No, sain vain kuulla nihkeän bitchin toteavan, että jos polvi ei kerran petä alta tai lukkiudu, pitää odotella neljä viikkoa, ennen kuin mahdollisia jatkotutkimuksia voidaan edes ajatella. Tuossa vaiheessa kykenin liikkumaan kyynärsauvojen avulla tai vaihtoehtoisesti yhdellä jalalla hyppien. Eipä auttanut, kuulemma vähintään 3 viikkoa pitäisi odotella, jos kinttu vaikkapa paranisi itsestään. Yritin kertoa, että puolentoista vuoden takainen kierukkavamma samaisessa polvessa tuntui kovin samanlaiselta kuin tämäkin, eikä taatusti parane itsekseen levossa.
Nooh, 3 viikkoa kului ja kykenin kulkemaan ilman sauvoja, mutta kipeää jalkaa ontuen. Kerroin, että siinä vaiheessa on kulunut jo 6 viikkoa vamman syntymisestä.Eipä onnistunut, tietenkään, oli kuulemma ruuhkaa ja lääkärit vähissä.
Sen peremmin henkilökemioihin kantaa ottamatta, mutta tuon viheliäisen ammattikunnan edustajana (ortopediaan erikoistuvana) voin sanoa, että käytäntö, jonka lääkärisi sinulle määräsi oli täysin käypähoito-ohjeiden mukainen.
Kun esim. polven (tai minkä tahansa kantavan luupinnan) satuttaa kunnolla, niin kipu kestää sen 3-6 viikkoa (vammasta ja kipukynnyksestä riippuen), mikäli polvessa on lukko-oireita tai altapettämistä viittaa se tavallisesti pehmytkudospohjaiseen vammaan, esim. kierukka- tai nivelsidevammaan, tämä vaatii tavallisesti jatkotutkimuksia ns. ei-kiireellisenä l. nivelen suoraa tähytämistä tai tarkempaa kuvantamista (meillä jonot ovat keskimäärin 3-8 viikkoa).
Niin julmalta kuin se kuulostaakin, niin Suomen resursseilla ei ole mahdollista lähteä viivana tutkimaan, esim. magneetilla jokaista polveaan telonutta, vaan pyritään seulomaan massasta ne, joille jää seurannankin (lue: lepuuttamisen ja asianmukaisen kipulääkityksen jälkeenkin oireita polveen).
Nykyaikainen lääketiede on saavuttanut sen tason, että lähes kaikkea voidaan periaatteessa tutkia tietokone/magneettitasoisilla tutkimuksilla, mutta yleinen ja yhtäläinen terveydenhuoltojärjestelmämme ei yksinkertaisesti tule koskaan kestämään sitä, että kaikkia hoitomuotoja voitaisiin aina ns. optimiajassa tarjota (Suomi käyttää terveydenhuoltoon brottokansantuotteestaan vähiten rahaa LÄnsi-Euroopassa).
Ymmärrän vallan hyvin sen, että kipeä polvi harmittaa ja immobilisoi, mutta nykysysteemille ei vain oikeastaan mahda mitään: kaikki pääsevät kuitenkin hoitotakuun sisällä jatkotutkimuksiin (lähtökohtaisesti).
Mikäli kokee, että vaiva (olipa se mikä tahansa) vaatii välitöntä tarkkaa tutkimusta (esim. huippu-urheilijat yms.) kannattanee hakeutua yksityissektorille, jossa rahalla kyllä saa aivan mitä haluaa.
Toisaalta, ainakin joskus kannattaa myös luottaa ammatti-ihmisen arvioon, vaikka se ei olisikaan se, mitä haluaa kuulla (sama pätee mielestäni kaikilla elämän osa-alueilla).
ps.Itse polveni yksityisellä kuvantaneena hintaa magneettitutkimukselle tulee n. 500-600e, on sitten jokaisen oma-asiansa viimekädessä mihin rahansa käyttää (syy, miksi en tutkinut julkisella sektorilla oli se, että tiesin jo valmiiksi mistä on kyse ja sattui olemaan sellainen vakuutus, joka kattaa kaikki tapaturmista koituvat kustannukset yksityissektorilla, en siksi, ettenkö luottaisi julkiseen terveydenhuoltoon).
UGH!