Julkinen terveydenhoito Suomessa. Terveyskeskus. Kas siinä vitutusta kerrakseen.
Teloin polveni reilut 6 viikkoa sitten ja menin seuraavana aamuna lekuriin, lähimpään terveyskeskukseen. Kotiosoitteen perusteella määräytyvä omalääkäri osoittautui jääkylmäksi ämmäksi, jolla ei ole pisaraakaan empatiakykyä. Eukolla oli vain kova kiire päästä meikäläisestä eroon. Vähätteli kertomiani tuntemuksia paskasta polvesta ja pitkin hampain antoi lähetteen röntgeniin.
Kävin röntgenissä vielä saman päivän aikana, tuolloin oli perjantai. Lekuri soitti röntgenin tuloksista seuraavana maanantaina ja - kuten jo aavistin edellisen polvivamman kokemuksista - siellähän ei mitään näkynyt, koska luut olivat ehjät. Kuulemma turvotusta oli havaittavissa. Kerroin tälle lääketieteen ammattilaiselle, että vaikka maallikko olenkin, kykenin kyllä ihan paljaalla silmällä näkemään, että polvi on turvoksissa.
No, sain vain kuulla nihkeän bitchin toteavan, että jos polvi ei kerran petä alta tai lukkiudu, pitää odotella neljä viikkoa, ennen kuin mahdollisia jatkotutkimuksia voidaan edes ajatella. Tuossa vaiheessa kykenin liikkumaan kyynärsauvojen avulla tai vaihtoehtoisesti yhdellä jalalla hyppien. Kerroin myös valkotakkiselle paskakasalle, että kyllä se kinttu saadaan alta pettämään, jos vain rojautan painoa sen päälle reilusti, mutta mielelläni en sitä tekisi. Eipä auttanut, kuulemma vähintään 3 viikkoa pitäisi odotella, jos kinttu vaikkapa paranisi itsestään. Yritin kertoa, että puolentoista vuoden takainen kierukkavamma samaisessa polvessa tuntui kovin samanlaiselta kuin tämäkin, eikä taatusti parane itsekseen levossa. Ei voi mitään, odotella piti.
Nooh, 3 viikkoa kului ja kykenin kulkemaan ilman sauvoja, mutta kipeää jalkaa ontuen. Soitin arvauskeskukseen ja kuulin omalääkärini lähtevän parin päivän päästä lomalle, joten seuraava vapaa aika olisi sitten 30.6. Kerroin, että siinä vaiheessa on kulunut jo 6 viikkoa vamman syntymisestä, enkö voisi päästä jollekin toiselle lääkärille (joka ei olisi samanlainen, itse Saatanan jälkeläinen). Eipä onnistunut, tietenkään, oli kuulemma ruuhkaa ja lääkärit vähissä. Omalääkärini kehotti siis odottamaan kipeän kintun kanssa 3-4 viikkoa, jotta voisin sitten soittaa arvauskeskukseen uudelleen ja kuulla mulkeron olevan lomalla.
Tänä aamuna pääsin/jouduin vihdoin samaisen lekurin pakeille, eikä akka ollut yhtään inhimillisempi. Sama naispaholainen kuin ennen lomaansa. Kyseli mm. sitä, miten polvivamma rajoittaa elämääni. Kerroin, että en voi juosta lainkaan ja kävelykin onnistuu vain ontumalla. Jos astun pieneenkin kuoppaan kipeällä jalallani, vihlaisee niin maan perusteellisesti. Tähän naakka tuhahti, että "no kyllähän jokaisella tuntuu kuoppaan astuminen". Voi vittu, ei meikäläisellä ainakaan terve jalka sano mitään, jos pikkuruiseen monttuun sattuu osumaan. Ämmä jälleen käänteli ja väänteli kinttua nopeasti ja lopulta, vastahakoisesti, sanoi antavansa lähetteen jatkotutkimuksiin. Olin tämän vittupään vastaanotolla n. 4 minuuttia ja puhisin kiukusta sieltä lähdettyäni.
Kutsu jatkotutkimuksiin tullee elokuussa ja itse tutkimus tapahtuu joskus tämän vuoden puolella. Kas siinä realiteetit julkisen terveydenhuollon puolelta. Vittu mikä kehitysmaa.