Paskaa
Asia joka just nyt vituttaa vol. 1: Neekeri –sanan käytön oikeuttaminen vanhalla koulukirjalla
Kukin toki tavallaan mutta minua kyllä vituttaa suunnattomasti kun halventavien nimitysten käyttämistä jostain ihmisryhmästä, esim. neekeri –sanan käyttöä, argumentoidaan sillä että kun koulukirjoissa opetettiin niin silloin ennen vanhaan. Täysin paska argumentti ellei sitten oppimiskyky ole simpanssin tasoa – samoissa koulukirjoissa myös Neuvostoliitto on hieno rikas maa ja nopein tapa tavoittaa joku maailman ääristä ilman puhelinta on sähke.
Toki monesti tulee pieni probleemi kun ihmisiä pitäisi luokitella tunnistamisen helpottamiseksi ja esim. juuri tuo neekeri –sana on sen verran universaali että se kyllä maailmalla tunnistetaan vaikka vääntäisi savoa.
Lomailimme tuossa emännän kanssa reilun kuukauden eräässä Latinalaisen Amerikan maassa jossa toisinaan joutui miettimään tarkkaan minne ei kannata pimenevän illan tunteina hortoilla, erityisesti silloin kun paikallisia päihteitä oli tullut nautittua sen verran ettei harkintakyky saati muut kyvyt olleet ihan tapissa. Niinpä kehitimme pienen koodikielen kommunikoinnin helpottamiseksi, kieli käsitti tosin vain kaksi sanaa; mustikka ja mansikka. Mustikka = tummaihoinen ihminen ja mansikka = punaniska-latino. Siinä sitten busseista ja takseista skannailtiin ympäristöä missä ei todellakaan kannata hypätä ulos jakamaan rommin ja reggaen ilosanomaa. Keskustelumme kulkuvälineissä emännän kanssa olivat sellaisia, ”mitä siellä näkyy?” ”näkyykö mansikkaa ja mustikkaa vai onko pelkkää mustikkaa?”. Kyllä kaikkiin ihmisiin tietysti pitäisi suhtautua yksilöinä mutta rutiköyhien kehitysmaiden suurkaupunkien laitamilla luonnollisesti sitä hieman harrastaa ympäristön profilointia. Sama homma tietysti sisällissotaa käyvissä maissa joissa on tullut matkusteltua mutta silloin skannattavia muuttujia on paljon muitakin kuin pelkkä ihonväri.
Asia joka just nyt vituttaa vol. 2: Toisen paskan harjaaminen pöntöstä
Tästä jaarittelusta päästäänkin sujuvasti aiheeseen joka vituttaa minua ihan helvetisti eli työpaikan vessojen vauhtiraidat. Meillä henkilökunta koostuu lähes poikkeuksetta korkeakoulutetuista kansainvälisistä osaajista mutta valitettavan usein sen oman paskan harjaaminen sieltä pöntöstä käynnin jälkeen jää tekemättä. Sitten kun käyn pikaisesti vain pikkupisulla niin eiköhän siinä välissä ole jo se toimiston unelmanainen, tärkeä asiakkaani tai vieraileva diplomaatti tms. jälkeeni jonottamassa joka tietenkin luulee että minä olen tuon törkeän paskateoksen pönttöön jättänyt. Saatana että vituttaa oman maineen ylläpitämiseksi harjailla jonkun toisen choko-lineja ja tahmaisia paskalänttejä ettei joku luule että se olisi minun aikaansaannostani.
Tämä choko-ongelma on vittumainen ratkaista kun mikään who cares/laissez-faire –asenne ei ole järkevä vaihtoehto eikä myöskään oikein kiinnostaisi laittaa aihetta kokouksen agendalle tai pistää koko henkilökunnalle ”voitko harjata oman paskasi pöntöstä” –sähköpostia. Niinpä minä jatkan P.Matikaisen viitoittamaa tietä syömällä/harjaamalla tän kaiken paskan päivästä toiseen mutta samalla kuitenkin stalkaten ja yrittäen tunnistaa näitä rikoksentekijöitä – vielä mun päivä koittaa ja mä kostan isolla kädellä jokaiselle jonka vauhtiraitoja olen ”joutunut” oman imagoni ylläpitämiseksi pöntöstä hinkkaamaan. Pikkujoulut ovat perinteisesti hyviä tilaisuuksia hoidella nämä ongelmat mutta odotan mieluummin vesi kielellä milloin saan joltain tunnistamaltani paskaraiturilta kutsun tupaantuliaisiin, häihin tai lasten syntymäpäiville niin vittu mä kostan joka saatanan chokon korkojen kera jollain toisella mutta vähintään yhtä vittumaisella tavalla – ja tietenkin minimoiden kiinnijäämisen riskit. Operaatio Paskakoston kantavina teemoina tulee nimensä mukaisesti olemaan paska sekä kosto.