Itsellä vaihtuu kohta asumismuoto vuokralta omaan. Taloudellisesti olisi kyllä ollut järkevää tehdä tämä liike jo aiemminkin. Etenkin, kun muutama vuosi sitten olisi saanut vielä paremmat lainaehdot ennen kuin pankit tajusivat liittää lainasopimuksiin ehdon, ettei negatiivisia viitekorkoja huomioida ja kun pankit suostuivat sitomaan asuntolainoja vielä 12 kk euriboria lyhyempiin viitekorkohin. No, harva kuitenkaan varmaan ihan tällaista korkokehitystä näki ennalta. Esimerkiksi työkaveri maksaa asuntolainasta tällä hetkellä 0,4 % korkoa. Ja ovathan asuntojen hinnatkin tässä koko ajan hiljalleen hiipineet ylös.
Viitisen vuotta tuli asuttua vuokralla tässä samassa asunnossa ja niinkin pitkään osittain siksi, että täällä Helsingissä sekä vuokra- että omistusasunnot ovat kiven alla ja törkeän hintaisia ja itsellä kävi aikoinaan hyvä tuuri siinä, että löysin oikeastaan todella hyvän vuokra-asunnon todella nopeasti ja vaivatta. Tämän lisäksi hieman epävarma työtilanne (määräaikainen työsopimus) on jarrutellut omistusasunnon hankintaa. Vuokraan on mennyt pyöreästi 9 k€ vuodessa eli viidessä vuodessa on tullut hukattua asumiseen jo 45 k€. Samassa ajassa olen onneksi saanut nuukasti elämällä ja sijoittamalla kerrytettyä ihan hyvin omaa pääomaa. Ei mitään järkeä tämmöisessä vuokran maksamisessa kuitenkaan ja niinpä päätin nyt syksyllä, että saa tämä hulluus riittää. Hiukan asuntomarkkinoita tunnusteltuani totesin, että itseäni mahdollisesti kiinnostavat kohteet menevät kaupaksi alta aikayksikön. Tässä sitten yhtenä lauantaina tuli myyntiin haluamaltani alueelta aika lailla sentyylinen asunto mitä olin ajatellut. Vajaat 15 vuotta vanha 46 neliön kaksio, joka on ihan mukava upgreidaus 31 neliön vielä uudempaan vuokrayksiööni. Sunnuntaina oli näyttö ja tiistaina lyötiin kaupat lukkoon, joten ei siinä ehtinyt liikaa asiaa miettiä. Kysyntä oli kovaa ja ostotarjouksia kämpästä jätettiin monta, mutta omani oli niukasti paras. Olisi mulle nyt joku 5-10 neliötä pienempikin kämppä ollut ihan passeli, joten hiukan tuli maksettua tyhjästä ilmasta ja hinta karkasikin vähän 200 k€:n henkisen kipurajan yli. Yhtiövastike tuossa on kuitenkin edullinen, mitä pidän tärkeänä.
Omaa rahaa tuli laitettua asuntokauppaan ehkä turhankin paljon eli vähän yli 10 % kauppahinnasta. Olisin voinut hyvin laittaa vaikka 50 k€ enemmänkin, mutta tällainen kuormasta syönti olisi jo aika merkittävästi alentanut omia tuloja tulevaisuudessa. Laina järjestyi ihan kelvollisilla ehdoilla ja pankki ei vaatinut edes vakuuksia koko lainasummalle. Tuumivat, että jos on vaikka joku ~20 k€ vakuusvajetta niin ei se mitään haittaa. Olisin kyllä saanut samoilla ehdoilla lainaa vaikka 95 % kauppasummasta siten, että lainan vakuudetonta osaa olisi vain paisutettu. Toisesta pankista olisi järjestynyt laina kyllä 100 % kauppahinnastakin, mutta vakuuksien kanssa ja kalliilla lainan perustamismaksuilla. Yhdessä pankissa jostain syystä laskivat, ettei mulle voisi oikein myöntää yli 180 k€:n lainaa, vaikka yritin ehdottaa, että eikö olisi kannaltani edullisempaa ottaa isompi laina ja pantata säästyneet rahat vaikka saman pankin debentuuriin, jossa olisi ollut melkein kolminkertainen korko asuntolainan korkoon verrattuna.
Asumiskuluihini muutos tulee nyt olemaan se, että kuukausittainen lainan lyhennys on hieman pienempi potti kuin vuokra tähän asti, mutta yhtiövastikkeen kanssa potti tulee olemaan reilun satasen isompi. Toisaalta vastike + lainan korkomenot ovat kuukaudessa alle puolet aiemmasta vuokrastani, eli periaatteessa asumismenoni yli puolittuvat, kun lainan lyhennystä maksan ikään kuin omaan taskuun. Ja koroistakin osan voi vähentää verotuksessa. Samaan aikaan asunnon tasossa siis selvähkö upgreidaus. Tätä taustaa vasten ymmärtää hyvin miten taloudellisesti järjetöntä tämä vuokralla asumiseni on ollut.
Myös mahdollisessa työttömyystilanteessa - tai muussa sellaisessa elämäntilanteessa, jossa tulisi eteen tilapäinen muutto muualle - omistusasuminen on kannaltani selvästi vuokralla asumista järkevämpää (milloin ei olisi, kun se on kuitenkin joka tapauksessa noin paljon halvempaa ja jossainhan sitä on ihmisen asuttava?). Jos jäisin työttömäksi en missään nimessä jäisi asumaan Helsinkiin, koska mitä järkeä olisi asua niin kalliissa paikassa? Mahdolliset tulevat työt löytyisivät kuitenkin suurella todennäköisyydellä jälleen Helsingistä ja vuokralle pyrkiessä joutuisi siis tappelemaan kalliista vuokraluukuista lukemattomien muiden ihmisten kanssa ja olisi erittäin epätodennäköistä löytää näin kivaa vuokra-asuntoa kuin missä nyt olen asunut. Omistusasunnon taas voin itse laittaa vuokralle ja saisin siitä kyllä vuokratuottoa sen verran, että sillä kuittaisi kuukausittaisen lainan lyhennyksen + yhtiövastikkeen ja jäisi vielä vähän ylikin. Lisäksi asuntolainakin muuttuisi sijoituslainaksi, jonka korot saisi vähentää verotuksessa täysimääräisesti.
Itselleni on siis vihdoin valjennut omistusasumisen ja velallisena olemisen autuus.