Stanley Cup Finals: Detroit Red Wings - Boston Bruins
Sarjan ennakkoasetelmat olivat mielenkiintoiset, sillä Boston ja Detroit eivät olleet kohdanneet kertaakaan toisiaan sitten Red Wingsin managerinvaihdoksen. Detroit oli näytöstyylisen hyökkäyspelitehokkuuden myötä tullut läpi läntisen konferenssin kohdatakseen ennakkosuosikit kaatanut Boston Bruins, joka sai runkosarjasijoitusten myötä kotiedun sarjaan.
Game 1 @ TD Banknorth Garden:
Datsjuk voitti ensimmäisen TD Gardenin keskiympyrään pudotetun aloituskiekon ja pienen keskialueen kahinan jälkeen nosti hyökkäyksen jalalla kohti Bruins-päätyä. Bostonin puolustajat tiputtava liikaa ja taikuri-Datsjyk lähettää kiekon millintarkasti ylänurkkaan. Toinenkin aloitus menee Detroitille ja hyökkäys tulee laitaa pitkin Bostonin puolustusalueelle. Pienehköstä kulmasta etukulmaan lähetetty rannelaukaus yllättää Tuukka Raskin, joka saa välittömästi tehdä maalillaan tilaa Jose Theodorille päästettyään ensimmäiset kaksi laukausta selkänsä taakse. Veteraanin mukaantulo rauhoittaa Bostonin peliä ja Savard kaventaa lukemat 3-1:een. Ilo ei ole pitkä, sillä Red Wings kuittaa nopeasti taas itsensä kolmen maalin etumatkalle. Peli on erittäin fyysistä ja kotijoukkue nostattaa yleisön henkeä kovilla taklauksilla Detroitin pelaajiin. Kun kolmatta erää on pelattu viisi minuuttia, nostattaa jälkiaivovammasyndroomastaan sopivasti finaaleihin toipunut Nathan Horton kotiyleisön toiveita kaventamalla lukemat 4-2:een. Kotijoukkue tekee vielä yhden maalin, mutta kiri ei riitä ja voitto menee vierasjoukkueelle.
Maalit: 4-3
Laukaukset: 14-22
Hallinta: 6:51-7:38
YV: 0/2 - 0/1
Aloitusvoitot: 5-10
Läpiajot: 0-1
Taklaukset: 7-17
Game 2 @ TD Banknorth Garden:
Ensimmäisen ottelun momentum kantautui kotijoukkueella toiseen peliin erinomaisesti. Keltamustat huokuivat peli-iloa ja millintarkat lättysyötöt repivät Detroitin keskialueen puolustuksen rikki. Kotiyleisö sai vastinetta kalliille finaalilipuille Bruinsin antaessa todellisen statementin vastustajalle.
Maalit: 1-6
Laukaukset: 11-24
Hallinta: 5:51 - 6:59
YV: 1/2 - 1/2
Aloitusvoitot: 4-16
Taklaukset: 5-11
Läpiajot: Tilasto puuttuu
Game 3 @ Joe Louis Arena:
Detroit avasi näyttävästi kotihallissaan tehden ensimmäisessä erässä kaksi maalia Raskin taakse. Tuukka sai kuitenkin pysyä maalillaan. Toisessa erässä kotijoukkue meni jo kolmen maalin johtoon ja asetelman kolmanteen erään lähdettäessä olivat Bostonin kannalta vähintäänkin hankalat. Yksilöt nousivat esiin ja kahdella nopealla kentänläpipujottelumaalilla Karhu hönki raivoisasti Punasiipien peräsulkia kohti. Nathan Horton tasoittaa lukemat 3-3:een ja ottelu menee jatkoajalle. Ensimmäinen jatkoerä ei riitä selvittämään ottelun voittajaa ja ottelu menee viidenteen erään. Justin Abdelkader pääsee puhtaasti yksin läpi, tekee harhautuslaukauksen, vie kiekon sivuun ja menettää sen Raskin käärmeenkielen iskiessä. Hetkeä myöhemmin se on kukapa muukaan kuin unelmakevättä ykkösketjun laidalla pelaava konkari Marc Savard, joka viimeistelee Bostonin huikean nousun ja ottaa vierasjoukkueelle ison voiton.
Maalit: 4-3 OT2
Laukaukset: 23-23
Hallinta: 10:06-8:17
YV: 1/1 - 1/2
Aloitusvoitot: 18-9
Läpiajot: 0-2
Taklaukset: 14-11
Game 4 @ Joe Louis Arena:
Sarja oli ensimmäistä kertaa katkolla toisessa Joe Lousilla pelattavassa ottelussa. Ottelun mukanaan tuomat adrenaliinit, endorfiinit, dopamiinit ynnä muut suoritusta kohentavat luonnolliset doupit ehkäisivät suuremmat mielikuvat ottelusta. Todella tiukka peli, joskin Detroitin hyökkäystenrakentelu muuttui korostetun robottimaiseksi, taktiikan ollessa purjehtia täysiä alueelle ja ampua takaylänurkkaan, tai vastaavasti pyöriä kulmauksessa ja ampua etuylänurkkaan. Bruins-pakit blokkailivat kun oli paikka ja muuten välttivät maskin tekemistä terävän ja valppaan oloiselle Raskille. Ottelu meni jälleen jatkoajalle. Jatkoerässä tiukan maalineduskahinan päätteeksi Bostonin luottopelaaja Rich Peverley näytti todellista johtajuutta ratkaisemalla Lord Stanleyn pokaalin Bostoniin ja tullen itseoikeutetusti valituksi ottelun parhaaksi pelaajaksi 2+1 tehoillaan. FUCK YEAH!
Mestaruuden kulmakiviä voi sanoa olleen pienet yksityiskohdat. Moni ottelu meni jatkoajalle ja useampi toiseen jatkoerään saakka, mutta jokainen jatkoaika päättyi Bostonin voittoon. YV% oli playoffien toiseksi paras 24.9% (kaikki luvut ulkomuistista) ja AV% kärkipäätä 86.7% Päästettyjä YV-maaleja 3 ja tehtyjä AV-maaleja 2. Aloitusympyrässä Bostonin sentterit dominoivat pudotuspelejä. Vakituisista kolmesta aloittajasta kuningas oli Rich Peverley 70%:lla. Finaaleissa Peverleyn rooli oli valtaisa: olla päällystakkina Pavel Datsjukille. Peverley hävisi yhden käden sormin laskettavissa olevan määrän aloituksia Pavelille. Muista aloittajista Chris Kelly ylsi 64%:iin ja Patrice Bergeron 56%:iin. Raskin vire hiipui finaaleissa, mutta oli silti torjuntaprosenteissa liigan kolmanneksi paras 89%:lla. Taklaustilastoja dominoi Bostonin kolmikko Chara, Lucic ja Weber, joilla oli kullakin n. kaksi kertaa enemmän taklauksia kuin listan neljännellä, Douglas Murraylla. Kiekonriistokuningas oli Patrice Bergeron, joka teki myös eniten voittomaaleja (5). +- Tilastossa yksikään Bostonin pelaaja ei ollut miinuksella ja joukkueen sisäisen listan kärjessä oli Chara +19. Pistepörssin puolella playoffien maalikuninkuuden vei hiukan yllättäen Marc Savard 10:llä maalilla. Syöttöpörssin otti nimiinsä Milan Lucic 12:ta syötöllä ja pistepörssi meni myös Lucicille 20 pisteellä ennen Pavel Datsjukia, joka kokosi 19 pistettä.
Kiitos kaikille vastustajille, sekä kaikille jotka tsemppasivat matkalla! Erityiskiitos kuitenkin liigan komissaarille, joka omalla panoksellaan mahdollistaa näin huikeita pelejä.
