Vapaakasvatus johtaa useimmiten siihen, että lapset rääkyvät ravintoloissa eivätkä tottele, koska ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi. En ota kantaa siihen, onko tämä hyvä vai huono asia, mutta täytyy myöntää että Midnight Ramblerin kanssa olen osittain samaa mieltä liian hellästä kasvatuksesta ja kurin puutteesta. Joskus voi pieni luunappi olla hyväksikin. Sääli että Tavja & sosiaalitantat muuttivat mahdollisuudet tukkapöllyyn lähes laittomaksi. Sääli on myös se tunne joka nousee pintaan, kun katsoo 20v yh-äitiä kamppailemassa lapsensa kanssa citymarketin kassalla. "Ei Ilmari EI! Äiti ei osta sinulle sitä muovidinosaurusta! EI ILMARI!" vastaukseksi itkua, raivoa ja potkuja. 1-3 vuotias itkee, se on ihan ok ja voin kärsivällisesti odottaa jonossa kun tilanne on päällä. Mutta kun 10 vuotias Viljami ei saakkaan sitä vitun cokis-tölkkiä ja alkaa itkemään jonossa, voi kärsivällisyyteni loppua. En nyt väitä että pitäisi alkaa turpaan vetämään jokaista 5-vuotiasta, mutta herranjestas ainakin voisi näyttää sen kuuluisan kaapin paikan! Millaisia oman elämänsä sankareita niistäkin kasvaa, jotka ovat tottuneet vittuilemaan faijoilleen heti taaperosta saakka? Niitä vapaan kasvatuksen helmiä?