Jaahas. Mistäköhän alottaisi. No, menin tyhmänä ostamaan Madison-merkkisen polkupyörän kesällä 2007. Hintaa pyörälle tuli 400 euroa.
Pari viikkoa pyörän ostamisen jälkeen lähdin ajamaan "reteenä" firman kuntosalille, ja kas, etu-lokasuoja putosi kesken ajamisen eturenkaan päälle aiheuttaen ns. äkkipysäyksen ja meikäläinen lensi sarvien yli asfaltille.
Joka ainoa elin meikäläisen ruhossa oli täynnä naarmuja ja asfaltti-ihottumaa sekä uudet salikamat oli entiset. Kaiken huipuksi kukaan ei viitsinyt edes pysähtyä kysymään, että olenko minä kunnossa, vaan varmaan ajattelivat, että mikä helvetin puliukko tuossa makaa. No, sairaala reissuhan siitä tuli ja viikko sairaslomaa.
Soitin tapahtuman jälkeen polkupyörakauppaan, josta olin kyseisen paskan ostanut ja myyjä oli kovin pahoillaan. Minua odottaisi kaupassa uusista uusin malli, samaa merkkiä kuitenkin.
No, parinviikon jälkeen menin hakemaan uutta pyörääni. Myyjä oli vielä kaupassa pahoillaan tapahtuneesta ja oli kuulemma kiristänyt ja tarkistanut kaikki mahdolliset pultit ja mutterit, jottei SupRise Me:n akka jää tällä kertaa leskeksi.
Uusi pyörä näytti todella hienolta verrattuna vanhaan malliin, ja se sai melkein minut unohtamaan tapahtuneen episodin.
Nyt on uusi polkupyörä alla ja eikun menoksi.
Hyppäsin pyörän päälle ja lähdin polkemaan kohti kotia. Poljettuani ko. paskaa alle 20 metriä, joku kusipää oli heittänyt kaljapullon palasiksi betonilaatoille. No, olihan siitä yön aikana mennyt harjakone, mutta yksi lasinsirpale oli kivasti pystyssä laattojen välissä ja minä tietysti ajoin siitä kohtaa yli..
Ja kun ajetaan vakaasti, niin ajetaan kummatkin renkaat sirpaleen yli. Oli siinä sitten ihmettelemistä. No, ne renkaat jouduin tietysti maksamaan itse, ei siinä mitään.
Renkaat tuli korjattua ja minä ajoin kotiin.
Pari kuukautta pyörä toimi ihan ok. En ajanut kuin ihan muutaman hassun kilometrin ja lopun aikaa fillari seisoi pihassa.
Seuraavana kesänä otin pyörän ihan jokapäiväiseen käyttöön ja siitä se hauskuus alkoi..
Pyörästä hajosi ensiksi ketjusuoja, takuuseen. Seuraavaksi meni vaihtaja, takuuseen. Sitten meni taka-akselista jotkut laakerit(?), takuuseen. Ja vaihtaja meni uudestaan, takuuseen. Sen jälkeen alkoi irrota mutteria ja pulttia oikein urakalla. Yksi kaunis aamu putosi takahäkki.. Sen verran tuli pikkupoikana raiskattua pientä harmaata Jupiter polkupyörääni kaikenmaailman "crossiradoilla", että tiedän, ettei polkupyörästä voi saatana takahäkki irrota niinkuin neula joulukuusesta tapaninpäivänä! Rupesin miettimään, että ei perkele, ne luulee kohta siellä polkupyöräkaupassa, että mä murjon jollain vitun lekalla sitä kuppasta polkupyörää ja tuon sitä ihan vittuillakseen niille korjattavaksi.
Rupesi tuo pyöräilyharrastaminen vituttamaan sen verran paljon, että en jaksanut enää tehdä kuin pakolliset työmatkat, jos auto oli emännän käytössä.
No, viime perjantaina tulin fillarilla töihin. Jätin fillarin viikonlopuksi firman pihaan ja tarkoitus oli hakea fillari viikonloppuna samasta paikasta.
No, eikun menoksi. Ajoin autolla firman pihaan ja laitoin pyöränkuljetustelineen auton takakoukkuun.
Nostin pyörän telineelle ja laitoin sen kiinni.
Huomasin, että pyörän satula oli hieman löysässä. No, otin taskusta kuusiokolo-avaimen ja aloin kiristämään satulaa (satula on kiinni putkessa ja tämä putki menee rungon sisälle).
Minä kiristän ja kokeilen, mutta satula heiluu edelleen. Minä yritän pienessä tyhmässä päässäni miettiä, että mistä kyseinen "efekti" mahtaa johtua, kunnes tajusin..
SIITÄHÄN OLI SAATANA RUNKO MURTUNUT!!! VITTU!!!