Tänään loppui kesäloma, eli siis eka työpäivä. Vaan jos viittaan tuonne ketjuhistoriaan: sairaalabakteeri nilkassa, olin toki viidestä viikosta pari viikkoa sairauslomalla sen viikon karenssin jälkeen.
Jaksaa vanhusten oikeasti ihan vähän harmittaa: saunapuita halkoessa sain isohkon tyvipölliin hieraisemaan kunnon vekin nilkkaan. Vaan kun yleensä mulla on turvakengät etc., nyt vaan ei, kun aattelin muutaman klapin tehdä saunan lämpiämistä ootellessa.
Ei tuo haava varsin paha kai ole, reilut viisi senttiä pitkä, toki melko repaleinen ynnä syvä. Vaan kun meidän kunnassa oli päivystyaika siltä päivältä loppunut, niin matkahan jatkui Tampereelle ja Acutaaan.
Olisi vissiin kannatanut laittaa siihen kotona jeesusteippiä, meinaan Acutan tikkausneula asensi sinne sairaalabakteerin.
Nyt on syöty antibiootteja sillai huolella, mun löysähkö paska lienee melko steriiliä. Bebantenia, keittosuolaliuosta ja jotain muuta, mistä en mitään ymmärrä siihen haavaan tungetaan. Onneksi siellä seinässä on orsi, jota voi puristaa kun magiikkaansa haavassa harjoittavat.
Koko lailla kaksi kuukautta on nilkkaan sattunut koko ajan. Vanhan juopon ja verenpaine- sekä kolesteroliongelmaisen mielenterveyspotilaan päivittäinen lääkeannos on 15 tabua.
Älkää naurako, nyt ne meinaa antaa mulle viagraa kompensoimaan masennuslääkkeen haluja heikentävää vaikutusta.
VITTU.
Jos en sitä palkkaani tarvitsesi, niin lähtisin Kanarialle juurikin nyt.
t. hanu