Kontekstissa, jossa ollaan keskusteltu nimenomaan joukkueiden valinnasta (jäsenien valinnan olen olettanut olevan aika selkeä) tein virheen yhdistäessäni viestisi koskemaan myös tätä samaa aihetta. Sekoitin siis jäsenien valinnan joukkueiden valintaan, josta keskusteltiin - tunnustan virheeni, joka ei kuitenkaan uskoakseni liity sen enempää lukutaitooni kuin tekstinymmärrykseeni.
Kiitokset kuitenkin selventävistä vastauksista, jotka argumenttien seassa edistivät väärinymmärryksen korjaamista ja oleellisen asian löytämistä yhtä hyvin kuin lauseke: "puhuin jäsenien valinnasta".
Mitä paskaa sä nyt suollat? Etit nyt sen viestin, jossa olen ollut sitä mieltä, että olisin oikeutettu valitsemaan yhtään mitään.
Joko sä trollaat tai et osaa lukea.
Minua kieltämättä vituttaa ja sylettää kaikki sellaiset, jotka eivät jaksa keskittyä lukemaan toisten kirjoituksia vaan enemminkin juoksevat persesuoli pitkällä tekemään jotain omia johtopäätöksiä, jotka perustuvat puhtaasti omaan lukutaidottomuuteen.
Tällaiset henkilöön menevät kannanotot keskustelussa puolestaan "sylettävät" itseäni. Anyhow, olin väärässä.
Koska Rawlsin oikeudenmukaisuusteoriaa peräänkuulutat, olet luultavasti opiskellut yhteiskuntafilosofiaa, mistä johtopäätöksenä sinun olettaisi osaavan myös keskustella asioista perustelemalla omaa kantaasi.
Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria antaa ainakin toistaiseksi parhaimmat lähtökohdat mahdollisimman tasa-arvoisen yhteiskunnan luomiseksi, sitä ei kiistä kukaan. Teorian mukaisen "yhteiskunnan" (liigan) luominen olisi jopa mahdollista juurikin sekoitetuilla kokoonpanoilla ja arvomalla joukkue jokaiselle. Tällöinhän kukaan ei edeltä tietäisi minkä ja millaisen joukkueen tulisi saamaan, joten jokaiselle joukkueelle pyrittäisiin, ja kyettäisiin, luomaan mahdollisimman tasaiset lähtökohdat sarjaan.
Kysymys on kuitenkin, palveleeko tällainen järjestely liigan kokonaisetua, vaikka se kaikkein oikeudenmukaisimmat lähtökohdat antaakin? Tälläkin hetkellä käsittääkseni liigan suurin murhe on jatkuvuuden ylläpitäminen - joukkueiden managerit vaihtuvat kiihtyvään tahtiin, eikä pelaajat joukkueiden peräsimessä tahdoa pysyä vakiona, mitä kuitenkin toivottaisiin. Kuinka moni on lopettanut sen vuoksi, että oma joukkue on ollut liian huono kiinnostuksen ylläpitämiseksi? Kysyn koska en tiedä varmaksi lyhyen mukanaoloni vuoksi. Uskoakseni ainakin valtaosalla lopettamisen syyt ovat olleet jossain muualla kuin joukkueen rakenteessa? Auttaako liigan jäsenien sitoutumista joukkueisiinsa siis se, että hallussa oleva joukkue on sekasikiö jonkun logon takana? Uskoakseni vastaus on ei auta. Itse näen, että joukkueen ja liigan jättäminen on päinvastoin helpompaa, kun joukkueeseen ei ole minkäänlaista sidettä ja tämän vuoksi ehdotin alunperin, että parhaimman mukaan pyrittäisiin koostamaan lista joukkuehalukkuuksista, jotta jokainen saisi mahdollisimman mielekkään joukkueen. Lempijoukkuetta pyrkisi luultavasti ohjastamaan myös vaikeilla hetkillä, jossa sekasikiöjengi saattaisi jo vaihtaa käskyttäjää.
Tämä on kuitenkin vain oma mielipiteeni sekoitettujen ja arvottujen joukkueiden vaikutuksista liigan jäsenien sitoutumiseen, josta saa olla eri mieltä. Mielellään kuulisin kuitenkin vasta-argumentteja, enkä "paskaa, ei onnistu" -vastauksia.
