Melkein painin...
Huuhhuh. Otan vieläkin kierroksia, kun edes ajattelen iltapäivän tapahtumia.
Olin perheen kanssa kartanollamme Helsingin Kivinokassa. Kitkin vaimoni kanssa kasvimaata ja lapset temmelsivät viereisellä futiskentällä. Heillä on tapana kiivetä metallisten futismaalien päälle ja pitää niitä kiipeilytelineinä. Emme ole kieltäneet heitä, koska maalit ovat tukevia eivätkä ne voi mennä rikki lasten kiipeilystä, koska ne ovat sen varran vahvasta putkesta rakennettuja. Olen pannut merkille, että muutkin lapset kiipeilevät niissä, kunhan kentällä ei ole peliä käynnissä. En kuitenkaan ota tässä tekstissä kantaa, onko kiipeily soveliasta vai ei. Selitän myöhemmin, miksi.
Tänään sattui niin, että kitkiessämme eräs herrasmies saapui fillarilla paikalle ja rupesi huutamaan lapsillemme, että maaleilla ei saa leikkiä ja rupesi heiluttamaan niitä. Lapsemme olivat maalien päällä ja he toki pelästyivät. Mies tivasi heiltä, kuka antoi luvan ja missä luvanantajat ovat. Skidit juoksivat heti meidän luokse kertomaan, että joku mies tuli asiasta kyselemään. Sanoimme, että pyytävät hänet meidän luokse, jos on asiaa.
Lopulta mies itse saapui paikalle kysyen: "Täälläkö on niitä, jotka antavat luvan kiivetä maalien päälle?" Vastasimme kohteliaan myöntävästä, jolloin hän kysyi, miksi. Vastasimme, että miksi ei. Mikä on se peruste, ettei niissä saa kiipeillä. Perusteena oli Yleinen turvallisuus. Jalkapallokenttä oli kuulemma pahuuden tyyssija, ja siellä olijat ja sen väärinkäyttäjät yllyttivät kaikkia(mitä vittua?) ryöstämään mökkejä, tuhoamaan viljelypalstoja ja aiheuttamaan pahennusta ympäristössä. Olimme kovin yllättyneitä perusteluista ja kysyimme kahta asiaa:
1. Onko Kivinokan säännöissä kielletty maalien päälle kiipeily?
2. Jos ei, millä auktoriteetilla juuri HÄN päättää, mikä on sallittua ja mikä ei?
Lopputuloksena hän soitti poliisille ja haukkui meidät puhelimessa pataluhaksi. Huomasin lasteni olevan todella peloissaan ja koska vaimoni kohteliaat pyynnöt: "Voisitko nyt oikeasti poistua?" eivät tehonneet, nousin vadelmapensaan alta ja sanoin aika kovasti: "Nyt lähde menemään! Heti, kiitos!" Tein virheliikkeen, koska hälytyskeskus oli päättänyt, ettei tapaus ole huomionarvoinen, jolloin hän uhkasi vetää minua turpaan ja haukkui vaimoni vielä huonoksi äidiksi. Siinä vaiheessa me molemmat repesimme nauruun, koska tilanne oli vähintäänkin kummallinen.
Mies huomautti vielä lähtiessään, että jos vaimo ja lapset eivät ole paikalla, voidaan selvittää asia ihan kahden kesken. Helppo se on siinä huudella. En vaivautunut reagoimaan. Tilanne vituttaa silti vielä näin illallakin. Olisi pitänyt lähettää perhe mökille ja laittaa sekopää ukko kiertoradalle... Vitut. Tällainen narukäsi olisi vetänyt mulkkua lapiiolla päähän ja nyt olisin Pasilassa kuulusteluissa...
Lopputulos: Jos joku olisi tullut asiallisesti keskustelemaan, onko metallisten maalien päällä voimistelu soveliasta, olisimme olleet täysin valmiit keskustelemaan asiasta ja toki vaihtamaan mielipidettämme. Valitettavasti tämä kyseinen herrasmies saapui paikalle uhkuen pyhää vihaa ja ensimmäisen mielipide-eron kohdatuaan soitti vittu poliisille. No, lapsemme kiipeilevät myös vastaisuudessa maalien päällä, kuten näköjään monen muunkin. Ovat vieläkin aivan kuin uusia, sekä maalit että lapset.