Mainos

Vuorikiipeily

  • 27 485
  • 140

Twite

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hämeenlinnan Pallokerho
Miksi porukka tähtää nimenomaan Kilimanjaroon?
Koska se on maanosansa korkein ja sinne pääsee kävellen, ilman mitään kiipeilyosaamista ja -varusteita. Siis siksi että se on jollakin listalla korkein mutta kuitenkin kohtuullisin panostuksin ja tuurilla ihan peruspulliaisen saavutettavissa.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Koska se on maanosansa korkein ja sinne pääsee kävellen, ilman mitään kiipeilyosaamista ja -varusteita. Siis siksi että se on jollakin listalla korkein mutta kuitenkin kohtuullisin panostuksin ja tuurilla ihan peruspulliaisen saavutettavissa.

Juuri näin. Mont Blancille ja Elbrusille kiipeävällä tulisi olla jonkinlaista kiipeilykokemusta ja teknistä osaamista, kun taas Kilimanjarolle pystyy ihan "tavan pulliainenkin" kiipeämään jos vaan kestää sen korkean ilmanalan ja kunto riittää muuten. Tuossa taas hyvä osoitus siitä että ylempänä on taas hyvä osoitus siitä että Mont Blancille kiipeäminen ei ole mitään lastenleikkiä vaikka moni niin kuvittelee.

---

Veikka ja Hiraide ovat nyt viikon päivät keränneet voimia perusleirissä ja odottaneet sään paranemista, ja nyt alkaa sääennusteet näyttää sille että todennäköisesti kohta alkaa uusi yritys huipulle. Muutamat kiipeilijät on käyneet valmistelemassa reittejä tuon lumimyrskyn jälkeen, mutta ilmeisesti kukaan ei ole vielä tällä kaudella G1:n huipulle päässyt.

Läheisellä Broad Peakilla oli taas sattunut onnettomuus kun Italialainen naiskiipeilijä Cristina Castagna oli pudonnut laskeutumisvaiheessa ja kuollut. Jotenkin tuntuu että noilla naisilla taitaa olla tällä hetkellä vähän liian kova skaba siitä kuka ensimmäiseksi huiputtaa kaikki kasitonniset, niin paljon on viime aikoina naiskiipeilijöitä kuollut Himalajalla. Kun tuollaista sattuu laskeutumisvaiheessa niin monesti on kyllä tilanne se että on vedetty liian rajoille ja voimat ei enää riitä laskeutumiseen turvallisesti. Vaan voihan se olla niinkin että kyseessä on vaan ikävä onnettomuus joka ei sen kummemmin johdu mistään varsinaisesta kiipeilijän virheestä. Vähän vaan mietityttää kun noita naiskiipeilijöitä on kuollut niin paljon.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Päivitystä tilanteeseen Gasherbrumilla:

Veikka ja Kazuya Hiraide ovat nyt parin viime päivän aikana nousseet jo kolmosleiriin, reilun 7100 metrin korkeuteen, ja nyt kun seuraavaksi pariksi päiväksi on luvattu hyviä säitä vuorelle niin todennäköisesti ensi yönä alkaa yritys nousta huipulle saakka. Mikäli kaikki menee hyvin niin huomenna päivällä Veikan pitäisi olla G1:n huipulla.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Veikka Gustafsson on tehnyt suomalaista kiipeilyhistoriaa valloitettuaan kaikki 14 yli kasitonnista vuorta. Veikka pääsi kiipeilykumppaninsa Kazuya Hiraiden kanssa Gasherbrum I:n huipulle tänä aamuna klo 8:15. Veikka on vasta yhdeksäs ihminen maailmassa joka on kiivennyt kaikkien kasitonnisten huipulle ilman lisähappea.

Tuo on kyllä ihan käsittämättömän kova saavutus, ja minun kirjoissani tämä menee kyllä ihan kärkipäähän kun luetellaan kaikkien aikojen suomalaisia urheilusaavutuksia. Ei muuta kuin isot onnittelut Veikalle, ja turvallista laskeutumista!
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
17 vuotta Veikalta meni ja nyt se on totta. Isot onnittelut hänelle, todella timanttinen suoritus!
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Veikka: "Kyllä maailma on hieno paikka!"

Eli klo 16:15 Radio Suomelta on kuultavissa Veikan haastattelu huipulta. Voi vaan kuvitella minkälainen on fiilis kun 17 vuoden urakka on päätöksessä. Toki täytyy muistaa tuo asia jonka Veikka itsekin toteaa tuossa, että alas on vielä pitkä matka ja juhlien aika on vasta sitten kun ollaan turvallisesti perusleirissä.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Veikka ja Hiraide ovat palanneet Bulgarialaisten kanssa kolmosleiriin (7100 m) ja lepäävät siellä yön yli. Huomenna olisi sitten tarkoitus palata perusleiriin. Paluumatka ei tule olemaan helppo koska vuorella sataa jälleen lunta ja lumivyöryjen vaara on aina olemassa.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Nyt on sitten miehet turvallisesti perusleirissä, eli nyt voi jo onnitella ihan huoletta. Pitkä urakka on nyt valmis ja uudet haasteet odottaa. Onnittelut vielä kerran Veikalle upeasta suorituksesta!
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Upea saavutus Veikalta! Taitaa mennä hetki ennen kuin joku toinen suomalainen pystyy samaan.

Kyllähän siinä voi jonkin verran aikaa vierähtää. Samuli Mansikka taitaa tällä hetkellä olla "seuraavana jonossa". Mansikalla on nyt kolme kasitonnista plakkaraissa (Cho Oyu, Everest ja Lhotse) ja nyt syksyllä hän on lähdössä Manaslulle. Mutta pitkä on vielä matka siihen että kaikki 14 on plakkaraissa. Ja Mansikka on käyttänyt ainakin Everestillä ja Lhotsella lisähappea, koska hän työskentelee oppaana/retkenjohtajana noilla reissuillaan ja ihan turvallisuussyistä oppaan on hyvä käyttää lisähappea, joten kyllä tuohon Veikan suoritukseen (kaikki 14 ilman lisähappea) on vielä matkaa.

Mutta mukavaa on huomata että Suomalaiskiipeilijät ovat varsin arvostettuja noissa kiipeilijäpiireissä, Mansikkakin on käsittääkseni kerännyt varsin paljon kiitosta Himalajan oppaana. Tuolla vuorillakin taitaa kuitenkin nimittäin liikkua aika paljon kaiken maailman koijaria ja tyhmänrohkeita sekopäitä joita ei noissa piireissä kovin korkealle arvosteta.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kun tuossa Samuli Mansikasta kirjoitin niin tämän päivän Hesarissa oli juuri juttua kaverista. Mansikka yrittää valloittaa 8156 metriä korkean Manaslun ilman lisähappea ja yksin kiipeämällä. Kasitonnisen valloittaminen yksin on muuten sellainen saavutus johon kukaan Suomalainen ei ole vielä kyennyt (ei ole itse asiassa tainnut kukaan vielä edes yrittääkään).

Mansikan omilta sivuilta voi kätevimmin seurata yrityksen edistymistä.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Ai täällä on tämmöinenkin ketju. Hienoa! Nimittäin itse olen hourahtanut varsin tiukasti noihin vuoriin, kun nyt jo aika monta vuotta on tullut Alpeilla asuttua.

Olen kuitenkin varsin maltillinen kaveri, ja kiipeilen ja vaeltelen tuolla lähinnä nautinnon ja luonnon takia, en niinkään adrenaliinibuustauksen. Toki pientä jännääkin välillä tarvitsee tehdä ja vähän kokeilla rajoja. Alpeilla on paljon kaapelivarmisteisia kiipeilyvaellusreittejä, joilla voi hyvinkin turvallisesti kokeilla pikkuisen omia rajojaan ja nauttia huikeista näkymistä jyrkänteen seinillä. Valjaissa kiinni oleva tuplalukkovarmistus kytketään kaapeliin kiinni. Kiipeilykenkiä ei tarvitse, vaan pelkät tukevat vuorivaelluskengät.

Usein haeskelen myös huippuja, joille on turvallista kavuta täysin ilman varmistustakin. Tällöin pääasia on liikunta ja luonnosta nauttiminen. 1500:kin metrin kiipeäminenkin jyrkähkölle vuorelle on muuten lämpimällä säällä aivan kelvollinen urheilusuoritus.


Minä en usko, että on hiihtänyt. Todennäköisesti vain lasketellut. Haluaisin nähdä sen juhamiedon, joka noissa korkeuksissa hiihtää. Korkeintaan se äijä, joka veti pohjoisnavalla marathonin sekä juosten että fillarilla voisi olla potentiaalinen kandidaatti kondiksen puolesta.

Kyse lienee kuitenkin ski-touringista. Niille, ketkä eivät tiedä, ski-touring on rinteen kapuamista ylöspäin laskettelukamojen tapaisilla vehkeillä. Suksen pohjaan kiinnitetään eräänlainen nauha, joka antaa täydellisen pidon ylöspäin mentäessä. Huipulla sitten nauha irroitetaan suksista ja lasketaan puuteria alas. Lasku on hieno palkinto kiipeämisestä.

Kiivetessä takaside avataan, jolloin kantapää pääsee liikkumaan ylös ja alas. Kantapään alle saa siteestä eräänlaisen eri asentoihin säädettävissä olevan tuen, joka pitää kantapään riittävän ylhäällä, joten jalka on "levossa" melkein samassa asennossa, kuin tasaisella seistessä.

Noillla välineillä pääsee huipuille, joille ei ikinä uskoisi kenenkään suksilla pääsevän.

Aivan helvetin hienoa touhua. Voin suositella kenelle tahansa Alpeilla käyville, kuka osaa kohtuullisen hyvin lasketella. Eikä tarvitse olla mikään mestari - touring oppaat suunnittelevat reitit asiakkaan tason mukaan. Kamat ovat törkeen kalliita, mutta vuokraaminen onnistuu kohtuuhintaan.

Tästä youtube-videosta saa hyvän kuvan ski-touringista. Näillä kavereilla tosin näytti olevan jääkiipeilykamatkin mukana Elbrusilla. Siellä niitä saattaa tarvitakin.
 
Viimeksi muokattu:

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Olen kuitenkin varsin maltillinen kaveri, ja kiipeilen ja vaeltelen tuolla lähinnä nautinnon ja luonnon takia, en niinkään adrenaliinibuustauksen. Toki pientä jännääkin välillä tarvitsee tehdä ja vähän kokeilla rajoja. Alpeilla on paljon kaapelivarmisteisia kiipeilyvaellusreittejä, joilla voi hyvinkin turvallisesti kokeilla pikkuisen omia rajojaan ja nauttia huikeista näkymistä jyrkänteen seinillä. Valjaissa kiinni oleva tuplalukkovarmistus kytketään kaapeliin kiinni. Kiipeilykenkiä ei tarvitse, vaan pelkät tukevat vuorivaelluskengät.
Lienet kokeillut Via Ferrata -reittejä? Olen vetänyt joskus lyhyen pätkän ja oli aika huikeaa, kaapeleineen ja rautatikkaineen.

Kyse lienee kuitenkin ski-touringista. Niille, ketkä eivät tiedä, ski-touring on rinteen kapuamista ylöspäin laskettelukamojen tapaisilla vehkeillä. Suksen pohjaan kiinnitetään eräänlainen nauha, joka antaa täydellisen pidon ylöspäin mentäessä. Huipulla sitten nauha irroitetaan suksista ja lasketaan puuteria alas. Lasku on hieno palkinto kiipeämisestä.

Kiivetessä takaside avataan, jolloin kantapää pääsee liikkumaan ylös ja alas. Kantapään alle saa siteestä eräänlaisen eri asentoihin säädettävissä olevan tuen, joka pitää kantapään riittävän ylhäällä, joten jalka on "levossa" melkein samassa asennossa, kuin tasaisella seistessä.
Kuullostaa telemarkilta, mutta ei liene ihan sama asia. Käsittääkseni tellusuksiinkin voi laittaa karvat alle ja edetä ylämäkeen.
 

BitterX

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, FC Wacker, Punaportin vapaakaupunki
Lienet kokeillut Via Ferrata -reittejä? Olen vetänyt joskus lyhyen pätkän ja oli aika huikeaa, kaapeleineen ja rautatikkaineen.

Joo, googletin sanan "Via Ferrata" ja se tosiaan on sama asia englanninkielisen Wikipedian mukaan, kuin mitä tarkoitin. Itse tiesin vain saksankielisen sanan "Klettersteig". Toki ajattelin jo mainitessasi myös rautatikkaat, että puhumme samasta asiasta.

On todellakin huikeaa: on ehdottomasti myös asia, jota suosittelen, jos vaikkapa Alpeilla käy lomailemassa. Jos korkeat paikat ei huimaa, omistaa hyvät kengät ja varman askeleen niin kannattaa ehdottomasti kokeilla. Näitä via ferrata -reittejä on myöskin eri vaikeusasteisia ja asteikot vaihtelevat maittain. Kannattanee ottaa niistä selvää etukäteen, ettei ala jossakin vaiheessa ottaan pannuun :)


EDIT: Vielä juuri löytämäni linkki hyvään via ferrata -videoon Youtubessa. Toki video tai valokuvat eivät tee oikeutta "todellisille" maisemille.


Kuullostaa telemarkilta, mutta ei liene ihan sama asia. Käsittääkseni tellusuksiinkin voi laittaa karvat alle ja edetä ylämäkeen.

Telemark- ja touring-siteiden idea lienee samankaltainen. En ole koskaan kuitenkaan nähnyt, että joku laskisi touringsuksilla tellutyylisesti kantapää "irti", vaan kaikki kiinnittävät takasiteen ennen laskua. Johtuu ehkä siitä, että monot ja sukset ovat erilaiset ja siksi noilla touringvälineillä ei mahdollisesti edes pysty laskemaan tellua. Tästä en kuitenkaan ole varma, koska en ole koskaan edes tutustunut telemark-kamoihin lähemmin.
 
Viimeksi muokattu:

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Mt. Everestillä on meneillään mielenkiintoinen "kisa" siitä kuka saa kunnian olla ensimmäinen suomalainen nainen Everestin huipulla. Sekä Anne-Mari Hyryläinen että Carina Räihä ovat tällä hetkellä vuorella, molemmat eri retkikunnissa, yrittämässä huipulle pääsyä. Tällä hetkellä edellä on Hyryläinen joka on kiivennyt jo 7200 metriin, Räihä on ilmeisesti vasta saapunut perusleiriin ja edessä on siis useita akklimatisoitumisnousuja ennen kuin huippuyritys voi alkaa.

Toivottavasti naiset pystyvät pitämään järjen päässään eivätkä lähde yrittämään jotain ihan älytöntä vain että olisivat huipulla ennen toista. Monesti onnettomuudet Himalajalla sattuu juuri sen takia että yritetään pakkomielteen omaisesti päästä huipulle vaikka olosuhteet ja oma kunto ei mahdollistaisikaan sitä.
 
Kasitonnisen valloittaminen yksin on muuten sellainen saavutus johon kukaan Suomalainen ei ole vielä kyennyt (ei ole itse asiassa tainnut kukaan vielä edes yrittääkään).

Itse asiassa minä olen kiivennyt Mount Everestin, Annapurnan sekä K2:n huipuille. Yksin en toki moista reissua ole ruvennut tekemään, vaan valitsin kavereikseni alan parhaita huippuja. Ja tietysti lasillisen hyvää viiniä. Tuolla kirjahyllyssä vahtii Veikka-figuuri vuorikiipeilyä käsittelevien kirjojeni kokoelmaa...
 

Ramses

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Mt. Everestillä on meneillään mielenkiintoinen "kisa" siitä kuka saa kunnian olla ensimmäinen suomalainen nainen Everestin huipulla. Sekä Anne-Mari Hyryläinen että Carina Räihä ovat tällä hetkellä vuorella, molemmat eri retkikunnissa, yrittämässä huipulle pääsyä. Tällä hetkellä edellä on Hyryläinen joka on kiivennyt jo 7200 metriin, Räihä on ilmeisesti vasta saapunut perusleiriin ja edessä on siis useita akklimatisoitumisnousuja ennen kuin huippuyritys voi alkaa.
QUOTE]

Korjataan sen verran että Carina Räihä kävi 3-leirissä (7200m) jo viime kuun lopussa ja akklimatisoitumiset on hänen osaltaan tehty. Sää on ollut sen verran huono että retkikunta tuli perusleiriin lepäilemään ja odottelemaan säiden parantumista.
 

Tombe76

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Korjataan sen verran että Carina Räihä kävi 3-leirissä (7200m) jo viime kuun lopussa ja akklimatisoitumiset on hänen osaltaan tehty. Sää on ollut sen verran huono että retkikunta tuli perusleiriin lepäilemään ja odottelemaan säiden parantumista.

Kuinkas pitkään tuo tietty saavutettu "aklimatiotaso" säilyy yllä? Näin maalikkona voisin kuvitella, että mitä pidempään viipyy perusleirissä alempana, sitä vaikeampi on taas lähteä ylös (kohti huippua) ja joutuu tekemään taas aklimatisoitumisreissuja.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kuinkas pitkään tuo tietty saavutettu "aklimatiotaso" säilyy yllä? Näin maalikkona voisin kuvitella, että mitä pidempään viipyy perusleirissä alempana, sitä vaikeampi on taas lähteä ylös (kohti huippua) ja joutuu tekemään taas aklimatisoitumisreissuja.

Minä muistelen joskus lukeneeni että reilun viikon jälkeen se alkaisi taas heikentyä ja n. kuukauden jälkeen ei ole enää "rippeitäkään". Korjatkoon joku joka tietää paremmin.
 

Ramses

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Onhan Räihä tässä välissäkin käynyt ylemmissä leireissäkin.
Nyt ovat taas 3. leirissä ja yksi yritys 4.leiriinkin on tehty , mutta liian kovat tuulet esti sen.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Onhan Räihä tässä välissäkin käynyt ylemmissä leireissäkin.
Nyt ovat taas 3. leirissä ja yksi yritys 4.leiriinkin on tehty , mutta liian kovat tuulet esti sen.

Joo, näin on. Vähän huonosti tulee infoa noiden naisten edesottamuksista tuolla. Ei taida olla mitään sellaista sivua josta voisi seurata etenemistä lähes reaaliajassa, kuten Veikan kohdalla oli tuo tammisuo.fi?
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Kappas, tällainen ketjukin täällä on. Laitetaan yksi linkki alkuun:
Jäätikkökurssi | LASKUVARJOJÄÄKÄRIKILTA ry

Kävimme tuon jäätikkökurssin 90-luvun lopulla sen aikaisen tyttöystäväni päähänpistosta. Hän oli nähnyt mainoksen tuosta vissiin Erä-lehdessä tai jossain. Laskuvarjojääkärikilta järjestää näitä kursseja tuolla Utin maisemissa, tarkemmin Olhavanlammella. Siellä opetellaan perustekniikoita kuten köysistössä etenemistä, jääkiipeilyä, laskeutumista etc. Kurssit ovat talvella, tämänvuotinen meni jo, oli helmikuun lopulla. Seuraavana kesänä käytiin Killan järjestämällä varsinaisella jäätikkövaelluskurssilla Kebnekaisella jossa pääsi harjoittelemaan tekniikoita kuten railosta pelastautumista ihan oikeassa ympäristössä vaikka se ei mikään kovin korkea olekaan.

Vuosi siitä ja lähdimme Killan kanssa huiputtamaan Mont Blancia. Bussilla mentiin, ensin laivalla yli Rostockiin ja sitten ajeltiin kohti Chamonixia. Reissussa mukana oli väkeä ympäri Suomea, kaikkiaan parikymmentä ja Killasta muistaakseni kolme kouluttajaa. Vaikka Mont Blancin huippu on "vain" 4810 metriä korkea niin ilma tuntui todella ohuelta ylhäällä. Yksi kaveri jouduttiin hakemaan viimeisestä leiristä kopterilla, oli niin pahat vuoristotaudin oireet päällä. Päästyämme viimeiselle leiripaikalle illan suussa, pystytimme teltan ja koska seuraavaksi päiväksi oli luvattu huonoa keliä, päätimme yrittää huiputusta saman tien.

Huipulle päästiin mutta viimeiset sanotaan parisataa metriä menivät kyllä todella hitaasti kun piti kymmenen metrin välein pysähtyä puuskuttamaan. Hieno reissu tuo oli ja kokemuksena mieleenpainuva. Seuraavana kesänä olisi ollut mahdollisuus lähteä Killan järjestämälle kiipeilyreissulle Mount McKinleylle tai Denalille kuten se tänä päivänä tunnetaan. Se reissu jäi tekemättä rahan puutteen takia ja harrastuskin on sittemmin hiipunut, elämänkumppanikin vaihtunut pariin kertaan. Valjaat vielä löytyvät jostain varaston nurkasta. Jos joku haluaa vuorikiipeilyn aloittaa niin suosittelen tuon Laskuvarjojääkärikillan Jäätikkökurssin suorittamista. Siellä oppii hyvin alkeet ja tekniikat hyvien kouluttajien opastamana.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös