Naputellaan tänne viime viikon vastoinkäymisistä. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta niitä asioita jotka saavat verenpaineen nousemaan ja korkin narahtamaan jos sellaiseen on taipumusta.
Koko setti alkaa viime perjantaista ja huipentuu toivottavasti tähän perjantaihin. Tai siis osaa asioista selvitellään ensi viikollakin.
Viime perjantaina piti mennä hammaslääkäriin hammaskiven poistoon klo 8. Ok, ennalta arvattavasti herätystä en muistanut laittaa, mutta onneksi sentään puhelimeen oli jäänyt äänet päälle. Eli siis nukuin "melkein pommiin" ja aikaa hampila-aikaan oli ruhtinaalliset 5 min kun kello hälyyttää. Noh, ripeästi suihkuun ja vaatteet päällä ja hammalääkäriin. Vain 10 min myöhässä paikalla. Asun onneksi lähellä. Noh, tämä meni siis hyvin ja sitten töihin.
Motarilla kivi tuulilasiin ja lasi rikki. Jeeesss.. Fiilikset kohdallaan. Onneksi oli lasivakuutus, eli sen piikkiin uutta tuulilasia hakemaan. Tässä vaiheessa teki mieli lähteä takaisin kotiin, mutta töihin siis. Seuraavat pari päivää seesteistä aikaa ja maanantaina aamulla töihin, parkkipaikalle mennään portin läpi ja sitä availlessa ihmettelen autosta kuuluuvaa rohisevaa ääntä. Jeess.. alkaa tämäkin viikko hyvin kun menee joku helvetin hihnan kiristin rikki. Keskiviikkona auto huoltoon, diagnoosi on rikkinäinen mokkula jossain, ei ole nyt hyllyssä tuo auto perjantaina uudelleen. prkl...
Keskiviikkona päätimme emännän kanssa käydä ostamassa uudet sängyt. Liike valittuna, sängyt testattuna ja kaiken huipuksi tuotteen saa kotiin perjantaina. Ok, kaupat lukkoon. Perjantaina kuljetusliike tuo sänkyja tasan silloin kun on sovittu, meikäläistä jo hieman huvittaa, että voiko tämä olla näin helppoa. Ei, ei se todellakaan ollut...
Lähetyksestä puuttuu puolet sängyn jaloista, ja jotain muuta pikkusälää. Kuljetusliikkeen kaverit ei sille mitään tietenkään voi. Soitan liikkeeseen ja heillä on osia varastossa, ei muuta kuin noutamaan ennenkuin aloitan nukkumispaikan kokoamiasen, tuo nainen joka meillä asuu, kun ei hirveästi tykkää sohvalla nukkua. Sain osat mukaan ja kotiin... Jalkoja paikalleen ruuvatessa ihmettelen runkopatjojen pohjassa olevia erilaisia kovuusleimoja, patjat ympäri ja KYLLÄ, ne on eri mallia... PERKELE... Nyt alkaa ja oikeasti ottamaan päähän, kaikkea tälläistä pikkupaskaa ja myyjäliike vielä hieman kitisee vastaan, että ei ne oikeasti voi olla erilaisia.. Nyt sitten tulee herra-iso-herra maanantaina ihan itse toteamaan että onko ne patjat samanlaisia vai ei.. Saatana, kun toinen on kova kuin kivi ja toinen on sopiva.
Ottaa sipuliin ja se alkaa jo hieman pehmenemään.. Kyllä tämä tästä, kait, eiks juu.. Onneksi ei mitään tämän ihmeempää, mutta sellaista peruspaskaa..