Mielenkiintoisen joukkueen Kanada jälleen kokosi. Siis nimenomaan joukkueen, ei pelkkää tähtisikermää. Takavuosien Canada Cup-joukkueiden tyyliin jokaiselle pelipaikalle on valittu sopivimmat pelaajat erikoisosaamisten mukaisesti.
Hyökkäyksessä Heatley, Iginla, Lemieux, St. Louis, Sakic, Smyth ja Thornton ovat itsestäänselvät nimet. Morrow on yksi tämän hetken parhaista grindereistä ja kuuluu joukkueeseen siinä missä Corson, C. Lemieux, Graves ja kumppanit aikaisempina vuosina. Hyvät pelit MM-kisoissa vaikuttivat varmasti myös valintaan. Gagne on pieni yllätys mutta lienee valittu hyvän kahdensuunnan pelaamisen ja loistavan luistelun takia. Näiden ominaisuuksien takia hän todennäköisesti syrjäytti Alex Tanguayn.
Luulisin, että Marleu, Richards ja Lecavalier taistelivat taistelivat kahdesta sentterin paikasta ja kompromissina Vinny jätettiin ulos. Doan puolestaan lienee monipuolisuutensa ansiosta syrjäyttänyt Rick Nashin, joka on vielä kokematon ja turhan yksipuolinen pelaaja.
Oma lukunsa on tietysti parivaljakko Draper-Maltby, jonka nimeäminen kertoo valitsijoiden hienosta pelisilmästä. Kyseessä on ehdottomasti tämän hetken paras av-pari, joidenkin mielestä jopa yksi NHL-historian parhaista. Esim. John Madden olisi varmasti loistava pelaaja samassa roolissa, mutta valmiin kokonaisuuden hajoittaminen olisi ollut turha liike. Yzerman täydentää ketjun hienosti ja tuo mukanaan monipuolisuutta, kokemusta ja johtajuutta, joita nuori joukkue epäilemättä tarvitsee.
Ainoa pelaaja, jonka puuttuminen ihmetyttää itseäni, on Keith Primeau. Primeau on tällä ja viime kaudella pelannut uransa parasta kiekkoa, ollen Philadelphian tärkein yksittäinen pelaaja ja loistava all-round-hyökkääjä. Itse olisin mielelläni nähnyt hänet Marleaun tai Richardsin tilalla, mutta eipä tuo hyökkääjistö yhtä miestä kaipaa.
Puolustuksessa Blake, Jovo, Niedermayer, Pronger ja Redden olivat jo ennakkoon varmat nimet. Foote ei tietenkään mikään yllätys ole, mutta tämä kausi ei mennyt aivan putkeen ja muutenkin otteissa on havaittavissa pieniä lipsumisen merkkejä. Toki hän täyttää paikkansa ja tuo tarvittavaa kokemusta, mutta esim. hienon kauden jo tähän mennessä pelannut Regehr on ainakin minun papereissani noussut hienoisesti Footen edelle. Tätä taustaa vasten Calgaryssa hieman pimennossa pysyneen pakin valinta oli vähintään oikeutettua.
Brewer valittiin varmasti kansainvalisen kokemuksensa ja maajoukkuepelejä kohtaan osoittamansa innokkuuden johdosta. Kuitenkin miehen kehitys parin viime vuoden aikana on ollut itselleni pettymys, enkä olisi välttämättä ainakaan suoralta kädeltä hänelle paikkaa suonut. Esim. Nick Boynton, Scott Hannan tai jopa Mike Rathje olisivat olleet osaltaan varsin mielenkiintoisia nimiä, mutta todennäköisesti juuri edellä mainitut tekijät kallistivat vaa'an Brewerin suuntaan.
Maalivahdeista voi vain todeta, että Belfourin valinta on hieno kunnianosoitus veteraanin loistaville peleille tälläkin kaudella. Tuntuu siltä, että Eddie vain parantaa otteitaan iän karttumisen myötä. Brodeurin ja Luongon valinta ei liene yllätys kenellekään.
