Onkos meillä suruketjua erikseen?
Kulunut vuosi ollut ylivoimaisesti elämäni paskin tähän asti. Jos napataan viime vuodelta marras- ja joulukuu mukaan, niin marraskuussa syntyi velipuoli, joka menehtyi neljän päivän kuluttua, ja loppuvuosi oli tietysti aika alakuloista sumua sen kanssa. Itse pystynyt käsittelemään asiaa olosuhteisiin nähden onnistuneesti, mutta rakas faija ja vaimonsa tietysti edelleen vähän eri maailmassa kuin aiemmin. Varmaankin ainakin tietyiltä osin lopullisesti. Alkuvuodesta sedällä diagnosoitiin parantumaton, mutta jotenkuten (muutamia vuosia pitäisi olla tiedossa) hallittavissa oleva syöpä, sekä omat että tyttöystävän isovanhemmat ovat olleet toistuvassa sairaalarumbassa ja nyt tänään tuli infoa että perheen koiran välilevy siinä jamassa että tiistaina olisi osaltani viimeiset treffit koiraveljen kanssa. Suhteellisen tärkeä otus ollut 14 vuoden ajan. Opiskeluissa kaikki mennyt ok, mutta haaveiltu alanvaihto jäänee pääsykokeiden mututuntuman perusteella toteutumatta ainakin tänä keväänä (ja vaikeutuu lakimuutosten myötä tästä eteenpäin). Kesäduunia on, mutta 5-6 parempaa duunia jäi saamatta siten, että aina olin mukana hakuprosessin viimeisessä vaiheessa. Plussana se, että joka viikko tuntuu tulevan jotain vittumaista pikkujuttua juuri opiskeluiden ja taloudenpidon kanssa. Oma mt-osasto ottanut hiukan hittiä ja uniongelmat ottaneet tavallistakin isompaa roolia kevään mittaan.
Perjantaina tuli taas mainitsemani kaltaista ulkopuolisista tekijöistä johtuvaa säätämistä tällä kertaa opintotuen kanssa, ja silloin aloin ottaa sellaista kantaa, etten jaksa enää edes vittuuntua, vaan otan huumorilla, jatkan työntekoa eri rintamilla ja odotan parempia aikoja. Tänään tuo koiran sairastuminen löi kuitenkin taas aika rehdisti ilmat pois, ei näitä pysty kääntämään nauruksi.
Vitun vitun saatanan vittu mitä paskaa. Onneksi on muutamia korvaamattomia läheisiä. Koittaisivat nyt vaan jumalauta pysyä hengissä.
Olisipa jo onnellisempi aika, sellainen josta voisi katsoa taaksepäin tähän hetkeen, ja ajatella että sain tai opin tästä jotain.