämmässä määrin tasaisempia.

 

[Via Dolorosa]

Kiekkokausi virallisesti ohi. Mitäs hittoa tässä nyt sitten kesän seuraa? Formuloita tulee katsottua, mutta nekin ovat vain kahden viikon välisiä mukavaa ajanvietettä. Nahkapallon perässä juoksentelu ei allekirjoittanutta kiinnosta yhtään, ainakaan seuratasolla. Pitsiturnaukseenkin on vielä 49 päivää ja voimasuhdeketjunkin olen jo raiskannut lukemattomilla viesteillä.

Oispa kaljaa.

 

[vetti]

Reissun jälkeen taas onneksi himassa. Nyt pitäis sitten nukkua että aamulla pääsee pirteänä duuniin. Helposti han tuo tulee sanottua, mutta ei niin käytännössä. Ei vaan väsytä. No, huomenna ei ole mitään virallista, duunikaverit katsokoon silmät ristissä olevaa vettiä.

 

[Via Dolorosa]

Kyllä se Pitsi sieltä saapuu aikanaan ja saa nähdä, jos itsekin pääsisi paikalle. Hetkinen, siinäpä se! Pitäisikö tulla kahden saman kaverin kanssa joiden mukana menin Tampereelle futispeliin, myös Raumalle vilkuilemaan kesän kovinta kiekkoturnausta? Tämähän on mahtava idea! Pitää ehdottaa kavereille.

Ehdottomasti vain suunnaksi Rauma ja Pitsiturnaus, jos tähän mahdollisuus on. Eihän turnaus missään nimessä edusta tasoltaan parhainta mahdollista kiekkoa, mutta tapahtumana täysin ainutlaatuinen ja äärettömän hieno. Kuumana kesäpäivänä 5000-6000 ihmistä saa ensikosketuksen kauden joukkueensa ja kiva sitä on turista myös muiden kannattajien kanssa kiekosta. Kun panostakaan ei turnauksessa oikeastaan ole muuta kuin muutamalla Raumalaisella, niin ilmapiiri on poikkeuksetta aina ollut loistava. Muutamana vuotena on jäänyt väliin, mutta ajattelin pakata jälleen nyt ruhoni hallille.

 

[vetti]

Nukkuisitte, hyvät ihmiset! @Punamusta @Ruuhkis

 

[Via Dolorosa]

Nukkuisitte, hyvät ihmiset! @Punamusta @Ruuhkis

Usko pois, nukkuisin jos voisin. Valitettasti tämän estää työt.

 

[vetti]

Mandariinimehu on tosi hyvää. Ihmetyksen aihe oli suuri kun ennen vanhaan Juissi valmisti mandariinimehua, se oli yksi suursuosikeistani pikkulapsena. Sitten jostain kumman syystä Juissi lopetti mandariinimehun valmistuksen, en tajunnut tuota lainkaan silloin. Miksi niin hyvän mehun valmistus lopetettiin?

Sitten mandariinimehu tuli takaisin valikoimaan. Nyt en tiedä mikä on tilanne. Mutta kai mandariinimehua saa yhä kaupasta siis? Mutta onko valmistaja nimenomaan Juissi?

Jäi vastaamatta. Mutta joo, saa sitä. Ei ole Juissia vaan jotain ruotsalaista. Ja pullosta ei saa edes panttia. Hyvää se on, mutta kallista. Löytyy ainakin Prismasta kylmien mehujen joukosta.

 

[Breeze Harbour]

Olin sitten varsinainen uuno, ja jätin yhden työhakemukseni viimeistelyn niin viime tinkaan, että siinä kävi lopulta niin, että kun viimeinkin sain huolitellun hakemukseni valmiiksi, oli kello ylittänyt keskiyön ja hakemukseni oli muutaman minuutin myöhässä. Vituiks män...

No mitäkö tein? Sisuunnuin ja laitoin heti tämän jälkeen kahteen muuhun paikkaan joissa oli vielä pari päivää haku auki, terhakkaat hakemukset. Nyt on hyvä ja miehekäs fiilis kun en jäänyt surkuttelemaan omaa typeryyttäni, vaan otin opikseni ja paikkasin mokani saman tien. En halua että sama kämmi enää ikinä toistuu.

Noin muuten oli erittäin tapahtumarikas päivä. Aamupäivästä taisin aika lailla kirjoitella vaan tänne, kun ei ollut oikein muutakaan tekemistä. Mutta sitten lähdin suihkussa käytyäni ja lounaan syötyäni naispuolisen ystäväni kanssa kolmeksi tunniksi hikoilemaan tenniskentälle. Tennis on ihana laji pelata! En ole mikään Rafael Nadal mutta ai että mä nautin kun saan mäiskiä sydämeni kyllyydestä palloa toiselle puolelle verkkoa.

Hiki siinä tuli ja jalat olivat vielä tunteja tuon jälkeen ihan muussina. Sitten iltaseitsemän jälkeen eräs toinen kaverini kysyi, lähtisinkö hänen kanssaan Malminkartanoon pokemon raidille. En ollut koskenut koko vietävään peliin puoleentoista viikkoon, mutta kun siinä lähellä nyt sattuu olemaan grillikiska, kotoa järkevä syötävä loppu ja mulla aivan vietävä nälkä niin ajattelin että mikäs siinä ja suostuin lähtemään.

Tämän jälkeen kävimme vielä pussikaljoittelemassa Kannelmäen puolella. Istuttiin siinä nurmella ja chillattiin musiikin soidessa kaverin kaiuttimista. Viereisen puiston penkillä ja sen läheisyydessä vaikutti yksi spurguporukka, siispä menimme vähän etäämmälle. Kaikista hämmentävintä oli, että yksi näistä juopottelijoista oli liikkeellä rollaattorin kanssa MUTTA JÄTTI ROLLAATTORINSA SINNE PUISTOON ?!?!? What the..

No anyway, siinä jorailtiin se vajaa tunti ja sitten suunnattiin molemmat kotio. Sittemmin löpertelin Discordiin, joka onkin pääsyyllinen sille, miksi laistin liian pitkään tämän työhakemuksen viimeistelemisestä ja myöhästyin sen lähettämisessä nolosti.

And here I am. Melkonen päivä.. Hassua oli sekin että Pokemon Gon sää väitti itsepintaisesti SUNNY vaikka en ole koko päivänä nähnyt mitään muuta kuin pilviä ja harmautta. En silti valita, eipähän satanut saati tuullut. Nyt kun vielä väsyttäisi, vaan ei väsytä ja siksi yllättäen kirjoittelen jälleen tänne yöketjuun samalla kun Memphis May Fire pyörii Spotifyssa taustalla.

 

[Breeze Harbour]

Ai onko @Smitty#41 on myös näitä lähes naapureita? Tästä Vaskipellolta ei ole kovin pitkä matka Malminkartanoon (olisikohan 100m tuohon kaupunkien rajalle tietä pitkin).

No kappas perhana! Tossa jossain Kaarenmäen ja Vaskipellon välissä on yksi pokemon-sali, jolla kävin ennen useasti. Se värikäs autotallin tunnelin sisäänkäynti, tiiät varmaan mitä tarkotan kerta siellä päin asustelet. Liikun tuosta muutenkin usein ohi esimerkiksi matkalla Myyrmanniin. Jännä juttu että asutaan noinkin lähekkäin. Itse asun täällä Kantsussa aivan Mätäjoen lieppeillä.

 

[Breeze Harbour]

En ole oikeastaan koskaan rakastunut tyttöön enkä ollut yhdessä kenenkään typyn kanssa, mutta silti rakkaus on yksi suurimpia suosikkejani lyriikassa. Nytkin kuuntelen balladia, Kissin tekemänä. Myös Mötley Crüen, Poisonin, Skid Row'n ja muiden kasaribändien lempeät luritukset ovat mieleisiäni. Olen viime öinä kirjoittanut kappaleen itsetuhoisesta henkilöstä ja takaa-ajetusta miehestä, mutta seuraava saa kertoa rakkaudesta. Ei ole yhtä ihanaa aihetta runoiluun kuin rakkaus, mä sanon. Mulla on yksi amerikkalainen tyttö Discord-kaverina, ja olen kirjoittanut hänelle kirjoittamisen ilosta lukuisia rakkausrunoja. Hän on pitänyt niitä upeina ja ihmetellyt, miksen muka omaa tyttöystävää. No en mä tiedä... ei ole ikinä sattunut kohdalle... mutta ehkä vielä jonakin päivänä. Myönnetään, että ajatus houkuttaa, ja on houkuttanut pidempään. Mutta etenen musiikin ja urheilun parissa kohti tulevaa, ja kaikki ihana otetaan vastaan. Myös mahdollinen kumppani. Oma maailmani ei kaadu siihen, jos elän mitättömän elämäni yksinäisenä runosieluna. Hällä väliä, kyllä tässä on tekemistä vaikka muille jakaa.

Hei.. mä rakastuin, tai no öö ainakin luulin rakastuneeni ensimmäistä kertaa 21-vuotiaana. Voin taata ja luvata että säkin rakastut vielä. Ja voin luvata senkin, että se tunne tulee aluksi olemaan kaunein helvetti mitä kuvitella saatat. Kuitenkin jos sinua lykästää, ja kun noin mukava heppu olet niin toivon että lykästäisikin, niin tämä rakkautesi kohde omaa myös samankaltaisia kohteita sinua kohtaan... Jolloin todellinen rakkaustarina potkaistaan aluille.

Mutta niinhän se on että me emme todella tiedä mitä rakkaus on, ennen kuin olemme kokeneet sen tuoman kauneuden sydämemme pohjassa. Siitä olen kanssasi ehdottomasti yhtä mieltä, että ei ole kauniimpaa aihetta runolle kuin rakkaus, se on kaikista maailman tunteista vahvin sekä pysyvin, rakkaus on se joka pitää meidät elossa. Ilman rakkautta sinäkään et olisi syntynyt tälle maapallolle. Muista se!

Niin, mä tosiaan runoilin tälle mun ensirakkaudelle rakkauden sävelin ja kerroin hälle, kuinka musta olisi ihanaa joskus nähdä aurinkolasku hänen kanssaan. Mitä sen jälkeen tapahtui, niin tulevan kesän aikana hän alkoi seurustelemaan minua "vahvemman" jätkän kanssa ikään kun minua ei olisi ikinä ollutkaan. Se sattui syvälle sieluuni, ja ajoi minut toviksi henkisesti pohjalle.

Rakkaus, niin upea tunne kuin se onkin, voi myös olla petollinen sika joka repii sydämesi riekaleiksi, mikäli päädyt rakastumaan väärään ihmiseen. Toisaalta kenties kaikkien meistä pitää kerran elämässä rakastua väärään ihmiseen löytääksemme "sen oikean". En tiedä, näin mä sen näen.

Olen jo 26v enkä itsekään ole ikinä ollut vakavassa seurustelusuhteessa, mikä kismittää ajoittain. Mutta jossain sisimmässäni sydämeni sopukoissa tiedän että tulen tapaamaan sen elämäni kumppanin vielä.. Milloin? Voi sen kuin tietäisi niin ei olisi niin yksinäinen olo. For now minä ja sinä @Punamusta ollaan kaksi yksinäistä runosielua odottamassa sitä kuningatarta, joka muuttaa kaiken.

Olkaamme siis iloisesti sinkkuja ja nauttikaamme nuoruudesta sekä vapaudesta. Rakkaudelle on aikansa. Aina.

 

[Breeze Harbour]

Pitihän se arvata. Nälkä tuli ennemmin kuin väsy. Itseasiassa just äsken alkoi ensimmäistä kertaa tänä yönä pikkasen väsyttämäänkin, mutta eikös juuri silloin se nälkäkin pirulainen kummittele vatsani pohjalle. Voi huoh.. Käynpäs sitten hakemassa leipää ja katsotaan jos se uni sieltä tulisi edes seuraavan tunnin sisään.

 

[Glove]

Jahas, kello on yli puolen yön. Siitä on siis kohta kaksi ja puoli tuntia kun yritin mennä nukkumaan. Ei tullut uni. Nyt alkaa jo tästä pädistäkin loppua akku, loppuisipa itseltäkin, että saisi nukuttua. Pitänee pyytää lääkäriltä jotain muuta lääkettä tähän. Nykyistä jos ottaa yhden niin yleensä nukun kohtalaisen hyvin, jos otan kaksi niin nukun tosi hyvin, mutta aamupäivä menee ihan sumussa. Kävin tuossa pari kuukautta sitten sairaalassa toimenpiteessä, nukuttivat noin tunniksi. Olisi kiva jos sais kotonakin unen yhtä helposti. Piikki suoneen ja muutama sekunti ja ollaan unten mailla.

 

[Evil]

Little Dreamer on Halenin parhaita biisejä, ja ensimmäinen albuminsa, jolta tuo on, on ylivoimaisesti bändin kovin. Vittumaisesti miksattu, tosin, kun kitara tulee toisesta kanavasta ja basso toisesta.

 

[Evil]

Joo, teikäläinenhän oli Sunrise Avenuen keikalla. Taisi olla viihtyisät oltavat. Hyvä homma.

Olen lukenut jostain, että tuollainen bändi on olemassa. Kuulemma kovasti suosittukin. En ole kuullut yhtään biisiä niiltä kuitenkaan. Enkä varmaan kuuntelekaan. Tuskin innostuisin, en ole tämän vuosituhannen nuorisomusiikin ystävä. Hyvä että soittavat kumminkin, voisi noilla nuorilla miehillä olla huonompiakin harrastuksia.

 

[Breeze Harbour]

Mäkin olin ujo isoissa porukoissa vielä sun iässä @Punamusta . Väitän jopa että mun ujous ja sosiaalisen itsevarmuuden puute oli yksi ratkaiseva faktori siinä, miksi se potentiaalinen tyttö siellä ammattistarilla ei ollut kiinnostunut musta kuin "vaan kaverina". En oikein osannut vielä viisi vuotta sitten näyttää miehen elkeitä. Tai no mistä mä tiedän, ehkä mä en vain ollut hänen tyyppiään ja that's it.

Mut siitä ujoudestakin voi kasvaa pois, kun pikkuhiljaa vuosi vuodelta rohkaistuu aina vaan enemmän tekemään asioita, jotka ennen pelotti. Kun altistaa itsensä uusille tilanteille, jotka etukäteen jännittää tai kenties jopa pelottaa mutta päätät silti mennä rohkeasti, se on kasvua.

Mä en itse olisi vaikka just viisi vuotta sitten mitenkään pystynyt näkemään itseäni menossa rock-konserttiin ja vieläpä aivan yksin. Niin vaan rikoin taas omia rajojani ja menin viime kuussa suosikkibändini The Word Aliven konserttiin ja huikea tapahtuma olikin!

Anyways, totta puhut veli, että kotikontujen maisemat alkaa olee aika lailla nähty. Olenkin miettinyt, että ideaalitilanne mulle olisi sellainen, että pääsisin ensi vuonna AMK:hon joka olisi vieläpä jossain muualla kuin pk-seudulla. Uudessa kaupungissa asuminen jo itsessään olisi minulle uutta ja jännittävää ja hyvällä tuurilla toisi raikkaan tuulahduksen myös tuolla ihmissuhderintamalla.

Ajokortin hommaan jos hommaan siinä vaiheessa, kun en oikeesti enää pärjää ilman ja taskun pohjalla on toivottavasti vähän enemmän ylimääräistä.. Kyllähän tuo tietty helpottaisi elämää monella tapaa ja toisi sellaisen tietyn vapauden vetää vaikka satojen kilometrien road trippejä. Voiskin olla nastaa ajaa tyyliin Helsingistä vaikka Ouluun saakka kesällä. Kilsoja tossa tietysti kertyisi ja bensaa palaisi niin maan perkeleesti mutta kokemuksena tuo voisi olla aika siisti. Sitten yöpyisi vaikka pari-kolme yötä jossain paikallisessa hotelissa ja ihastelisi siellä parin päivän aikana vähän pohojoisen maisemia. Ehkä sitten joskus..

Nyt voisi alkaa katsomaan Uruguay-Ecudoria. Hemmetti, Uruguay näköjään tehnyt jo maalin ja täällä mä vaan kirjottelen. Nyt se on heips!

 

[Breeze Harbour]

Miten ihmeessä väki pärjäsi joskus 80-luvulla ilman tätä kaikkea nykyistä teknologiaa? Kysyin tuota isältäkin jonkin aikaa sitten. Vastaus oli, että "hyvinhän me pärjättiin; ei voi ikävöidä sitä, mitä ei ole ollutkaan". Kun meikäläinen on elänyt ja kasvanut koko nuoruutensa puhelin taskussa ja läppäri pöydällä, en pysty kuvittelemaankaan elämää ilman niitä. Koko maailmaa ilman kyseisiä laitteita. Oma läppäri on luultavasti ollut vuodesta 2010 tai 2011 lähtien, älypuhelin taas 2014 lähtien. Ikinä en ole omistanut pöytäkonetta. Enkä oikein pelannutkaan mitään, lähinnä Minecraftia. Nykyinen älyluuri, kullankeltainen Huawei, on pian kolme vuotta vanha. Ei olisi tarkoitus ostaa uutta, ennen kuin tämä menee mäsäksi tai toimii niin kehnosti, ettei maksa nähdä vaivaa pitkittää yhteistyösopimusta. Tämä suojakuorikin alkaa olla jo melko risa.

Viisaita sanoja isäukoltasi "ei voi ikävöidä sitä, mitä ei ollutkaan." Ei ihminen oikeastaan edes psykologisesti kykene ikävöimään jotain sellaista, mitä ei ole itse elänyt. Välillä kyllä tulee mietittyä, että on tämä teknlogiavallankumous vaan ottanut melko jättimäisiä harppauksia etenkin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kaikki lähti jollain tapaa liikkeelle siitä, kun Steve Jobs lanseerasi vuonna 2007 maailman ensimmäisen iPhonen. Älypuhelinaikakausi sai joskus tuolloin alkunsa ja nykyisin mua melkein huolettaa, miten ihmiset on tuolla ulkonakin välillä aivan naamat kiinni luureissaan, eivätkä edes tajua vilkaista eteensä. Tänäänkin tuli nähtyä yksi tyttö jolla oli kuulokkeet korvilla ja katse kiinni puhelimessaan. Jouduin väistämään hänet pyörän kanssa ns. väärältä puolelta kun tämä ei yhtään katsonut, missä kävelee.

Mullakin on nyt Huawei ja viime vuoden malli P20 Lite mutta olen alkanut harkitsemaan vaihtoa takaisin iPhoneen, kun Huawein yhtiön ympärillä on viime aikoina leijunut synkkiä pilviä ja heidän puhelimiensa tulevaisuus ei näytä juuri tällä hetkellä kovin lupaavalta, kun Google-tuki on esim. poistumassa kokonaan tulevista Huawei-malleista. Näin ainakin huhutaan tuolla maailmalla tällä hetkellä.

Musiikki, ei mulla oikein muutakaan pyöri mielessä. Prätkäajelu yöllä, kaupungin kirkkaat valot, lavashow, maskeeraukset ja/tai hauskat puvut, oma bändi, soittaminen faneille pitkin yötä, rahaa riittää ja yhdessä koetaan hyviä aikoja. Kaikkea tällaista sinkoilee pään sopukoissa, etenkin öisin. Musiikista pidän yleisesti ottaen paljon. Klassista arvostan suuresti, mutta en oikein kuuntele sitä. Poppi on joskus ihan hyvää, mutta lähinnä pidän Michael Jacksonista. Sitten muut lajikkeet ovat aika pimennossa. Räppi on ainoa, mistä en välitä ollenkaan. Ylivoimainen suosikkini on metalli ja rock. Suosikkialalajit ovat heavy, thrash, progressiivinen, glam ja muu kevyempi kasarisetti. Tykkään niin Dokkenista ja Europesta kuin Metallicasta ja Panterasta. Blackista en oikeastaan pidä yhtään. Ei se sytytä. Sitten speed ja power ovat ihan hyvää kamaa, Helloween oli teininä väliaikaisia suursuosikkeja. Ja grunge... ööh, joo ei. En ole juuri kuunnellutkaan, enkä aiokaan. Yksi lysti.

Kotimainen musiikki... no ei se kyllä iske. Enemmistö suosikkibändeistä ovat Briteistä ja Yhdysvalloista. Suosikkiartisteja en edes omaa, kaikki kuuntelemani tuotanto on yhtyeiden tekemää. Niin raskaampi setti, totisemmat sanoitukset kuin silkka bailaamiseen sopiva glam toimivat kaikki.

Voi kuule.. kyllä se musiikkibisnes on usein etenkin alkuvaiheessa kaikkea muuta kuin rahaa ja gloriaa. Suurin osa bändeistä aloittaa tyyliin soittamisen autotallissa ja siinä saattaa kulua useampi vuosi, ennen kuin pystyvät elättämään itsensä muusikkoina. Jännittävältä ja kiinnostavalta tuo maailmaa kiertävän rokkarin villi elämä tietysti kuulostaa, mutta monella muusikolla se tie menestykseen on kivinen ja matkan varrelle saattaa mahtua mielenterveys- ja päihdeongelmiakin. Loppujen lopuksi tuo kiertuelämä ei sovi kovin monelle. Sen verran hektinen ja vauhdikas elämäntyyli se on. Ei siis ihme miksi monet musiikkimaailman isot nimet ovat poistuneet keskuudestamme aivan, aivan liian nuorena. "Live fast, die young" ja niin edespäin.

Kotimainen, tai tarkemmin sanottuna suomeksi laulettu musiikkki ei oikein innosta minuakaan. Mutta kyllä multa löytyy silti englanniksi laulavia suomalaisia bändejä joista isosti diggaan, kuten Poets of the Fall, Sunrise Avenue, Apocalyptica...

1. Jenkkibändit, 2. Aussibändit 3. Brittibändit. Siinä varmaan minun top 3. maanosittain. Tuota nykyajan hardcore-musaa kun sen monissa eri muodoissaan tulee isosti popitettua, niin niiden genrejen osalta aussibänditarjonta on oikeinkin mahtava. Northlane, In Hearts Wake, The Amity Affliction, Make Them Suffer, Feed Her To The Sharks... No jenkkien metalcore-valikoima on tietysti täysin omaa luokkaansa ja Amerikan mantereella on jopa ihan kyseiselle genrelle omistettuja festareita olemassa.

Kyllä mä sitten ihan alternatiivista metallia/rokkia sekä nu metalliakin kuuntelen. Muse, Flyleaf ja Linkin Park esimerkiksi nousevat erittäin korkealle bändeissä, joiden musiikista olen inspiroitunut ja jotka ovat soineet jo yli vuosikymmenen ajan meikäläisen kuulokkeista. Arvostus 80-luvun rock/metalli-suuruuksia kuten Iron Maiden, Kiss, Guns N' Roses, AC/DC jne. jne. on tietysti iso, mutta kuitenkin aktiivisesti kuuntelemani musiikki koostuu silti enimmäkseen nykyajan "moderneista" metallibändeistä. Vanhin pystyssä ollut bändi, jota aktiivisesti soitatan, lienee juurikin nu metalin suunnannäyttäjä KoRn. Niin joo, toki myös vuotta "nuorempi" bändi Disturbed on aktiivikuuntelussa.

Lisäksi tulee kuunneltua sillon tällön 90-luvun bilemusaa, eurodancea kuten esim. Scooteria sekä muita legendaarisia 90-luvun tanssihittejä. E-Typen "Angels Crying" esimerkiksi on aivan 5/5 kappale.

Hmm.. Tykkään siis nopeatempoisesta musasta, jollaiseksi varmaan suurin osa mainitsemistani suosikkigenreistä mielletään. Lisäksi metallimakuni on selvästi enemmän moderni kuin klassinen. Mutta kuten sanottu, arvostan silti rock- sekä metallimaailman tienraivaajat erittäin korkealle ja vaikka en heidän tuotantoaan aktiivisesti kuuntelekaan, niin kyllä esim. joku AC/DC on aivan hemmetin kova bändi!

 

[Breeze Harbour]

Minecraftia voisi mennä pelaamaan, mutta mitähän mä sielläkin tekisin... no nyt soi taas vaihteeksi Crüe. Ehkä mun pitäisi mennä nukkumaan.

Mä en oo ikinä tajunnut Minecraftin viehätystä. Mikä siinä pelissä on niin jännää ja erikoista?

PS. Kokeilin Minecraftia kertaalleen juuri tuon ammattistarttivuoden aikana kun meidät "pakotettiin" :D Ei oikein auennut, mistä tuossa pelissä kuuluisi innostua. Pikseliukkoja, pikselirakennuksia ja pikseliesineitä....