Mainos

Vuorikiipeily

  • 27 485
  • 140

El Gordo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
nostellaas ketjua ylös. Telkusta tulee tosi-tv sarja Everestin huipulle jossa seurataan ryhmän kiipeilijöitä nousua maailman huipulle. En sitä alusta lähtien huomannut alkaa seuraamaan mutta vaikuttaa selvästi mielenkiintoisemmalta ja laadukkaammalta kuin mikä se kotikutoinen sarja oli, huippujengi? Tässä päästään todella sisälle kiipeilyyn, olosuhteisiin ja tunnelmiin mitä äärioloissa vastaan tulee.

En ole nähnyt kuin pätkän jotain jaksoa, mutta vaikutti niin tutulta tarinalta, että muistelin tarinan olevan vuodelta 2006 ja olen lukenut sen vuoden tapahtumista kertovan kirjan "Dark Summit", kirjoíttaja Nick Heil.

Kyseinen vuorikiipeilykausihan Everestillä on kuuluisa ja kiistanalainen, mm. koska
brittiläinen vuorikiipeilijä David Sharp joutui vaikeuksiin ja makasi henkitoreissaan reitin varrella lähellä huippua, kun hänen ohitseen kulki paljon huipulle tai sieltä takaisin matkalla ollutta porukkaa. Joista osaa sitten kritisoitiin jälkeenpäin, että olisi pitänyt tehdä jotain Sharpin pelastamiseksi. David Sharp (mountaineer) - Wikipedia

Kaikkiaan Everestillä kuoli tuona vuonna 11 kiipeilijää, mikä teki siitä tuhoisimman kauden sitten toisen kuuluisan vuoden 1996 jolloin menehtyi 12 kpl. Sitä kautta on taas käsitelty mm. Jon Krakauerin kirjassa "Into Thin Air", ja tietysti 3D-kohtelunkin saaneessa elokuvassa "Everest" tässä vuosi-pari sitten.

Itse en ole kyllä varmaan Kilpisjärven Saanaa korkeammalle koskaan kiipeämässä, mutta nojatuolista käsin tuo vuorikiipeily on ihan hyvää viihdettä.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
...Siinä missä insinööri tarvitsee orgasmin että tajuaa lopettaa niin myös tällaisellä luonteella varustettu tarvitsee huipun jossa tajuaa lopettaa. On vähän huonoja kokemuksia noista käännyn sitten kun siltä tuntuu -tilanteista , mutta siitä kuitenkin sen verran aikaa ettei kuolemanpelko enää vaikuta.

Mun ex-vaimo uhkasi aikanaan että kotiin ei ole palaamista jos lähden uudelleen puolentoista kuukauden reissuun vajaa kaksi kuukautta edelliseltä (yhtä pitkältä) kiipeilymatkalta palatessani. Kotona oli suht. jäätävä tunnelma, kun reissuvalmistelut olivat kovassa vauhdissa kunnes pari viikkoa ennen lähtöä paukahti polvi paskaksi treenatessa. Se sitten pelasti aviolitton... tosin vain toviksi! Kyllä ne vaimot anteeksiantaa... positiivisesti ajattelemalla reissun venähtäessä tarjoat ainakin validin syyn kiukutella, ettei turhasta tarvitse mököttää.. ja onhan sekin tavallaan totta, ettei juuri mikään voita sovintoseksiä... kun likka luulee rankaisevansa sinua panemalla rajusti, heh heh

Huiputukseen kannattaa määritellä joku aikataulu (kellonaika), jota sitten myös noudattaa ja kääntyy takaisin jos takaraja paukkuu... ei anna huippukuumeelle valtaa. Kävin aikanaan Norjassa yrittämässä eräälle huipulle (huomattavan teknistä reittiä pitkin) kolmena vuonna peräkkäin, ennenkuin kaikki natsasi ja päästiin huipulle asti. Olen myös kääntynyt muutamaankin otteeseen 15 korkeusmetrin päästä huipusta takaisin, kun tiesin, että sille viimeiselle pätkälle olisi kulunut helposti yli tunti aikaa.

Eräällä keväisellä alpireissulla oi niin paskat kelit, että viikko vierähti alppimajassa kajlaa kitaten ja herkkuja syöden kun kiipeilemään ei ollut kerrassaan mitään saumaa. Viikon kalja-dieetin jälkeen painoa oli pari kiloa ekstraa. Ei ne aina niin putkeen ole mennyt noi reissut...
 
Viimeksi muokattu:

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Mun ex-vaimo uhkasi aikanaan että kotiin ei ole palaamista jos lähden uudelleen puolentoista kuukauden reissuun vajaa kaksi kuukautta edelliseltä (yhtä pitkältä) kiipeilymatkalta palatessani.
Aikataulu on ongelma töiden puolesta. Kotona ei sitten tykätä siitä jos kiipeää liian korkealle tai paikkoihin joissa on vaaran elementtiä.

Itse joskus menin hölmöilemään Grand Canyonilla. Sehän ei mikään valtavan korkea/syvä ole. Korkeuseroa taitaa olla n. 1,3 kilometriä joten varsinaisesta vuorikiipeilystä puhuminen on kyseenalaista. River deep, mountain high tai jotain. En ollut asiaa erityisemmin suunnitellut vaan olin siellä maisemia ihailemassa ja innostuin siinä sivussa hieman urheilemaan. Tiesin että alas Colorado-joelle menee polku ja ajattelin että lähden sitä patikoimaan ja käännyn sitten sopivassa vaiheessa takaisin. Ei siinä muuta, mutta kun ilma oli kaunis ja matkanteko helppoa, niin päädyin laskeutumaan alas asti. Olin lähtenyt liikenteeseen joskus puoliltapäivin, joten kello alkoi alas päästyäni olla jo pitkällä iltapäivän puolella ja edessä oli vielä nousu takaisin. Jotkut partiolaiset olisivat tarjoutuneet minut majoituksen kun kuulivat suunnitelmani, sillä kyllähän se vähän kaikille selvää oli, että pimeä alkaa jossain vaiheessa tulla. Minulla oli kuitenkin majoitukset ja suunnitelmat lyöty lukkoon, joten päätin kiipeämään lähteä. Aika kovaa hommaahan se kipuaminen oli kun loppumatka oli pilkkopimeää ja väsy alkoi tulla. Tuolla polulta ei useammissa kohdin helposti eksy, mutta mitään turvakaiteita siellä ei ole ja polulla oli välillä liukkaita kohtia ja sortumia. Jotain tuollaista maastoahan se on monissa paikoin:
http://3.bp.blogspot.com/-P0tsV4MZZaA/U1ygYlWo9iI/AAAAAAAAPZc/Ag7UYDCkXfA/s1600/IMG_0830.JPG

Olin ylhäällä iltakymmennen poissa, ihan puhki, mutta onnellisena että sieltä hengissä pois selvisi. Olin saanut tuntemattomalta vastaantulijalta, jonka kanssa pysähdyin jonkun sanan vaihtamaan lahjoituksena otsalampun. Hän totesi, että nukkuu paremmin tietäen, että se lamppu on minulla. En tiedä miten olisin ilman sitä selvinnyt. Kun pääsin autolle ja laitoin sen käyntiin, niin radiosta alkoi soimaan "stairway to heaven". Tuntien kiipeämisen jälkeen, jonka ajan yläpuolella näkyi vain maastoa valoisampi taivas se oli varmaan lähimpänä uskonnollista kokemusta mitä olen tuntenut,
 
Viimeksi muokattu:

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Eilen tuli taas uusi jakso tuota Everestin huipulle sarjaa (1 kausi 5 jakso). Draamaa oli, mutta se tuli yllättävältä taholta. Odotettavissa oli että tupla-amputoidulla Markilla olisi ollut tekemistä huipulle pääsyssä, mutta hän vain kipusi sinne proteeseillaan ensimmäisenä ihmisenä maailmassa. Niille jotka eivät ole sarjaa seuranneet, niin jalat olivat siis amputoitu polven alapuolelta niiden palelluttua pahasti aiemmalla kiipeilyreissulla. Herra ei tämän antanut estää, vaan halusi Everestin päästä silti valloittamaan. No ei ainakaan nyt jalat paleltuneet... Jokatapauksessa tuntuu, että hänellä kaikki meni niin helposti, että siitä ei isompaa viihdettä saanut, joten herra ei ruutuaikaa kohtuuttomasti saanut.

Sen sijaan amerikkalainen moottoripyörä kundi ja vanhempi (62-v) ranskalainen tarjosivat shown. Matkanjohtaja teki päätöksen aikaistaa lähtöä parilla tunnilta, jotta ryhmä välttyisi jonoilta vaikka tämä tarkoitti paria extra-tuntia pimeässä, -40 asteen pakkasessa. Heidän viimeisen leginsä lähtö muistaakseni 8400 metristä viivästyi heidän oman hidastelun takia, mikä tarkoitti että jonoa kertyi ja aikataulu viivästyi joka tarkoittaa riskiä hapen riittävyydelle. Tämän lisäksi herrojen kiipeäminen oli selvästi hitaampaa kuin mitä olisi pitänyt johtuen siitä, että väsymys ja korkeus alkoivat iskemään puseroon todenteolta. Kun meno ei parantunut joutui matkanjohtaja tekemään kovan päätöksen ja ilmoittamaan kaksikolle, että he joutuvat kääntymään takaisin ettei happi lopi. Matkaa huipulle oli enää hieman toistasataa metriä, mutta kun eteneminen oli hidasta niin siihen olisi mennyt pari tuntia + paluu.

Kiipeäjät eivät tätä päätöstä pystyneet mahdollisesti korkeudesta ja väsymyksestä johtuen hyväksymään, vaan jatkoivat ohjeista huolimatta kapuamistaan. Useammatkin seurueen jäsenet kävivät vuorollaan mikrofonin ääressä yrittämässä puhua kaksikolle järkeä, mutta huonolla menestyksellä. Heitä uhkailtiin sherpojen kääntymisellä takaisin ja monella muulla, mutta jenkki vaan rukoili hieman lisäaikaa ja ranskis ei vastannut radioon.

Tiedän että väsyneenä ja ohuessa ilmanalassa ihminen tekee helposti vääriä päätöksiä, joita hän ei ikinä kotisohvalta tekisi. Silti tuo vaikutti karulta ja turhauttavalta.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Kyseinen vuorikiipeilykausihan Everestillä on kuuluisa ja kiistanalainen, mm. koska
brittiläinen vuorikiipeilijä David Sharp joutui vaikeuksiin ja makasi henkitoreissaan reitin varrella lähellä huippua, kun hänen ohitseen kulki paljon huipulle tai sieltä takaisin matkalla ollutta porukkaa. Joista osaa sitten kritisoitiin jälkeenpäin, että olisi pitänyt tehdä jotain Sharpin pelastamiseksi. David Sharp (mountaineer) - Wikipedia
Sarjan kuudes jakso tuli tänään ja tämä kohta näytettiin ja käsiteltiin. Tämä tietenkin voi kuulostaa kovalta ja sydämettömältä, mutta mielestäni tuo kuolemisen riski kuuluu pelin henkeen. En näkemäni perusteella kritisoi sarjassa seurattua saattuetta. Ei heillä ollut mahdollisuuksia lähteä kaveria pelastamaan. Ihan turha sitä on rannalta ruikuttaa. Jokainen tekee omat valintansa tuonne lähtemisen suhteen ja riskit ymmärtäen. Se olisi silti kiinnostanut, että miten hän tuonne päätyi eli missä herran oma seurue oli, mitä he olivat tehneet ja mitä jättäneet tekemättä. Jos joku "muu" pystytään pelastamaan, niin se on kovasti sankarillista, mutta odottamatonta plussaa , eikä kenelläkään ole oikeutta alkaa sitä toisilta tuollaisissa olosuhteissa oman henkensä kaupalla edellyttämään.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
...Tämä tietenkin voi kuulostaa kovalta ja sydämettömältä, mutta mielestäni tuo kuolemisen riski kuuluu pelin henkeen. En näkemäni perusteella kritisoi sarjassa seurattua saattuetta. Ei heillä ollut mahdollisuuksia lähteä kaveria pelastamaan. Ihan turha sitä on rannalta ruikuttaa. Jokainen tekee omat valintansa tuonne lähtemisen suhteen ja riskit ymmärtäen..

Näin se vaan menee! En toki ole noissa korkeuksissa itse kiipeillyt mutta tarpeeksi korkealla kuitenkin ymmärtäen, että sekä mikä ei kotisohvalle ehkä niin selkeästi välity on armoton väsymys missä kiipeilijät operoivat.. jokainen askel eteenpäin on tahdonponnistus suurimmalle osalle kiipeilijöistä noissa korkeuksissa. Ei kertakaikkiaan ole fyysisiä tai henkisiä resursseja alkaa pelastusoperaatioihin ja siinä voi helposti vaarantaa myös oman henkensäkin (aikataulu). Kiipeilevillä Sherpoilla on ehkä parhaat edellytykset ryhtyä pelastusoperaatioihin, mutta heilläkin on todennäköisesti oma retkikuntansa hoidettavana. Ryhtyessään pelastamaan muita he laittavat kirjaimellisesti vaaraan omat maksavat asiakkaansa. Karua, mutta jokainen tuonne lähtevä tietää kyllä pelin hengen.

En ole ohjelmaa tarkemmin nähnyt, mutta huippukuume on oikea ja vaarallinen tauti joka tapaa tehokkaasti. Olen itsekin nähnyt muutamia kiipeilijöitä joilla on ollut kuuppa sekaisin väsymyksestä, vuoristotaudista ja huippukuumeesta. Yhden vuoristotautiin sairastuneen kaverin raahasimme aikanaan kilsan (korkeusmetreissä) alemmas kun ei itse pystynyt kävelemään, mutta tämä oli perusleiristä ja tavallista vuoripolkua pitkin.. ihan tarpeeksi rankkaa ja haasteellista sekin. Heppu nousi perusleiriin aivan liian nopealla vauhdilla, joten kyllä se vuoristotauti voi iskeä ihan maltillisissa korkeuksissakin... tämä on hyvä pitää mielessä tavallisen vuoristotrekkaajankin, erityisesti Himalajalla, jossa operoidaan todella korkealla ihan pelkästään trekatessakin.

Kyllä se vaara ihan konkreettinen tuolla ylhäällä on! Yksi tuttava on kuollut ja toinen loukkaantui vakavasti jättäen elinikäiset vammat. Pelkkä nilkan nyrjähtäminen voi noissa korkeuksissa merkitä (pahimmassa tapauksessa) kuolemaa. Mutta siinä kai se (osa) viehätyksestä piileekin. Jokainen teko ja tekemättä jättäminen täytyy punnita tarkasti, sillä virhearviointi voi helpostikin tarkoittaa kuolemaa. Siinä oppii tuntemaan itsensä aika hyvin, kun kaikki ulkokulta ja muu epäolennaisuus riisutaan :-)
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Yhden vuoristotautiin sairastuneen kaverin raahasimme aikanaan kilsan (korkeusmetreissä) alemmas kun ei itse pystynyt kävelemään, mutta tämä oli perusleiristä ja tavallista vuoripolkua pitkin.. ihan tarpeeksi rankkaa ja haasteellista sekin
Oli muuten sarjassa kova kohta kun huipulla proteesijaloilla käynyt Mark Ingleas tuli alaspäin. Hänen tynkänsä olivat leirille päästessä siinä kunnossa että kiipeäminen ei onnistunut. Verta vuoti runsaasti ja paleltunut iho oli hirveässä kunnossa. Onneksi hän oli päässyt sen verran alas että auttaminen oli mahdollista. Oli se silti melkoisen näköistä kun Sherpa nosti hänet selkäänsä luin rinkan ja kantoi alas. Siinä mainittiin että jalattoman miehen paino olisi ollut 55 kg, mutta silti käsittämätön suoritus. Toki niin hänen kiipeilynsäkin oli ja sillä hän kaikkien arvostuksen keräsi.

Aika karua ja karmeaa oli katsella niitä paleltumia joita kiipeilijöillä oli. Sitten osalla vielä suhtautuminen oli että ei haittaa ja oli se sen arvoista.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Oli muuten sarjassa kova kohta kun huipulla proteesijaloilla käynyt Mark Ingleas tuli alaspäin. Hänen tynkänsä olivat leirille päästessä siinä kunnossa että kiipeäminen ei onnistunut. Verta vuoti runsaasti ja paleltunut iho oli hirveässä kunnossa. Onneksi hän oli päässyt sen verran alas että auttaminen oli mahdollista. Oli se silti melkoisen näköistä kun Sherpa nosti hänet selkäänsä luin rinkan ja kantoi alas. Siinä mainittiin että jalattoman miehen paino olisi ollut 55 kg, mutta silti käsittämätön suoritus. Toki niin hänen kiipeilynsäkin oli ja sillä hän kaikkien arvostuksen keräsi.

Aika karua ja karmeaa oli katsella niitä paleltumia joita kiipeilijöillä oli. Sitten osalla vielä suhtautuminen oli että ei haittaa ja oli se sen arvoista.

Kritisoin yleisesti sitä, että Everestille ylipäätään päästetään vammaisia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin täysin riippuvaisia muiden avusta ja joiden auttajat joutuvat itse vaaraan. Kasitonnisille kiipeäminen on sen verran kovaa hommaa, että huipulle yrittävän pitäisi olla fyysisesti ja henkisesti täysin kunnossa. Kaikkien ei tarvitse päästä Everestille. Oikeastaan on harmi, että Everest on niin "helppo" kiivetä, että sinne viedään kaupallisissa retkikunnissa porukkaa, jotka eivät kiipeämisestä ymmärrä perusteita kummempaa mutta joiden rahapussi on tarpeeksi paksu.
 

Prof. Puck

Jäsen
Suosikkijoukkue
***HIFK*** & Norristolainen
...Oikeastaan on harmi, että Everest on niin "helppo" kiivetä, että sinne viedään kaupallisissa retkikunnissa porukkaa, jotka eivät kiipeämisestä ymmärrä perusteita kummempaa mutta joiden rahapussi on tarpeeksi paksu.

Silloin kun minä aloitin kiipeilyn, kritisoitiin vielä ylipäätään kaupallisten retkikuntiin toimintaa ja eettisyyttä, mutta se nyt on tullut jäädäkseen! En nykytilanteesta tiedä mutta ainakin alkuvuosina kyllä noille paremmille firmoille piti jonkinlaista kiipeilyreferenssiä omata ennenkuin niihin pääsi asiakkaaksi? En tiedä onko tavat tuosta muuttuneet, karua jos on? Tietty noita aasialaisia retkueita on ollut siellä jo ennestään, sanotaanko ei-niin-hyvillä kiipeilytaidoilla huipulle yrittämässä.

Mutta ei ole vielä tainnut ruuhkaksi asti näkyä kaupallisia retkikuntaa K2:lla, sillä se vuori tappaa kun siellä pöljäilee ja saattaa tappaa vaikkei pöljäilisikään!
 

Morgoth

Jäsen
Mutta ei ole vielä tainnut ruuhkaksi asti näkyä kaupallisia retkikuntaa K2:lla, sillä se vuori tappaa kun siellä pöljäilee ja saattaa tappaa vaikkei pöljäilisikään!

Eikö siellä pidä oikeasti osata kiivetäkin? Ei taida olla kaupallisia matkoja edes perusleiriin tarjolla tuonne? Everestiltä kai voi odottaa kuitenkin suhteellisen todennäköisesti selviävänsä hengissä takaisin, mutta todella hankala ymmärtää jotain K2/Annapurnaa, joissa lähes joka kolmas yrittäjä kuolee. Ei kai kukaan ajatteleva kuolevansa ja luottaa taitoihinsa, mutta silti onhan tuossa aika kamala todennäköisyys kuolla ja noille vuoreille ei kai mitkään rahakkaat turistit pääasiassa edes kiipeile?

Katselin myös mielenkiinnolla esim. tuota Everest sarjaa ja täytyy sanoa, että alan vasta ymmärtämään Veikka Gustafssonin suorituksia kiipeillä noissa korkeuksissa ilman lisähappea. Tuossa ohjelmassa ei ilmeisesti parhaita mahdollisia kiipeilijöitä ollut joskaan ei ihan täysin turistejakaan, mutta siellä silti onnistuvat lähes itsensä tapattamaan lisähapenkin kanssa. Ilman lisähappea olisiko kukaan selvinnyt?
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Kritisoin yleisesti sitä, että Everestille ylipäätään päästetään vammaisia ihmisiä, jotka ovat kuitenkin täysin riippuvaisia muiden avusta ja joiden auttajat joutuvat itse vaaraan. Kasitonnisille kiipeäminen on sen verran kovaa hommaa, että huipulle yrittävän pitäisi olla fyysisesti ja henkisesti täysin kunnossa. Kaikkien ei tarvitse päästä Everestille.
Ensinnäkin kaveri kiipesi ylös omin avuin ja deadzonelta poiskin omin avuin, joten hän suorituksensa oli vähintään keskiarvoa. Sen puolesta hän ei sen riippuvaisempi ollut muiden avusta kuin muutkaan turistit tuohon asti. Toki todennäköisyys että reissun tulee apua tarvitsemaan oli hänen kohdallaan isompi kuin muilla keskimäärin ja se sitten toteutui.

Itse ajattelin että hänellä tuo huipulle kiipeäminen on sen tason asia, että hän ymmärtää ja on valmis hyväksymään kuolemisenkin riskin eikä minulla siihen ole nokan koputtamista. Kuitenkin kuudennessa jatkossa nähdyn itkun soperruksen ja vaimon suhtautumisen kommentoinnin jälkeen en enää siitä niin varma.

Minua harmittaa että sinne viedään kiipeilijöitä, jotka osaamattomuudellaan hidastavat ja haittaavat muita kun ohittaminen on mahdollista. Itsensä tappamista en ole kieltämässä.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Silloin kun minä aloitin kiipeilyn, kritisoitiin vielä ylipäätään kaupallisten retkikuntiin toimintaa ja eettisyyttä, mutta se nyt on tullut jäädäkseen! En nykytilanteesta tiedä mutta ainakin alkuvuosina kyllä noille paremmille firmoille piti jonkinlaista kiipeilyreferenssiä omata ennenkuin niihin pääsi asiakkaaksi? En tiedä onko tavat tuosta muuttuneet, karua jos on? Tietty noita aasialaisia retkueita on ollut siellä jo ennestään, sanotaanko ei-niin-hyvillä kiipeilytaidoilla huipulle yrittämässä.

Mutta ei ole vielä tainnut ruuhkaksi asti näkyä kaupallisia retkikuntaa K2:lla, sillä se vuori tappaa kun siellä pöljäilee ja saattaa tappaa vaikkei pöljäilisikään!
En minäkään tiedä tästä sen tarkemmin, kuin mitä olen lukenut erilaisia julkaisuja ja sähköistä mediaa. Omat kokemukseni vuorikiipeilystä rajoittuvat huippuihin, joille pystyy kävelemään tai nousemaan via ferrataa pitkin mutta ei tarvitse mitään varsinaisia kiipeilytekniikoita osata.

K2 on hyvä esimerkki vuoresta, jolle kiipeävät vain osaavat kiipeilijät ja tätä tarkoitin juuri sillä, että on harmi että Everest maailman korkeimpana toppina on niin "helppo". Sinne lähtee keräämään glooriaa kaikenlaista porukkaa, joka loppupeleissä vaarantaa osaamattomuudellaan tai fyysisillä rajoitteillaan kaikki huipulle haluavat. Olisi parempi, jos Everest olisi edes osin yhtä haastava kuin K2 tai Annapurna. Nyt joutuu yhä enenevässä määrin lukemaan juttuja liian suurista ihmismääristä Everestillä toukokuun kiipeilykauden aikana ja vaaratilanteista tai kuolemista rinteillä.

@dana77 lle: en tarkoittanut kommentillani varsinaisesti tätä ilmeisen kovakuntoista joskin loppupeleissä kuitenkin apua tarvinnutta Mark Ingleasia, vaan yleisesti ihmisiä, joiden fysiikkaan vamma tai ikä rajoittaa. Heitä ei pitäisi päästää Everestille.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Olen seurannut Steckin suorituksia netin kautta, mutta en ole yhtään yllättynyt että joskus käy näin. Hullua touhua isoilla ja vaarallisilla vuorilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös