Vuorikiipeily

[bebeto]

Kebnekaise – Wikipedia

Tuolla lukee seuraavasti:"Viimeksi pohjoisella huipulla kuoli heinäkuussa 2010 kaksi suomalaista Laskuvarjojääkärikillan jäätikkökurssilla ollutta kiipeilijää kun kalliolohkare putosi heidän päälleen." Vaikka olisit kuinka varovainen ja noudattaisit kaikkia ohjeita ja määräyksiä niin silti jotain voi sattua. Tuossa tapauksessa on ollut paljon huonoa onnea. Meidät muistaakseni laitettiin allekirjoittamaan jonkin sortin vastuuvapauspaperi kun kurssille osallistuimme. Meidät lennätettiin kamojen kanssa helikopterilla joltain retkeilymajalta jäätikölle jonka nimeä en enää muista. Kurssin jälkeen tulimme jalan alas mutta kamat sai jättää jäätikölle, ne tuotaisiin kopterilla.

Kävi kuitenkin niin että kun saavuimme retkeilykeskukselle, kamoja ei ollut missään. Keli tunturissa oli mennyt niin huonoksi että sinne ei voinut lentää. Odottelimme seuraavana päivänä jokusen tunnin josko keli paranisi mutta sitten oli aikataulusyistä hypättävä bussiin. Palasimme Suomeen mutta kamat tulivat vasta viikon päästä perässä ja minä hölmö olin laittanut avainnippuni rinkan taskuun, rinkan joka oli ylhäällä jäätiköllä. Eihän siinä auttanut kuin soittaa lukkoliikkeeseen että tulevat vaihtamaan lukot että pääsen sisälle.

Kaikille kiipeilystä kiinnostuneille suosittelen lukemistoksi Jon Krakauerin kirjaa Into thin air, suomeksi Jäätäviin korkeuksiin. "Toukokuun 10. päivänä 1996 koettiin vuorikiipeilyn historian järkyttävin tragedia, jossa menehtyi kahdeksan vuorikiipeilijää. Kirja on ainutlaatuinen kertomus katastrofin vaiheista. Vahvalla kirjailijan otteella ja eläytymisvoimalla Jon Krakauer etsii vastausta siihen, mikä saa ihmisen tavoittelemaan korkeuksia ja panemaan yltiöpäisesti henkensä alttiiksi, missä piilee äärimmäisten olosuhteiden ja jäätävien vuorenhuippujen viehätys. Kirja on kertomus sankaruudesta ja kamppailusta hetkellä, jolloin luonnonvoimat ovat saaneet ylivoimaisen otteen."

ps. samana päivänä kun aloittelimme Mont Blancin huiputusta tuli kaksi muistaakseni puolalaista kiipeilijää tonttiin.

 

[bebeto]

DENALI RETKIKUNTA 2001 DENALI EXPEDITION

Tuohon reissuun mukaan oli siis tarkoitus lähteä mutta tapahtui kaikenlaista, tuli ryppy rakkauteen eikä ylimääräistä rahaakaan paljoa ollut niin tekemättä jäi. Tuosta Mont Blancin reissusta sen verran että suurin vaara siellä on saada kivi päähänsä kun edellä/ylempänä kulkevat potkivat irtokiviä liikkeelle. Varusteet kannattaa olla kunnossa eli kypärä tiiviisti päässä. Porukkaahan tuolla on kiipeilysesongin aikana liikkeellä paljon ja osa kyllä henkensä kaupalla. Muutamia tyyppejä tuli vastaan joiden varustus oli t-paita, shortsit ja lenkkarit, siis ennen lumirajaa. Sää saattaa muuttua tuolla ylhäällä niin nopeasti että noissa vehkeissä tulee äkkiä äitiä ikävä.

Mont Blancilla ei oikeastaan pelottanut kertaakaan vaikka reissu oli kaikin puolin raskas. Sen sijaan edellisenä kesänä kun oltiin jäätikkökurssilla Kebnekaisella, alas laskeutumisessa oli yksi kohta joka hirvitti oikeasti. Laskeuduttiin melko pystyä kallioseinämää alas sellaista noin 40 cm leveää hyllyä pitkin ilman mitään varmistuksia ja alapuolella parisataa metriä tyhjää. Alas ei uskaltanut vilkaistakaan ja rystyset valkoisena haki otteita seinämästä polvet täristen. Alas päästiin kunnialla mutta jos nyt täytyisi tuota reittiä tulla alas niin jäisi tulematta.

 

[bebeto]

Korkean paikan lääkäri | Aikalainen

Havahduin katsomaan Maikkarin Huippujengi-ohjelmaa, ensimmäinen jakso meni jotenkin ohi. Kovin oli tutun näköistä touhua, termien ja solmujen opettelua, alkeita. Ihan kuin reilut viisitoista vuotta sitten Olhavanlammen maisemissa. Ohjelmassa esiintynyt lääkäri Heikki Karinen luennoi myös meille vuoristotaudista. Yritin etsiä Maikkarin sivuilta tietoja ohjelmasta mutta sivut ovat hanurista. Voisin vannoa että ohjelmassa esiintyvät kouluttajat ovat Laskuvarjojääkärikillan väkeä. Aion katsoa seuraavatkin jaksot.

 

[kahden suunnan sentteri]

Koska veden kanssa emme koskaan tule sinuiksi, niin vuoret vähän kiinnostavat. Ensin pitkä vaellus pelipaikoille, sitten viikkojen akklimatisoituminen, erityisolosuhteiden jopa armeijatyylinen tiimityö myös muiden kuin juuri oman tiimin kanssa, happiasia, arktiset olosuhteet ja riskienhallinta, jotenkin kuulostaa vain sellaiselta cocktaililta jota mielellään kokeilisi. Vähän pikkupoikamaisella innolla Eigerin pohjoispuolesta, Everestin Khumbu jääputouksesta, Hillary stepistä, K2:n bottle neckistä ynnä muista kuuluisista paikoista on tullut sellaisia joissa tuntuisi varmaan aika vaikuttavalta tepastella, vähän samaan kuin varmasti monista jossain Times Squarella tai Westminsterin sillalla, niistä vuorenhuipuista nyt tietysti puhumattakaan. Samalla varmasti kiipeilyn perustaitojen harjoittelu kotimaassa ja lähialueilla olisi hauska harrastus. Mutta jos sitä vaikka veisi roskat ja täyttäisi bongin.

Viime vuosina on tullut noista kuuluisista onnettomuuksista pari ihan kohtuukelvollista leffaa. The Summit (2012) ja Everest (2015).

Saa nähdä millaiset jonot noille vuorille syntyy, kun Aasiassa köyhyydestä keskiluokkaan nousee pari miljardia uutta päätä.

 

[bebeto]

Koska veden kanssa emme koskaan tule sinuiksi, niin vuoret vähän kiinnostavat. Ensin pitkä vaellus pelipaikoille, sitten viikkojen akklimatisoituminen, erityisolosuhteiden jopa armeijatyylinen tiimityö myös muiden kuin juuri oman tiimin kanssa, happiasia, arktiset olosuhteet ja riskienhallinta, jotenkin kuulostaa vain sellaiselta kocktaililta jota mielellään kokeilisi. Vähän pikkupoikamaisella innolla Eigerin pohjoispuolesta, Everestin Khumbu jääputouksesta, Hillary stepistä, K2:n bottle neckistä ynnä muista kuuluisista paikoista on tullut sellaisia joissa tuntuisi varmaan aika vaikuttavalta tepastella, vähän samaan kuin varmasti monista jossain Broadwaylla tai Westminsterin sillalla, niistä vuorenhuipuista nyt tietysti puhumattakaan. Samalla varmasti kiipeilyn perustaitojen harjoittelu kotimaassa ja lähialueilla olisi hauska harrastus. Mutta jos sitä vaikka veisi roskat ja täyttäisi bongin.

Viime vuosina on tullut noista kuuluisista onnettomuuksista pari ihan kohtuukelvollista leffaa. The Summit (2012) ja Everest (2015).

Saa nähdä millaiset jonot noille vuorille syntyy, kun Aasiassa köyhyydestä keskiluokkaan nousee pari miljardia uutta päätä.

Jos laji vähääkään kiinnostaa niin suosittelen osallistumaan Laskuvarjojääkärikillan Jäätikkökurssille. Nuo kaverit ovat varmasti parhaita tässä maassa mitä tulee vuorikiipeilyn ja jäätiköllä vaeltamisen koulutukseen. En kadu hetkeäkään että sinne aikoinani lähdin. Siellä tapaa mahtavia tyyppejä ja kun samaan köyteen on sidottu niin siinä on pakko luottaa kaveriin. Treeni tuolla Jäätikkökurssilla on hieman armeijamaista mutta ilman turhaa nipotusta, läppä lentää vaikka vaatimustaso on kova. Aikoinaan kun kurssille osallistuin, miehillä vaatimus oli armeijan suorittaminen, naisilla ei. Tuo hieman huvitti mutta onhan tuo Kilta kuitenkin perinteitä vaaliva järjestö. Seuraavalle kurssille vaan ensi talvena rohkeasti mukaan, maisematkin ovat sinulle tutut, etkös sinä kaakon kulmalta ole.

 

[bebeto]

@kahden suunnan sentteri , tuo Everest ilmeisesti perustuu Jon Krakauerin kirjaan "Into thin air". En ole leffaa nähnyt mutta kirja teki suuren vaikutuksen. Nämä upporikkaat jenkit joita oppaiden ja sherpojen pitää tuolla vetää perässään pistää kyllä vituttamaan näin vuosienkin jälkeen.

 

[Byvajet]

Jos laji vähääkään kiinnostaa niin suosittelen osallistumaan Laskuvarjojääkärikillan Jäätikkökurssille. Nuo kaverit ovat varmasti parhaita tässä maassa mitä tulee vuorikiipeilyn ja jäätiköllä vaeltamisen koulutukseen.

Ennen kuin nielee syötin, kannattaa käydä lukemassa Relaa.comista, mitä mieltä killan puuhailuista ollaan - asiassa jos toisessa.

Minusta kannattaa hankkia opettajat, joilla on eurooppalaiset tunnustetut tutkinnot, nelivuotinen alan koulutus.

Tuossa on kahdeksan sivua keskustelua kivionnettomuudesta.

Kaksi suomalaiskiipeilijää kuoli Kebnekaise-vuorella | Relaa.com

 

[Tombe76]

@kahden suunnan sentteri , tuo Everest ilmeisesti perustuu Jon Krakauerin kirjaan "Into thin air". En ole leffaa nähnyt mutta kirja teki suuren vaikutuksen. Nämä upporikkaat jenkit joita oppaiden ja sherpojen pitää tuolla vetää perässään pistää kyllä vituttamaan näin vuosienkin jälkeen.

Muistaakseni ei perustunut. Krakauer kyllä tietenkin oli menossa mukana, mutta rooli jäi aika pieneksi. Hyvä leffa kuitenkin, maisemat huimia mutta tuollaiseen pariin tuntiin on aika hankala saada mahtumaan jopa kuukauden kestävä projekti. Aika nopeasti elokuvassa oltiin kasitonnissa, alaa tietämätön varmasti ihmetteli noinko helppoa sinne on mennä. Ei ole.

Krakauerin kirja kyllä on hyvä.

Itseäkin aihe ja LJK:n/LJK-killan touhut ovat kiinnostaneet 1990-luvun alusta lähtien. Paras kaveri oli mukana noilla vissiin aika ensimmäisillä Kebnekaisen reissuilla ja toinen kaveri oli mukana Andeilla ja sitten ainakin vielä tuossa Shishapangman retkikunnassa. Kolmas kaveri vielä käynyt Mt. Blancilla, Aconcagualla ja Everestin perusleirissä. Lisäksi aika moni LJK:n jamppa tuli tuli tutuksi entisen elämän sotilasuralla.

Paljon on juttua väännetty ja aika liki oli ~15v sitten poikamiehenä ettei tullut lähdettyä noihin juttuihin mukaan. Voi olla että se olisi ollut menoa. Nyt kohta 40v-jamppana tuo puoli on varmasti läpikäyty ellei sitten joskus tulevaisuudessa, kun muksut ovat isoja, tule lähdettyä testaamaan omaa aklimaatokykyä esim. Kilimanjarolle. Samoin moni juoksututtu on käynyt noissa vuorijuoksuissa, jotka kyllä kiinnostaisivat myös.

Maikkarin huippujengi on kyllä mielenkiintoinen ohjelma. Sieltä ehkä saa vähän tietoa myös LJK-killan toimintatavoista.

 

[Alamummo]

Kävisin kiipeilyoppini mieluummin vaikka Chamonix'ssa tutkinnon suorittaneiden opettajien johdolla, kuin LJK-killan opissa. Minusta kiipeilyssä mennään niin rajalla, että kokemattomuudelle ja väärinarvioinnille ei voi jättää yhtään varaa. Vaikka olisivat kuinka kokeneita, niin tutkinto pitää olla. Kebnekaisen onnettomuus kertoo omaa kieltään, vaikka emme voi tietää, olisiko koulutettu opas tehnyt toisen ratkaisun.

Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset Maikkarin Huippujengi-ohjelmasta. Katsoin yhden jakson ja se antaa kyllä tavalliselle rivi-ihmiselle vähän vääränlaisen kuvan vuorivaelluksesta siinä mielessä, että normaalisti noissa ryhmissä ei todellakaan ole mitään lääkäriä mukana ja oppaatkin ovat pääasiallisesti paikallisoppaita. En tiedä, onko tuolla joukolla yhtään sellaista. Ajatus on jotenkin hölmö: pannaan kuusi (?) "puskasta repäistyä" tyyppiä kiipeämään yli 6000 m korkeuteen ja päiväpatkoiden korkeuserot näyttävät huimilta. Tosin heillä taitaa olla akklimatisoitumispäiviä välissä. Kuitenkin, tuossa annetaan kuva, että kuka tahansa voi nousta sohvalta ja kiivetä 6-tonnisen huipulle. Ei voi. Veikkaan, että ryhmästä pääsee pari topille - ne, joilla on riittävästi kuntoa ja sietävät sen lisäksi korkeutta. Muut yksinkertaisesti hyytyvät matkalle.

Samoin Krakauerin kirjasta tuli fiilis, että Everest on nykyään kaikenlaisten elämystavoittelijoiden temmellyskenttä. Lähes kenet tahansa kiskotaan puolitajuttomana sherpojen avustuksella (ja heidän hengellään leikkien) topille, jotta nämä varakkaat voisivat sanoa käyneensä Everestillä. En tiedä, onko muilla kasitonnisilla sama.

 

[TosiFani]

...Mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset Maikkarin Huippujengi-ohjelmasta. Katsoin yhden jakson ja se antaa kyllä tavalliselle rivi-ihmiselle vähän vääränlaisen kuvan vuorivaelluksesta siinä mielessä, että normaalisti noissa ryhmissä ei todellakaan ole mitään lääkäriä mukana ja oppaatkin ovat pääasiallisesti paikallisoppaita. En tiedä, onko tuolla joukolla yhtään sellaista. Ajatus on jotenkin hölmö: pannaan kuusi (?) "puskasta repäistyä" tyyppiä kiipeämään yli 6000 m korkeuteen ja päiväpatkoiden korkeuserot näyttävät huimilta. Tosin heillä taitaa olla akklimatisoitumispäiviä välissä. Kuitenkin, tuossa annetaan kuva, että kuka tahansa voi nousta sohvalta ja kiivetä 6-tonnisen huipulle. Ei voi. Veikkaan, että ryhmästä pääsee pari topille - ne, joilla on riittävästi kuntoa ja sietävät sen lisäksi korkeutta. Muut yksinkertaisesti hyytyvät matkalle...

Minulle ei ole tullut tuollaista oloa, käsittääkseni näistä jatkaa vain ne, joilla on edellytykset. Seuraavassa osassa taitaa tippua jo useampi, eikä Cristall Snowtakaan raahattu väkisin mukana. Mielenkiintoinen ohjelma, kertoo nimenomaan tällaiselle tasamaan tallaajalle mielenkiintoisia juttuja vuorikiipeilystä. Minua tuonne ei saisi.

 

[Alamummo]

Ei ohjelma kerro vuorikiipeilystä oikeastaan mitään vaan maallikkojen taaperruksesta vuoristo-olosuhteissa ja heidän kampeamisestaan jollekin huipulle vailla tietotaitoa ja kokemusta. Itselläni on kokemusta vain vuoristovaelluksesta (korkeallakin), enkä lähtisi ilman kokemusta ja hyvää kuntoa kapuamaan kuusitonniselle huipulle, jossa tarvitaan rautoja, hakkua ja köysistöä. Ohjelmassa kuvattu huippu ei näytä kovinkaan helpolta, mutta on Perussa komeat maisemat, ei siinä mitään (lähtisin itsekin patikalle). Ja kukaan ei kai kuollut, koska kaikkia naamoja näkee edelleen iltapaskojen sivuilla.

 

[TosiFani]

Ei ohjelma kerro vuorikiipeilystä oikeastaan mitään vaan maallikkojen taaperruksesta vuoristo-olosuhteissa ja heidän kampeamisestaan jollekin huipulle vailla tietotaitoa ja kokemusta...

Ymmärrän mielipiteesi, näin ajattelee varmasti lähes kaikki, kun omaa intohimoa/ harrastusta popularisoidaan tosi-tvssä. Näin maallikolle mielenkiintoinen sarja.

 

[Alamummo]

Ei popularisoinnissa mitään pahaa ole. Kritisoin vain sitä, että hommasta on tehty turhan helpon ja vaarattoman näköistä. No, ehkä sarja paranee jatkossa.

Edit: Jos lukee tuota @Byvajetin laittamaan Relaa.comin keskustelua LJK-killan vuoristo-oppaista, niin toivottavasti edes joku Huippujengin oppaista on koulutuksen saanut.

 

[VTVH]

Kuitenkin, tuossa annetaan kuva, että kuka tahansa voi nousta sohvalta ja kiivetä 6-tonnisen huipulle. Ei voi. Veikkaan, että ryhmästä pääsee pari topille - ne, joilla on riittävästi kuntoa ja sietävät sen lisäksi korkeutta. Muut yksinkertaisesti hyytyvät matkalle.

Et tainnut kovin tarkkaan katsoa kun ainakin niissä molemmissa jaksoissa jotka olen itse katsonut niin molemmissa on monta kertaa painotettu että korkeintaan yksi tulee saamaan edes mahdollisuuden kokeilla kiipeämistä huipulle. Eli veikkauksesi osuu varmaan sinänsä oikeaan että muut hyytyvät matkalle tai eivät opi tuossa ajassa riittäviä perustaitoja. Ei noista jaksoista minulle ole ainakaan tullut sellaista kuvaa että tuo homma mitenkään helppoa tulee olemaan.

 

[Morgoth]

Ei popularisoinnissa mitään pahaa ole. Kritisoin vain sitä, että hommasta on tehty turhan helpon ja vaarattoman näköistä. No, ehkä sarja paranee jatkossa.

Veikka Gustafsson: Kuka tahansa voi valoittaa Huippujengi-ohjelman vuoren

Mielestäni sarja on pitkästä aikaa erittäin mielenkiintoinen reality. Itselleni ei ainakaan tullut mielikuvaa, että vuorikilpeily esitettäisiin mitenkään erityisen helppona. Kenties ohjelma vaikutti aika dramaattiseltakin, kun lääkäri oli mukana jne. Enemmän tuli kenties tunne, että tuonne kiipeäminen on todella vaikeaa.

 

[Alamummo]

Veikka tasan tarkkaan tietää, mistä puhuu.

Avainsana Veikankin kommentissa on, että mukana pitää olla ammattilainen pitämässä kiipeilijät erossa vuoriston vaaroista. Jos joku katsojista innostuu lähtemään kuustonniselle sohvaltaan, voi asiaan tarkemmin perehtymättömälle tulla yllätyksenä, ettei retkueessa olekaan välttämättä lääkäriä yms vaan ollaan vähän kuin omillaan. Kaupalliset tarjoajat tarjoavat huiputuksia Andeilla ja Alpeilla, mutta yleensä mukana on sopiva määrä oppaita eikä muuta ja kaikilta osallistujilta odotetaan jonkinlaisia perustaitoja ja riittävää kuntoa. Köysistöissä kävelemisen opetteluun käytetään ehkä päivä ja siinä se sitten on. Gamowin pussi on mukana, mutta kuinkakohan usein sitäkin käytetään.

Mont Blancillakin kuolee vuosittain kymmeniä ihmisiä ja väitän, että suuri osa näistä remppanoista on lähtenyt kevyin eväin liikenteeseen. Mont Blancin huippu ei näytä pahalta Aiguille du Midiltä katsoessa...

Katsotaan kuitenkin, miten ohjelmassa jatkossa käy.

 

[bebeto]

Suoritetaan tuo ohjelman arviointi sen omassa ketussa Kierrätyksen puolella,jookos. Palaan paremmalla ajalla LVJKillasta saamiini kokemuksiin.

 

[Byvajet]

Veikka tasan tarkkaan tietää, mistä puhuu.

Tai sitten ei. Veikka ei ole lääketieteen asiantuntija.

Lentämisessä lisähappi vaaditaan, kun noustaan yli kolmeen kilometriin. Siitä on vielä pitkä matka kuuteen kilometriin.

Mountain medicine recognizes three altitude regions that reflect the lowered amount of oxygen in the atmosphere:

• High altitude = 1,500–3,500 metres (4,900–11,500 ft)
• Very high altitude = 3,500–5,500 metres (11,500–18,000 ft)
• Extreme altitude = above 5,500 metres (18,000 ft)

Travel to each of these altitude regions can lead to medical problems, from the mild symptoms of acute mountain sickness to the potentially fatal high altitude pulmonary edema (HAPE) and high altitude cerebral edema (HACE). The higher the altitude, the greater the risk.[10] Research also indicates elevated risk of permanent brain damage in people climbing to extreme altitudes.[11] Expedition doctors commonly stock a supply of dexamethasone, or "dex," to treat these conditions on site.[12]

Humans have survived for two years at 5,950 m (19,520 ft) [475 millibars of atmospheric pressure], which is the highest recorded permanently tolerable altitude; the highest permanent settlement known, La Rinconada, is at 5,100 m (16,700 ft).[13] At extreme altitudes, above 7,500 m (24,600 ft) [383 millibars of atmospheric pressure], sleeping becomes very difficult, digesting food is near-impossible, and the risk of HAPE or HACE increases greatly.[10][14][15]

Effects of high altitude on humans - Wikipedia, the free encyclopedia

Kun olemassa on jopa pysyvän aivovaurion vaara, niin tiedä sitten, kuuluvatko tuollaiset suoritukset tositelkkariin. En yleensäkään innostu äärimmäisistä suorituksista, koska haasteita elämään voi hakea muutenkin.

 

[Morgoth]

Tai sitten ei. Veikka ei ole lääketieteen asiantuntija. Lentämisessä lisähappi vaaditaan, kun noustaan yli kolmeen kilometriin. Siitä on vielä pitkä matka kuuteen kilometriin.

Lisähappea olisi pitänyt siis käyttää jo kylässä? Jos menen kaupunkilomalle La Paziin niin pitää ottaa lisähappea?

 

[Byvajet]

Lisähappea olisi pitänyt siis käyttää jo kylässä?

Lentämisessä se vaaditaan, koska katsotaan, että kolmessa kilometrissä toimintakyky alkaa laskea. Ei sitä tarvitse käyttää kylässä, mutta kuten Wikipedian jutussa todetaan, riskit kasvavat sitä suuremmiksi, mitä korkeammalle noustaan.

Kuusi kilometriä on jo oikeasti korkealla. Jos sitä markkinoidaan kenen tahansa ulottuvilla olevana korkeutena, en pidä markkinointia vastuullisena. Toivottavasti osallistujille on tähdennetty riskien todellisuus ja se, että sopeutuminen korkealle on yksilöllistä.

Kokemuksia Kilimanjarolle (n. 5900 metriä) noususta löytää netistä runsain mitoin. Joiltakin se sujuu tuosta noin vain, mutta joukossa on melko karujakin kohtaloita, vaikka ne eivät kuolemaan johtaisikaan. Hyvin monet kokevat vuoristotaudin oireita ja oksentelevat. Tämä kertoo siitä, että ihmistä ei noihin korkeuksiin ole tarkoitettu. Kysymys on länsimaisen ihmisen tyhjyydenkokemuksesta, joka yritetään täyttää kärsimystä etsimällä.

Tervepäiset ihmiset yleensä ottaen pyrkivät karttamaan kärsimystä eivätkä etsimään sitä.

 

[Morgoth]

Lentämisessä se vaaditaan, koska katsotaan, että kolmessa kilometrissä toimintakyky alkaa laskea. Ei sitä tarvitse käyttää kylässä, mutta kuten Wikipedian jutussa todetaan, riskit kasvavat sitä suuremmiksi, mitä korkeammalle noustaan.

Lentämisessä toimintakyvylle on asettu korkeammat vaatimukset kuin "normaalissa elämässä". Harva ihminen olisi luultavasti edes terve, jos kaikkiin sovellettaisiin jotain ilmailulääketieteen vaatimuksia.

Kuusi kilometriä on jo oikeasti korkealla. Jos sitä markkinoidaan kenen tahansa ulottuvilla olevana korkeutena, en pidä markkinointia vastuullisena. Toivottavasti osallistujille on tähdennetty riskien todellisuus ja se, että sopeutuminen korkealle on yksilöllistä.

Puhutko tuosta ohjelmasta vai yleensä? Ihmettelen ainakin itse, jos tuosta huippujengi-ohjelmasta joku saa tuollaisen kuvan itselleen muodostettua. Tuskin asiaa voi ylidramatisoida, mutta ensimmäisessä jaksossa "hehkutettiin" että vuoristotauti voi tappaa. Lisäksi yksi kilpailija jäi kylään paskomaan eikä ikinä päässyt edes matkalle. Jatkuvastihan tämä lääkäri on ohjelmassa esillä. Nopeasti googlamalla tämä Heikki Karinen on kirjoittanut mm. duodecimiin ja käypähoitoon vuoristotaudista, joten kyseessä tuskin on mikään täysi puoskari.

Kokemuksia Kilimanjarolle (n. 5900 metriä) noususta löytää netistä runsain mitoin. Joiltakin se sujuu tuosta noin vain, mutta joukossa on melko karujakin kohtaloita, vaikka ne eivät kuolemaan johtaisikaan. Hyvin monet kokevat vuoristotaudin oireita ja oksentelevat. Tämä kertoo siitä, että ihmistä ei noihin korkeuksiin ole tarkoitettu. Kysymys on länsimaisen ihmisen tyhjyydenkokemuksesta, joka yritetään täyttää kärsimystä etsimällä

Jotkut silti vuoristokiipeilystä pitävät, vaikka lähinnä kuoleman kanssa flirttailua se tuntuu olevan. Mikä minä olen sitä tuomitsemaan, jos joku haluaa maksaa (kymmeniä)tuhansia jotta pääsee jonnekin yli 8 km korkean vuorenrinteelle kuolemaan.

 

[Byvajet]

Mikä minä olen sitä tuomitsemaan, jos joku haluaa maksaa (kymmeniä)tuhansia jotta pääsee jonnekin yli 8 km korkean vuorenrinteelle kuolemaan.

Tuomitseminen ja perusteiden pohdinta ovat eri asioita. Usein seikkailuharrastuksiin liittyvien ilmiöiden kyseenalaistaminen yritetään tyrmätä sekä etukäteen että jälkikäteen. Jos epäilee homman mielekkyyttä ennalta, on ilonpilaaja. Jos kritisoi toimintaa onnettomuuden tapahduttua, on jälkiviisas. Aivan kuin seikkailuharrastajat tahtoisivat rakentaa itselleen kuplan, joka suljetaan julkiselta keskustelulta, koska täytyyhän heidän saada elää.

Olen käynyt LJK:n ja aavistan, millaista porukkaa sieltä seuloutuu jatkoharrastuksiin. Se on reipasta porukkaa, tekevää porukkaa. Porukkaa, joka uskaltaa, irvistää eikä turhaan valita. Porukassa myös perinteiset sukupuoliroolit ja uhoava maskuliininen suorittaminen lienevät korostuneempia kuin ihmisten keskuudessa yleensä.

Tällaisessa porukassa tyhmyys tiiviistyy, mistä kertoo esimerkiksi killan seikkailu navalla. Kun päämäärä asetetaan kohtuutta ja terveyttä tärkeämmäksi, toiminnasta muodostuu epätervettä.

Kun mikä tahansa äärimmäisyys perustellaan vetoamalla elämännälkään, kysymyksessä on yhdenlainen narsismi. Minä ja mun kokemukset, mun maailma, mun saavutukset, mun muita suuremmat saavutukset. Ei tätäkään tuomita tarvitse, mutta kyllä siitä pitää voida keskustella.

 

[Ahar]

Kappas, tällainenkin ketju, kannanpa vaatimattoman korteni kekoon.

Tuli hiukan kiipeiltyä tuossa vuosituhannen vaihteen tienoilla, ja kaverin kanssa kävimme kertaalleen Blancilla ja Matterhornilla, jotka ovat korkeimmat nyppylät, missä olen vieraillut. Sen lisäksi on kymmenkunta 3000-3800 metristä huippua tullut käytyä.
2004 toisen lapsen syntymän jälkeen harrastus hiipui, kunnes 2012 saimme kaverin kanssa kuningas -idean lähteä jälleen kerran Chamonix`n ja kiipeämään Blancille, ja koska ensimmäisellä kerran menimme kolmen huipun reittiä, niin pitkän tauon jälkeen päätimme kokeilla hiukan helpomman Gouterin -reitin.

Vaikka Gouterin -reittiä sanotaan helpoksi, niin onhan Grand couloirin ylittäminen sanotaanko, varsin mielenkiintoista, varsinkin jos osut kohdalle siinä vaiheessa, kun yöpakkanen on hellittänyt ja kiveä tulee tuelta alas. (Oli lisäksi " mielenkiintoista" odotella alastullessa couloirin ylitystä, kun ennen kouruun lähtöä seurasimme pelastushelikopterin toimintaa hiukan alempana, missä pelastajat noukkivat pudonnutta kiipeilyvainajaa kyytiin ). Couloirin ylityksen jälkeen ja seinämän kiipeämisen jälkeen meidän oli tarkoitus kiivetä saman tien huipulle, mutta ennen Vallotin majaa alkoi erittäin kova tuuli, josta erään ryhmän opas kertoi sen olevan puuskissa yli 50 m/s. Menimme majalle pitämään tuulta, ja jonkin aikaa siellä oltuamme totesimme, että jos hengissä reissusta halutaan selvitä, niin pakko lähteä alas. Onneksi saimme Gouterin majalta ostettua yöpymispaikan, ja seuraavaksi päiväksi keli parani, ja pääsimme käymään huipulla. Olihan hieno reissu monen vuoden tauon jälkeen, mutta se on myönnettävä, että kun olet kahdeksan vuotta pelkästään merenpinnan tasolla, asut ensimmäisessä kerroksessa, etkä käy missään korkealla ja ikää tulee, niin kummasti alkaa tietyissä ilmavissa kohdissa polvet tärisemään.

Nykyään emäntä on ilmoittanut, että allekirjoittaneen kiipeilyt on kiipeilty, mutta saa nähdä. Aikoinaan oli kaverin kanssa suunnitelmia Aconcagualle ja Denalille, mutta tuolloin talousasiat estivät toteuttamisen. Nykyään alkaisi talouspuoli olemaan kunnossa, joten saa nähdä...

LJK:n kurssista sen verran, että kävimme tuon kaverini kanssa myös sen vuonna 2004, mutta olimme ennen kurssia käyneet jo Blancilla ja Matterhornilla, joten sinällään se ei ihmeitä antanut, mutta kyllä se mielestäni hyvä kurssi oli, ja Kebnen reissu oli varsin mukava.

 

[Alamummo]

Kuusi kilometriä on jo oikeasti korkealla. Jos sitä markkinoidaan kenen tahansa ulottuvilla olevana korkeutena, en pidä markkinointia vastuullisena. Toivottavasti osallistujille on tähdennetty riskien todellisuus ja se, että sopeutuminen korkealle on yksilöllistä.

Kokemuksia Kilimanjarolle (n. 5900 metriä) noususta löytää netistä runsain mitoin.

Tätä tarkoitin, että sillä että ohjelma antaa mielestäni harhaanjohtavan käsityksen siitä, että kuusitonninen on noin vain valloitettavissa. Minun mielestäni älytöntä lähteä tuollaisella porukalla edes kokeilemaan. Olisivat ottaneet vaikka Mt. Kenyan, joka sekin on ihan riittävän haastava kun on lähes 5 km korkea. Sinne pääsee kuitenkin kävelemällä eikä tarvitse hakea lisäshokkivaikutusta noilla köysistötemppuiluilla.

Itselläni Kilin kokemus oli sellainen, että n. viidessä tuhannessa metrissä tuli stoppi vuoristotaudin takia. Mutta en lähtenyt sinne hakemaan mitään kärsimystäytettä tyhjälle elämälleni vaan katselemaan maisemia ja kävelemään. Neljään ja puoleen kilometriin asti se sujui jopa helposti. Tuossa korkeudessa muuten todistimme joidenkin turhaa jääräpäisyyttä kun japanilaista kaveria tuotiin kärryllä vauhdilla alaspäin. Tajuton kaveri vaan heilui kärryssä laidasta laitaan, kun kantajat veivät häntä vauhdilla turvallisempiin korkeuksiin.

Tai sitten ei. Veikka ei ole lääketieteen asiantuntija.

Hän ei ole lääketieteen asiantuntija, mutta veikkaan hänellä olevan suhteellisen paljon käytännön kokemusta. Lisäksi, kun sanoin hänen tietävän tasan tarkkaan, mistä puhuu, tarkoitin hänen kommenttiaan ammattilaisista pitämässä kiipeilijät erossa vaaroista. Maikkarin porukalla on mm. lääkäri, jolla on jonkin sortin spesialiteettia vuoristo-olosuhteista. Tällaista spesialistia ei yleensä ole kaupallisissa retkueissa. Eli Diamoxit on parasta olla omasta takaa mukana, ei niitä kukaan muuten ole jakamassa.

 

[Morgoth]

Kun mikä tahansa äärimmäisyys perustellaan vetoamalla elämännälkään, kysymyksessä on yhdenlainen narsismi. Minä ja mun kokemukset, mun maailma, mun saavutukset, mun muita suuremmat saavutukset. Ei tätäkään tuomita tarvitse, mutta kyllä siitä pitää voida keskustella.

Toisaalta se on edes rehellisempi selitys kuin että sen tekisi jonkun muun muka suuremman ja arvokkaamman asian vuoksi. Olen yrittänyt miettiä, että mikä saa ihmisen edes yrittämään esim. K2n huippua. Sinne yrittäneistä taitaa lähemmäs 1/4 olla kuollut ja matkalla on jo niin paljon asioita joihin ei voi mitenkään vaikuttaa itse, että hengissä selviäminen on osittain jo ihan kiinni pelkästä sattumasta. Jossakin 6 km korkeudella on kuitenkin jonkinlaisia edellytyksiä vielä elämään, mutta jossakin yli 8 km ei enää.