Tämä on muuten merkkipaalujen yö. Nimimerkin
@Falling Star viesti oli yöketjun (tai Yöketjun) 2700. viesti. Minä kirjoitan tämän yön aikana 200. viestini tähän ketjuun ja kokonaisviestimäärä kohoaa pian tänä yönä 6800. viestin rajapyykkiin.
Nyt kun tämä ketju kerää paljon (hakevia) opiskelijoita keskustelemaan, niin olisi kiva kuulla miltä hallitusohjelman koulutukseen kohdistuvat säästöt tuntuvat?
Jes, politiikka. Hyvin harvakseltaan olen politiikasta kirjoittanut, ja täytyy myöntää, että tänä keväänä en ole kovinkaan paljon seurannut vaaleja enkä niitä seuranneita hallitusneuvotteluita. Minulta ei siis mitään järin kattavaa syväanalyysiä saa. Mielestäni on kuitenkin huono juttu, jos opiskelusta leikataan. Toki oma lehmä ojassa, mutta silti. En minä niin perusteellisesti ole kerennyt asiaa tutkia, mutta vähän irvokasta mm. Stubbilta ja Sipilältä poseerata noissa koulutuslupauskuvissa, kun sitten kuitenkin lupauksensa pettivät. Tai näin olen saanut ymmärtää! Älkää lynkatko jos meni mäkeen, pitää perehtyä vielä tarkemmin. Mutta huono juttu ehdottomasti.
Koeasetelman ulkopuolella: millainen maku jäi Mansen visiitistä, vaikka se taisi ranskanperunan kaimaksi jäädäkin?
Hyvin vähän tuli vietettyä aikaa Tampereella. Ilmat olivat mukavat tällä toisella käynnillä. Bussi meni jotain kaupunkireittiä ja rytinä oli sen mukainen. Kummalliset tiesuunnittelut teillä (monikon toinen persoona, ei substantiivi tie) siellä. Nättejä tyttöjä oli kuten Turussakin. Mitäs muuta keksisin tähän hätään... Olen siellä aiemminkin visitoinut, mutta se pintapuolinen kosketus minkä sain, oli ihan positiivinen. Ei vedä tietenkään Turulle vertoja, mutta vaikuttaa Tamperekin mukavalta opiskelijakaupungilta.
Yön teema on Hawks vs Ducks. Ja jälkimmäisen jatkopaikka.
Mikä jääkiekkopalsta tästä Jatkoajasta nyt on tullut? Voisin väittää, ettei tämä ole ensimmäinen kiekkoaiheinen viesti, jonka olen lukenut viime päivien (ei Räsänen) aikana.
@Captain Slow kommentoi tuota pitkähköä tarinointia. Ei tuossa sinänsä ollut mitään sellaista sisältöä, mitä ei voisi palstalle kirjoittaa. Mikään ei ole sentään niin henkilökohtaista. Okei, jotkut aiemmat naismurheet ehkä. Luin viestisi aiemmin päivällä ja tuli mietittyä, etten ole koskaan oikeastaan kokenut mitään suurta henkilökohtaista menetystä. Äitini isä kuoli pari vuotta sitten ja pienenä meni äidin äiti, mutta ei kumpikaan ihan niin läheinen ollut. Luulenpa, että ensimmäinen iso menetys, jota tulee myös surtua, on isän äidin kuolema sitten jossain vaiheessa. Ikää on, mutta vielä jaksaa painaa.
Virvelipoika kaipasi jotain rentoa ja humoristista otetta, panin parastani ja aloin synkistellä. Sellaista.
