Vittu, että meni kirjastossa hermot äsken. Kuten meistä varmaan useimmat tietävät, kirjastossa tulee käyttäytyä rauhallisesti ja puhua hillityllä äänenvoimakkuudella. No eikös siellä sitten yksi harmaahiuksinen mummo kirjastovirkailijalle avautunut helvetin äänekkäästi. "Minulle sanottiin, että se teos on täällä lainattavissa", johon kirjastovirkailija "Tarkistin, sitä teosta ei ole täällä. Minä näen tästä päätteestä kaikki teokset, jotka lainattavissa ovat, ja sitä teosta ei ole täällä nyt". Ja tätä vääntöä siinä sitten jatkui minuuttitolkulla.
Ja mummon äänenvoimakkuus oli tosiaan sitä luokkaa, että se taatusti kuului suht ison kirjastorakennuksen perimmäiseen nurkkaankin. Kyllä minä ymmärrän sen kroonisen katkeruuden, joka seuraa vanhenemisesta, rintojen näivettymisestä ja lärvin muuntumisesta kurttusekamelskaksi, mutta oikeuttaako se tuollaiseen moukkamaiseen, muita kirjaston asiakkaita häiritsevään käytökseen? Mielestäni ei. Juuri nämä vanhat ämmänkropsot olivat niitä, joiden takia aikoinaan asiakaspalveluhommissa proput useimmin paloivat. Ja juuri nämä akat ovat niitä, jotka ensimmäisenä ovat arvostelemassa nuoria näiden käytöstavoista. Perkele!!