Lähdetään siitä liikkeelle, että Suomen taito ei riitä vertailussa muita huippumaita vastaan. Tämä oli varmaan kaikille to-del-la yllättävä tieto. Joten kaksi kenttää hyökkää ja kaksi puolustaa. Maalivahdeista on ylitarjontaa, sentterit ja pakit kelvolliset, mutta maalintekijöistä on huutava pula. Mutta yritetään:
YKKÖSKETJU
Teemu Selänne - Saku Koivu - Jere Lehtinen
- Itseoikeutettu ykkönen vanhoilla näytöillä. Koivu pelasi elämänsä kauden NHL:ssä kun play-offsit lasketaan mukaan. Lehtisen ja Teemun kausi meni suoraan sanottuna päin persettä. Jere kärsi kylläkin loukkaantumisista ja ketjukavereiden epävireestä. Ja Selänne... no golfmaila tai Ferrarin ratti pysyy nykyään paremmin kädessä kuin jääkiekkomaila. Joka tapauksessa: tämän ketjun harteille päävastuu maalinteosta kerääntyy.
KAKKOSKETJU
Ville Peltonen - Olli Jokinen - Tomi Kallio
- Kolmikko pelasi hienot MM-kisat. Varsinkin Ville oli huimassa vireessä. Jokisen kisatrendi oli loppua kohden laskeva, mutta ehkä huimat peliminuutit Floridassa painoivat, tiedä häntä. Kallio voidaan tarvittaessa korvata jollain kovempiluisella laiturilla (Kapanen/Nieminen). Pelaa kakkosylivoimaa.
KOLMOSKETJU
Sami Kapanen - Tuomo Ruutu - Jukka Hentunen
- Energiaketju, josta löytyy myös taitoa ja yllätyksellisyyttä. Joroisten härkä on elämänsä vireessä juuri nyt, jalka liikkuu ja tulosta syntyy. Ruutu tuo voimaa ja taklauksia ja voi olla varsinainen jokerikortti koko kisoissa. Sami voi pelata missä tahansa kentässä mitä tahansa paikkaa. Monipuolisuusihme voi saada siirron Kallion paikalle kakkoseen, jos sen homma ei toimi.
NELOSKETJU
Antti Laaksonen - Riku Hahl - Ville Nieminen
- Puolustuspelin erikoismiehet ja alivoimaspesialistit yhdessä. Hahl on ainakin itselleni yllätyksenä ollut monen muunkin tänne kirjoittavan nelossentteri. Mutta Riku on näyttänyt Avalanchessä pystyvänsä pelaamaan vastustajan parhaita vastaan juuri tätä roolia. Laaksonen vakuutti MM-kisoissa ja Nieminen on loistava pudotuspelipelaaja, kuten pelit Flamesissä osoittavat.
YKKÖSPAKKIPARI
Kimmo Timonen - Sami Salo
- Timonen on Suomen ykköspakki ja itseoikeutettu ylivoiman playmaker ja joukkueen quarterback. Salo lunastaa paikan Kimen vierestä rightin miehenä ja hurjan laukauksensa ansiosta. Kaverusten ominaisuudet täydentävät hyvin toisiaan.
KAKKOSPAKKIPARI
Teppo Numminen - Janne Niinimaa
- Niinimaa pelasi, huoh... taas huonot kisat maajoukkuepaidassa. Miehelle ei iso kaukalo näytä sopivan ollenkaan, mutta jospa pieni kaukalo vähentäisi virheiden määrää ja kiekon kanssa sohlaamista. Numminen rauhoittaa kokemuksellaan vieressä ja pelaa alivoimaa.
KOLMOSPAKKIPARI
Joni Pitkänen - Ossi Väänänen
- "Long-John" on osoittanut tulokaskaudellaan, että hänessä on ainesta miesten peleihin ja tuskin miestä huimaa World Cup -ilmapiirikään. Väänänen on myös nuori pakki, mutta muuten Pitkäsen kääntöpuoli - pelaa peruspeliä ilman kiekonkuskailua ja ylivoimaa.
NELOSPAKKIPARI
Petteri Nummelin - Aki Berg
- Voi olla, että Rami Summanen peluuttaa pääasiassa kolmea pakkiparia, koska NHL-miehet ovat siihen tottuneet. Myös kiertävä seitsemän pakin käyttö on mahdollista. Siinä tapauksessa Berg pelaa 7. pakkina.
MAALIVAHDIT
1. Miikka Kiprusoff
- Megahienoa kautta pelaava "Suomen Hasek" on itseoikeutettu ykkönen. Liikkuu ja venyy loistavasti. Ei hermoile missään tilanteessa. Ja mikä tärkeintä torjuu joukkueelleen voittoja. Suomen joukkueen peruspilari ja tärkein pelaaja yhdessä kapteeni-Koivun kanssa.
2. Kari Lehtonen
- Superlahjakkuus osoitti aivan kauden lopussa pystyvänsä jo nyt pelaamaan isossa liigassa. Jos NHL-kausi pelataan, ajanee Nurmisen ohi Atlantan hierarkiassa. Pelaa mahdollisesti Saksa-pelin, Miikka loput.
3. Vesa Toskala
- Oppinut nöyryyttä farmissa ja Nabokovin kakkosena, siksi sopiva kolmosen rooliin.
EXTRAT
Niko Kapanen - Paikkaa loukkaantumisia, voi pelata sentterinä hyökkäävässä tai puolustavassa roolissa.
Jarkko Ruutu - Joukkueen 13. hyökkääjä taklaa ja ärsyttää ja toimii tarvittaessa poliisinakin.
Mikko Eloranta - Monikäyttömies voi pelata roolilaiturina missä tahansa kentässä.
Jere Karalahti - Hyvä olla rightin miehenä mukana. Saa myös peliaikaa.
Ensimmäisinä joukkueesta tipahtavat Timo Pärssinen ja Toni Lydman. Jälkimmäinen erikoisominaisuuksien puutteen vuoksi ja Pärssinen rajallisen liikkeensä ja huonojen MM-kisojen takia.
YKKÖSKETJU
Teemu Selänne - Saku Koivu - Jere Lehtinen
- Itseoikeutettu ykkönen vanhoilla näytöillä. Koivu pelasi elämänsä kauden NHL:ssä kun play-offsit lasketaan mukaan. Lehtisen ja Teemun kausi meni suoraan sanottuna päin persettä. Jere kärsi kylläkin loukkaantumisista ja ketjukavereiden epävireestä. Ja Selänne... no golfmaila tai Ferrarin ratti pysyy nykyään paremmin kädessä kuin jääkiekkomaila. Joka tapauksessa: tämän ketjun harteille päävastuu maalinteosta kerääntyy.
KAKKOSKETJU
Ville Peltonen - Olli Jokinen - Tomi Kallio
- Kolmikko pelasi hienot MM-kisat. Varsinkin Ville oli huimassa vireessä. Jokisen kisatrendi oli loppua kohden laskeva, mutta ehkä huimat peliminuutit Floridassa painoivat, tiedä häntä. Kallio voidaan tarvittaessa korvata jollain kovempiluisella laiturilla (Kapanen/Nieminen). Pelaa kakkosylivoimaa.
KOLMOSKETJU
Sami Kapanen - Tuomo Ruutu - Jukka Hentunen
- Energiaketju, josta löytyy myös taitoa ja yllätyksellisyyttä. Joroisten härkä on elämänsä vireessä juuri nyt, jalka liikkuu ja tulosta syntyy. Ruutu tuo voimaa ja taklauksia ja voi olla varsinainen jokerikortti koko kisoissa. Sami voi pelata missä tahansa kentässä mitä tahansa paikkaa. Monipuolisuusihme voi saada siirron Kallion paikalle kakkoseen, jos sen homma ei toimi.
NELOSKETJU
Antti Laaksonen - Riku Hahl - Ville Nieminen
- Puolustuspelin erikoismiehet ja alivoimaspesialistit yhdessä. Hahl on ainakin itselleni yllätyksenä ollut monen muunkin tänne kirjoittavan nelossentteri. Mutta Riku on näyttänyt Avalanchessä pystyvänsä pelaamaan vastustajan parhaita vastaan juuri tätä roolia. Laaksonen vakuutti MM-kisoissa ja Nieminen on loistava pudotuspelipelaaja, kuten pelit Flamesissä osoittavat.
YKKÖSPAKKIPARI
Kimmo Timonen - Sami Salo
- Timonen on Suomen ykköspakki ja itseoikeutettu ylivoiman playmaker ja joukkueen quarterback. Salo lunastaa paikan Kimen vierestä rightin miehenä ja hurjan laukauksensa ansiosta. Kaverusten ominaisuudet täydentävät hyvin toisiaan.
KAKKOSPAKKIPARI
Teppo Numminen - Janne Niinimaa
- Niinimaa pelasi, huoh... taas huonot kisat maajoukkuepaidassa. Miehelle ei iso kaukalo näytä sopivan ollenkaan, mutta jospa pieni kaukalo vähentäisi virheiden määrää ja kiekon kanssa sohlaamista. Numminen rauhoittaa kokemuksellaan vieressä ja pelaa alivoimaa.
KOLMOSPAKKIPARI
Joni Pitkänen - Ossi Väänänen
- "Long-John" on osoittanut tulokaskaudellaan, että hänessä on ainesta miesten peleihin ja tuskin miestä huimaa World Cup -ilmapiirikään. Väänänen on myös nuori pakki, mutta muuten Pitkäsen kääntöpuoli - pelaa peruspeliä ilman kiekonkuskailua ja ylivoimaa.
NELOSPAKKIPARI
Petteri Nummelin - Aki Berg
- Voi olla, että Rami Summanen peluuttaa pääasiassa kolmea pakkiparia, koska NHL-miehet ovat siihen tottuneet. Myös kiertävä seitsemän pakin käyttö on mahdollista. Siinä tapauksessa Berg pelaa 7. pakkina.
MAALIVAHDIT
1. Miikka Kiprusoff
- Megahienoa kautta pelaava "Suomen Hasek" on itseoikeutettu ykkönen. Liikkuu ja venyy loistavasti. Ei hermoile missään tilanteessa. Ja mikä tärkeintä torjuu joukkueelleen voittoja. Suomen joukkueen peruspilari ja tärkein pelaaja yhdessä kapteeni-Koivun kanssa.
2. Kari Lehtonen
- Superlahjakkuus osoitti aivan kauden lopussa pystyvänsä jo nyt pelaamaan isossa liigassa. Jos NHL-kausi pelataan, ajanee Nurmisen ohi Atlantan hierarkiassa. Pelaa mahdollisesti Saksa-pelin, Miikka loput.
3. Vesa Toskala
- Oppinut nöyryyttä farmissa ja Nabokovin kakkosena, siksi sopiva kolmosen rooliin.
EXTRAT
Niko Kapanen - Paikkaa loukkaantumisia, voi pelata sentterinä hyökkäävässä tai puolustavassa roolissa.
Jarkko Ruutu - Joukkueen 13. hyökkääjä taklaa ja ärsyttää ja toimii tarvittaessa poliisinakin.
Mikko Eloranta - Monikäyttömies voi pelata roolilaiturina missä tahansa kentässä.
Jere Karalahti - Hyvä olla rightin miehenä mukana. Saa myös peliaikaa.
Ensimmäisinä joukkueesta tipahtavat Timo Pärssinen ja Toni Lydman. Jälkimmäinen erikoisominaisuuksien puutteen vuoksi ja Pärssinen rajallisen liikkeensä ja huonojen MM-kisojen takia.