Omistusasunnossa ehkä huonoin puoli on sen sitovuus. Nykyään ei oikein voi tietää mistä päin Suomea tai muuta Eurooppaa tai ylipäätään mistä pisteestä palloa löytyy seuraava työpaikka.
Firmat lopettavat toimipaikkojaan tai menevät kokonaan nurin milloin tahansa. Työsuhteet opvat vakituisia seuraaviin yt-neuvotteluihin saakka ja pitkät työsuhteet ovat koko ajan harvinaisempia ollakseen kenties pian kokonaan historiaa. Joten jos ei satu olemaan valtiolla tai kunnalla töissä tai pyörittämään omaa tietylle paikkakunnalle keskittyvää bisnestä, ei asuinpaikasta oikein voi olla kovin suurta varmuutta. Suomessa omistusasunnon hankinta muualta kuin pääkaupunkiseudulta tuntuu riskialttiilta ja pääkaupunkiseudulla taas hinnat ovatkin pilvissä, tietenkin.
Toki omistusasunnostakin eroon pääsee, mutta kuluja helposti tulee kun työt jo alkavat uudella paikkakunnalla ja vanha kämppä on vielä myynnissä. Tällöin saattaa joutua myymään asunnon alle markkinahinnan. Sinne ihmisen on kuitenkin lähdettävä, mistä töitä tarjotaan. tietysti jos on riittävän hyvä omalla alallaan, voi vapaasti valita missä ja miten hoitaa hommansa.
Toisaalta, onhan vuokran maksaminenkin melko pölvästiä touhua. Sellainen sanontahan on, että ihminen maksaa elämässään ainakin yhden asunnon, joko omansa tai sitten jonkun toisen omistuksessa olevan. Äkkiseltään ajateltuna kai sitä ennemmin maksaisi oman kuin kaverin kämpän.
Firmat lopettavat toimipaikkojaan tai menevät kokonaan nurin milloin tahansa. Työsuhteet opvat vakituisia seuraaviin yt-neuvotteluihin saakka ja pitkät työsuhteet ovat koko ajan harvinaisempia ollakseen kenties pian kokonaan historiaa. Joten jos ei satu olemaan valtiolla tai kunnalla töissä tai pyörittämään omaa tietylle paikkakunnalle keskittyvää bisnestä, ei asuinpaikasta oikein voi olla kovin suurta varmuutta. Suomessa omistusasunnon hankinta muualta kuin pääkaupunkiseudulta tuntuu riskialttiilta ja pääkaupunkiseudulla taas hinnat ovatkin pilvissä, tietenkin.
Toki omistusasunnostakin eroon pääsee, mutta kuluja helposti tulee kun työt jo alkavat uudella paikkakunnalla ja vanha kämppä on vielä myynnissä. Tällöin saattaa joutua myymään asunnon alle markkinahinnan. Sinne ihmisen on kuitenkin lähdettävä, mistä töitä tarjotaan. tietysti jos on riittävän hyvä omalla alallaan, voi vapaasti valita missä ja miten hoitaa hommansa.
Toisaalta, onhan vuokran maksaminenkin melko pölvästiä touhua. Sellainen sanontahan on, että ihminen maksaa elämässään ainakin yhden asunnon, joko omansa tai sitten jonkun toisen omistuksessa olevan. Äkkiseltään ajateltuna kai sitä ennemmin maksaisi oman kuin kaverin kämpän.