Yöketju (klo 24:00–06:00)

[Wilderness]

Luotte minulle paineita. Olen taas vastuussa ihmiskunnasta, universumista ja mikä merkittävintä, yöketjusta. Kovin on kyllä ollut hiljaista, kaikkiko katsoivat euroviisuja? Jälkipuinnit varmaan tuossa toisessa ketjussa.

Siellä oli Italialla sellaisia miehiä esiintymässä, että melkein minullekin olisi voinut tulla pieni mancrush. Viisujen jälkeen kysyin yhdeltä naispuoliselta tutulta, että mitäs tykkää noista italoista. Sain varmaan parhaan mahdollisen ulkonäkökehun mitä naisihmiseltä voi saada: "Kyl sä pärjäisit noille Italian miehille ihan helpostiki." Varmaan vain liioittelua, mutta valehtelen itselleni ja tuudittaudun hyväuskoisuuteeni. :)

Me jotkut olemme syntymässä jääneet ilman ruskeita silmiä ja tummaa tukkaa ja suurenmoista karismaa.

Ai niin, Viron naislaulajalle ja Espanjan esiintyjälle minäkin voin myöntää vähän sulaneeni. Vähän vain.

Ei sentää euroviisuja. Ihan vaan yleistä koneella pyörimistä ja tylsistymistä. Jotain vois tietenkin keksiä, mutta mitä.

 

[red.machine]

Pariin vuoteen ei viisuja ole tullut katsottua, mutta nyt piti vähän vilkaista. Venäjällä ja Italialla oli omaan korvaan parhaat biisit, mutta jälleen kerran Ruotsi vei koko potin, ja lopulta melko selvällä erolla, vaikka ajoittain näytti vahvasti siltä, että itänaapuri vie.

Eilen oli varsin pitkä sähkökatkos, ja nytkin yöllä pätkinyt jonkin verran. Eipä tuo niin haittaa. Tekee ihan hyvää välillä olla ilman teknologiaa.

 

[Jaws]

Pariin vuoteen ei viisuja ole tullut katsottua, mutta nyt piti vähän vilkaista. Venäjällä ja Italialla oli omaan korvaan parhaat biisit, mutta jälleen kerran Ruotsi vei koko potin, ja lopulta melko selvällä erolla, vaikka ajoittain näytti vahvasti siltä, että itänaapuri vie.

Euroviisuketjussa on otettu taas vähän liian vakavasti. Minulle tuo oli hauskaa viihdettä, hyppäsin vasta finaalivaiheeseen mukaan. Olen aiempina vuosina katsellut vähän sivusilmällä, ei tuota liian vakavissaan kannata ottaa. Ruotsi nyt voitti tämänkin taas, ehkä ensi vuonna Suomi voisi yrittää jollain Tauskilla ja Munamiehellä. Tai sama se on ketä sinne lähettää, kun Ruotsi on parempi kuitenkin, hah.

Eilen oli varsin pitkä sähkökatkos, ja nytkin yöllä pätkinyt jonkin verran. Eipä tuo niin haittaa. Tekee ihan hyvää välillä olla ilman teknologiaa.

Sama huomattu. On yllättävän virkistävää välillä irtautua medioitumisesta ja omasta addiktiostaan puhelimeen ja/tai tietokoneeseen. Tai no, puhelimessa on Spotify, niin onhan sitä kiva kuunnella muun tekemisen ohessa. Eli en tule toimeen ilman puhelinta tai internetiä, koska ei musiikitta yksinkertaisesti jaksa olla. On kiva ajatella, että olisi hauskaa olla hetki ilman nettiä, mutta sitten taas toisaalta... No on siinä sekä hyötynsä että haittansa.

 

[attendo]

Nyt minäkin olen täällä kun en unta saa. En saanut edes teetä keitettyä kun oli sähkökatkos eli koville otti. Hengissä selvisin joten ei siitä sen enempää. Kohta alkaa änäri peli joten ei täällä kauaan ehdi notkua. Toivotan hyvää teille kaikille.

 

[BlackWolf]

Itse odotan aamua innolla, kun PKN:n viimeinen sija paljastuu myös keltaiselle lehdistölle ja kaikille kukkahatuile, millainen kakkastrom siitä vielä saadaankaan aikaiseksi. Sitten hieman petyn jos ei saadakkaan :/

 

[attendo]

Itse odotan aamua innolla, kun PKN:n viimeinen sija paljastuu myös keltaiselle lehdistölle ja kaikille kukkahatuile, millainen kakkastrom siitä vielä saadaankaan aikaiseksi. Sitten hieman petyn jos ei saadakkaan :/

Toi on ihan totta miten aletaan puhua suvaitsemattomuudesta samalla kun arvostellaan avaria kaula-aukkoja.

 

[kalkkifredi]

No voi perse sentään, ennen voijjeroin tätä lankaa erilaisten imelyyksien takia, mielessäni tuumin niitä lukiessani, että perkele, jotkut välittää ihan oikeasti. Nyt kun luen näitä kirjoituksia, niin näen vain setämiehiä jauhamassa jostain, mistä ne ei tiedä paskaakaan. Palauttakaa lanka hunajakielille!

 

[BlackWolf]

Toi on ihan totta miten aletaan puhua suvaitsemattomuudesta samalla kun arvostellaan avaria kaula-aukkoja.

Huomaatkos meitin hunajaiset kielet ei tänne kelvanneetkaan, vaan me kaula-aukoista tykkäävät sedät sitten saatiin heti kurinpalautusta. Onko tämä nyt sitten väärin yöketjutettu ;)

 

[red.machine]

Euroviisuketjussa on otettu taas vähän liian vakavasti. Minulle tuo oli hauskaa viihdettä,



.

Eivät nuo kisat itsellekkään mikään elämän ja kuoleman kysymys ole. Ihan hyvää viihdettä toki.

Ylen selostajatiimille pitää kyllä Antero Mertarannan sanoin antaa pitkä miinus tämänöisestä esityksestä. Hirveää höpötystä ja kikatusta, ja saavat tuosta vielä palkkaa.

 

[Jaws]

No voi perse sentään, ennen voijjeroin tätä lankaa erilaisten imelyyksien takia, mielessäni tuumin niitä lukiessani, että perkele, jotkut välittää ihan oikeasti. Nyt kun luen näitä kirjoituksia, niin näen vain setämiehiä jauhamassa jostain, mistä ne ei tiedä paskaakaan. Palauttakaa lanka hunajakielille!

Ei tältä yöltä enää, pahoittelen. Väsyttää niin paljon. Menen nukkumaan, koska nyt ei pysty enää. Luin tuon viestisikin väärin. Luin ensin, että erilaisten erimielisyyksien takia. Luin viestisi uusiksi ja luin taas väärin. Kolmannella kerralla hahmotin, että oho, tässähän saatetaan jopa puhua minusta ja eräästä toisesta kirjoittajasta. Ihan selvä merkki siitä, että nyt ei kannata edes yrittää kirjoittaa mitään, vaan jatkaa suosiolla tulevina öinä.

Hienoa huomata että ihmiset lukevat tätä ketjua siirapin toivossa. Kerrankin jossain on tullut onnistuttua.

Puuh nyt ei jaksa, Nukkumatti kiljuu sellaisilla oktaaveilla korvaan että kohta allekirjoittaneelta menee taju. Hyvää yötä.

Edit: Niin ja on täällä setämiehillekin tilaa, kunhan muistavat antaa taas söpöilylle sijaa jatkossa. Minä palaan vielä...

 

[Kafrom]

Vittumaisia nämä yöt, kun jumittuu koneelle ja sitten ei väsytä. Nytkin kuunnellut tätä Viron viisubiisiä ties kuinka monta kertaa putkeen. Kai sitä voisi katsella vielä hetken jotain keventävää komediaa ja nukahtaa.

 

[Rattlehead]

Otin näin aamuyön tunteina kuvia auringonnoususta Kanta-Hämeen sydämessä. Tästähän voisi melkein tehdä tavan, kun tuolle spotille on joku minuutin matka kävellen.

 

[Jaws]

Onko tänään kellään yhtään kenellekään mitään asiaa? Onko tänään ylipäänsä edes tapahtunut jotain? Katselin Monacon GP:n, mutta en minä noista formuloista niin paljoa perusta. Musiikkia olen kuunnellut ja nytkin voisin. Ja lisäksi tosiaan meinasin viedä sen pikkulinnun hengen ruohonleikkurilla silloin päivemmällä.

Helluntai ja kaupat olivat kiinni. Tapahtuiko missään mitään, ja jos tapahtui, niin mitä? Onko täällä edes ketään hereillä? Miksi mitään ei tapahdu? Miksi minulla on näin paljon kysymyksiä?

 

[Virveliä kainaloon]

Huomentaa vaaan taaas kaikkii! Kun epäihmisen aamu koittaa, joutuu tämänkin pirtin ainoa inhimillinen unensa päättämään, sillä kellon lyödessä 7 a.m. Itä-Euroopan aikaa (kesäaika), alkaa pihankunnostusoperaatio. Seitsemältä ihan vaan siksi, kun työ ukon päivä käynnistyy kello seitsemän, ja minut sitten nokittivat apumieheksi. Pihalla portaat routinut, ja ne pitäisi panna suoraan. Ja sit pitäisi vielä muutenkin vähän tasoittaa pihaa. Videonauhuri sentään, että villivadelmoittaa.

Saanen kuitenkin viettää kera palstaystäväin vielä hetken pienoisen, virtuaalisen? Saanhan toki, ellei aloittamani NSA-henkinen tarkkailu ole saanut jäseniä @Jaws ja @Captain Slow vaipumaan DDR-moodiin. Jäsen @SeQuins säästyi toistaiseksi tarkkailulistalle joutumiselta, sillä otaksun virtuaalihahmonsa toimivan keskuudessamme Moderaation suuressa kirkkaudessaan meille vuorilla lahjoittamain säädösten mukaisesti, sekä sääntökirjaan verrannollista palstantapaa noudattaen. Sillä se, joka tuon säädöksen rikkoo, ja Yöketjua jollain sopimattomalla tai asiaankuulumattomalla käytöksellä häiritsee, on raskauttavain asiainhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit kustakin rikoksesta erikseen säätävät.

Perkeleen poukkoileva näyttö, tää viesti tuli ennenaikaisesti.

 

[Virveliä kainaloon]

Meinasin ajaa tänään kolarin. Tulin maantielle, vaan enpäs tullutkaan. Sieltä tulikin paria paku peräkkäin, sitten paniikinomainen reaktio ja painoin sekä kaasua että jarrua. Onneksi lopulta osuin jarrulle, ja risteyksessä oli bussipysäkki, jolle väistin. Vältyimme onnettomuudelta. Löin itseäni avarilla tilanteen jälkeen. Ei auttanut, kohta spedeilin motarilla. No, siitä ei syntynyt isompaa vaaratilannetta, ja itse en ollut pääspedeilijä, vaan päällekiilaamista yrittänyt soijakoppi aka asuntoauto.

 

[Jaws]

Panit tosiaan @Virveliä kainaloon ihan seuraten, minä kiitän tästä tarkkailevasta huolenpidostasi. Miten on pääsykoepettymys sulateltu? Aika hiilenä olit muistaakseni toissa yönä, mutta ihan ymmärrettävistä syistä. Nyt vain inttiin ja sitten uudestaan paperit vetämään?

Tämä on ollut totaalisen turha päivä. Mietinkin, että mitä jos tässä maailmassa tulisi hetki, että kukaan ei tekisi mitään. Olisi jännää.

Virvelipoikaa ei näköjään sopisi päästää auton rattiin siinä missä minut kannattaa pitää erossa ruohonleikkureista. Ei sovi tekniset vempeleet meille humanisteille.

 

[Virveliä kainaloon]

Panit tosiaan @Virveliä kainaloon ihan seuraten, minä kiitän tästä tarkkailevasta huolenpidostasi. Miten on pääsykoepettymys sulateltu? Aika hiilenä olit muistaakseni toissa yönä, mutta ihan ymmärrettävistä syistä. Nyt vain inttiin ja sitten uudestaan paperit vetämään?

Ne pääsykokeet on tiistaina ja keskiviikkona. En ole vieläkään saanut luetuksi.

 

[Jaws]

Ne pääsykokeet on tiistaina ja keskiviikkona. En ole vieläkään saanut luetuksi.

Niin, ne pääsykokeetkin. Miksiköhän kirjoitin äskeiseen viestiini pääsykokeista, kun tarkoitin kuitenkin sitä etteivät ne pisteet riittäneet? Minulla on myös tiistaina ja keskiviikkona pääsykokeita, niihin on tullut luettua huomattavasti vähemmän. En odota menestyväni näissä mainituissa kokeissa. Sitten on vielä se yksi tärkeämpi koe.

Tylsää, mitään ei tapahdu, muttei tarpeeksi väsytäkään. Ollaanko tässä nyt ihan toimetonna, kun ei tekemistäkään keksi?

 

[Virveliä kainaloon]

Tylsää, mitään ei tapahdu, muttei tarpeeksi väsytäkään. Ollaanko tässä nyt ihan toimetonna, kun ei tekemistäkään keksi?

Ollaan vaikka toimetonna. Käyn katsomassa pari videota Urheilulehden pallinaamoilta(copyright: joku TPS-osion kirjoittaja) ja tulen sitten tarkastamaan Yöketjun asetelmat.

 

[Jaws]

Tein eilen muuten jonkun kylän siihen Travian-peliin. Pelasin kyseistä peliä joskus pari vuotta sitten ja olin siinä kai aika hyväkin. Piti ihan katsoa, miten tuo on muuttunut. Pelaan roomalaisilla. Varmaan kiinnostus laantuu, jos parin päivän päästä tulee jo joku tylsimys katapulttien kanssa tuhoamaan kivan pikku kyläni. Pelaako tuota peliä joku muu?

Mietin tässä, että voisi ajan kuluksi kirjoittaa viestin viimeisen vuoden ajanjaksolta. En tiedä kiinnostaako ketään minun elämäni sen vertaa, mutta hyvänä itsestäni puhujana voisin sellaisen raapustaa. Ihan vain huvin vuoksi. On käsittämätöntä, miten viime vuosi oli ylivoimaisesti elämäni huonoin ja tämä kuluva vuosi on ollut ihan päinvastainen. Se kontrasti on jotenkin, no, iso.

 

[Virveliä kainaloon]

Tein eilen muuten jonkun kylän siihen Travian-peliin. Pelasin kyseistä peliä joskus pari vuotta sitten ja olin siinä kai aika hyväkin. Piti ihan katsoa, miten tuo on muuttunut. Pelaan roomalaisilla. Varmaan kiinnostus laantuu, jos parin päivän päästä tulee jo joku tylsimys katapulttien kanssa tuhoamaan kivan pikku kyläni. Pelaako tuota peliä joku muu?

Mietin tässä, että voisi ajan kuluksi kirjoittaa viestin viimeisen vuoden ajanjaksolta. En tiedä kiinnostaako ketään minun elämäni sen vertaa, mutta hyvänä itsestäni puhujana voisin sellaisen raapustaa. Ihan vain huvin vuoksi. On käsittämätöntä, miten viime vuosi oli ylivoimaisesti elämäni huonoin ja tämä kuluva vuosi on ollut ihan päinvastainen. Se kontrasti on jotenkin, no, iso.

No kirjoita nyt sitten, vartin päästä valmista?

 

[Jaws]

No kirjoita nyt sitten, vartin päästä valmista?

No vartista en tiedä, on taas niin paljon asiaa ettei tosikaan. Jos väsyttää niin se on huomennakin luettavissa täältä. Tämä yö vaikuttaa muutenkin niin hiljaiselta yöketjussa, että ei tässä nyt muutakaan ole. Hyvä kun löytyi edes se yksi kiinnostunut, niin sain itselleni jonkun perustelun kirjoittaa. Kirjoittaminen on kivaa. Kohta sauhuaa näppäimistö.

Harmi kun täällä ei näköjään voi enää otsikoida viestejään "perinteisesti."

 

[Captain Slow]

No mutta iltaa. Ei mullakaan mitään järkevää sanottavaa oo tälle illalle.

Virvelinsoittaja näköjään seurailee minua - uhka vaiko mahdollisuus?

 

[Virveliä kainaloon]

Virvelinsoittaja näköjään seurailee minua - uhka vaiko mahdollisuus?

Ei isoveli, vaan virveli valvoo. Se on nyt susta kiinni. Lähtökohtaisesti uhka, sillä tapana ollut johtaa pelolla. Hähhäh

 

[Jaws]

Hain vuosi - 2014 ja 2015 Jawsin silmin

Alustus - Tajunnanvirtaa tiedossa

Kirjoitan tämän, koska nyt ei ole muutakaan tekemistä. On tylsää. Viesti käsittelee ajanjaksoa vuoden 2014 ja 2015 toukokuiden välillä. Paljon on tapahtunut, joten puretaan tämä sykli osiin. Silläkin varauksella, että ketään ei oikeasti kiinnosta. Teen tämän myös itselleni. Toivottavasti joku saa tästä jotain irti, ihan pientä ajatusta edes. Kuuntelen tätä kirjoittaessani hyvää musiikkia, joten olen niin sanotusti tiloissa. Tekstistä saattaa tulla ihan sekavaa tajunnanvirtaa, koska jäsentelen kaiken mielessäni sen kummemmin etukäteen suunnittelematta. Lopetan tämän turhanpäiväisen lätinän ja menen asiaan.

2014 - Vuosi, joka saa kaikki muut vuodet tuntumaan merkityksellisiltä

Näistä kahdesta vuodesta se huomattavasti surkeampi. En ole pessimisti, en optimisti, ehkä realisti olen. Koitan käsitellä asioita ihan neutraalisti mitenkään värittelemättä, vaikka usein onkin tapana tehdä ruohonleikkuustakin dramatiikkaa. Ajoin sen linnun päälle kyllä oikeasti, ei se värikynää ollut. Koitetaan avata ajatusmaailmaa ihan järjellisesti sen koommin tunteilematta, vaikka sillekin olisi tapahtumien valossa sijansa.

Toukokuu - Lumipallo lähtee pyörimään

Toukokuu on suosikkikuukauteni. Maailma alkaa aina hymyillä ja jääkiekossa pelataan MM-kisoja. Kiekkokauden huipentuma ja ulkona alkaa olla sellaiset säät, että mielikin virkistyy. Vuoden 2014 toukokuu oli henkilökohtaisella tasolla erityinen. Siihen asti kaikki oli sujunut kuin tanssi, vaikken tanssia osaakaan.

Vuoden 2013 marraskuusta olin alkanut pitää yhteyttä erääseen naisihmiseen. Monet viestejäni lukeneet takuulla muistavat kyseisen lahtelaisen tytön. Tokihan minä pöljäke pidin hänestä kovasti, mutta ei oltu päätetty kuitenkaan nähdä kuin vasta kesällä, kun olisi hyvät säät. Ensinäkeminen sovittiin toukokuulle, tarkemmin sanoen 27. toukokuuta oli se odotettu päivä. Täytenä ummikkona se oli minulle, kuten hänellekin, normaalia toisen ihmisen tapaamista isompaa.

Odotukset olivat korkealla ja säätilat olivat olleet siinä 20-25 asteen paikkeilla. Sään piti suosia ensitapaamista, mutta luoja lykkäsi myrskyn. En tapaa kiroilla miltei koskaan, mutta konstailematta voin todeta, että 27.5. kaikki meni päin helvettiä. Luulin tietysti, että kaikki meni hyvin huonosta säästä huolimatta, mutta illalla WhatsAppissa jutellessamme kävi ilmi, että minä, tuolloin finneineni ja muutenkin siinä ankeudessa, en ehkä kelvannutkaan.

Totta kai maailma meni ihan uusiksi sillä hetkellä, vitutti ja itketti kuin pientä oravaa. Ylioppilasjuhlat olivat tietysti samaisen viikon lopulla. Sanoisinko, että varsin "parahultainen" ajankohta. Ei muuten kiinnostanut koko valkolakki tai mitkään typerät teeskentelyjuhlat sillä hetkellä pätkääkään. Äiti ja paras kaverini tiesivät, muut eivät.

Kesäkuu - Jatkoa kurjuudelle

Ylioppilasjuhlat tulivat ja masensi. Ei kiinnostaneet koko lakkiaiset tippaakaan. Vieraslistallakin oli porukkaa sen verran, etten kaikkia edes tuntenut. Muutenkin ottaa pannuun yleensäkin olla minkään sortin huomion keskipiste. Okei, täällä netissä ja Jatkoajassa olen mielelläni äänessä, mutta täällä onkin enemmän samanhenkistä porukkaa. Niistäkin kutsuvieraista ani harva oli oikeasti osallistunut minun elämääni erityisemmin. En pidä arvossa pippaloita, joissa sitten mukamas kiinnostuneina kysellään että mitäs sinä Jaws aiot isona nyt tehdä ja voi kun olet kasvanut blaa blaa.

Jotenkuten tiedostavana ihmisenä kuitenkin hoidin juhlani asiallisesti ja normaalisti, mutta mielessä pyörivät toki muut asiat. Pääsykokeet tuolta keväältä olivat vasta alkamassa eikä niihinkään löytynyt hirveämmin motivaatiota. Pidin yhteyttä siihen tyttöön, mutta aika heikosti olivat asiat senkin suhteen.

Juhlat olivat ja menivät, se pieni masennuskin onneksi jäi taakse. Tytön kanssa alkoi tuntua jo paremmalta ja ajattelin, että ehkä kaikki lutviutuukin hänen kanssaan. Ainakin siitä oli merkkejä.

Pääsykokeet menivät penkin alle, mutta enpä ollut lukenutkaan. Odotettu tulos siis, sen takia tänäkin keväänä ollaan samassa pisteessä ja yritetään päästä johonkin. Päätin ottaa puhelinsoiton armeijaan ja kysellä, josko saisin aloittaa jo vuoden 2014 heinäkuussa. Kutsunnoissahan minut määrättiin vuoden 2015 tammikuun saapumiserään Niinisaloon. Asiat järjestyivät nopeasti ja Varsinais-Suomen aluetoimisto järjesti minut jo heinäkuun saapumiserään. Yhtäkkiä olisikin intti edessä! Melkoinen muutos, mutta mielestäni se oli siinä tilanteessa paras ratkaisu.

Jalkapallon MM-kisat olivat täydessä käynnissä ja kesäkuu meni pitkälti futiksen parissa. Harvoja ilonaiheita viime kesänä.

Heinäkuu - Aamut alkavat painaa

Tuli heinäkuu, ja asiat olivat järjestyneet sen ihastukseni kanssa. Vaikutti siltä, että hänkin piti minusta. Kaikki merkit sille oli. Saatoin tämän vuoksi lähteä ihan helpottuneena armeijaan, kun tuntui, ettei enää ollut mitään millä päätään vaivata. Pilke silmäkulmassa menet, sanoivat kaikki. Yritinkin.

Se alkoi 7.7.2014, armeija nimittäin. Samoin puoli vuotta kestänyt palstahiljaisuuteni. Ei edes jännittänyt paljoa, ehkä olisi pitänyt. Pari ensimmäistä viikkoa siellä olivat ihan täyttä tuskaa. Ahdisti, surutti, kiukutti, hajotti. Näistä tuntemuksista kirjoitin varmaan tuonne palstan inttiketjuunkin, mutta todetaan nyt myös tässä, ettei se armeijan alku herkkua ole. Totaalinen muutos siitä arjesta, johon on tottunut. Se on niin oma maailmansa, ei yhtään sellainen nykyaikainen järjestelmä, vaan vanha ja outo. Ei tuntunut minun paikaltani, vaikka lopulta kotiuduinkin muiden mukana joulukuussa.

Kyllä minä siellä intissä opin olemaan pienen alkujärkytyksen jälkeen. Olen vain, kuten moni tietääkin, vähän herkempää ja ajatuksiltani syvällisempää sorttia. En osannut sulkea ajatuksia ulkopuolelle ja mennä vain robottina seassa. Tunteellisuus on joskus taakka ja iso rasite. Ei minusta miehekästä testosteronikörilästä mitenkään saa, olen aina oleva se sama entinen narusäbäri ja mieleltäni utelias ja tunteikas pieni ihminen.

Ja jossain pääni sopukoissa myös narsisti, koska enhän minä muuten jauhaisi itsestäni rivitolkulla ketään kiinnostamatonta tekstiä. Onnittelut, jos vielä tässä kohtaa jaksat lukea.

Elokuusta marraskuuhun - Paranoiaa ja itkua

Elokuu oli pysäyttävä kuukausi. Miltä tuntuu olla viikonloppulomilla mökillä ja tulla perheensä kanssa kotiin vain huomatakseen kotiovella, että kotiin on murtauduttu? Asumme siis omakotitalossa, täällä yön pimeydessä tätäkin viestiä kirjoittelen. Jotenkin epäuskoinen olo oli käydä sisällä toteamassa tilanne. Samana iltana oli tarkoitus vielä lähteä armeijaan ja lähdinkin. Olipahan outo tunne.

Kaikki oli pengottu, mutta hyvin vähän varsinaisesti viety. Ovi oli murrettu väkisin auki, ihan organisoitua ja sinänsä ammattimaista toimintaa. Näen asian niin, että konkreettista materiaa vietiin vähemmän kuin henkistä pääomaa. Onnekseni minun ei tarvinnut nukkua sitä yötä kotona, vaan sain olla "turvassa" armeijan holhouksessa muiden varusmiesten kanssa. Intissä oli yhtäkkiä yllättävän kotoisa olo.

Valehtelisin, mikäli sanoisin, ettei tuo vaikuta enää mitenkään. Vainoharha on varmasti ottanut sijaa mielessäni. Yöllä on aika pelottavaakin välillä istua yksin pimeässä, kun pienikin kolahdus ulkona saa vaistot valppaiksi. Sitä tunnetta en toivo kellekään, kun ei tunne olevansa ihan turvassa ja alkaa rakennella päänsä sisällä erilaisia pelkotiloja.