Velipoika muutti aikoinaan Välivainiolle Ouluun ja eipä aikaakaan, korkeintaan pari vuotta, kun muutti pois. Soitteli sitten mulle, että kämppä on myynnissä ja sen orapihlaja-aita pitäisi leikata, noin niinkuin näön vuoksi.
Joopa joo - vanhalla aidalla oli korkeutta reilut 2,5 metriä ja paksuutta yli metrin. Varustauduin urakkaan tikkain, pensassaksin ja "sekatöörein", joilla saa paksummankin oksan poikki, kun osaa niksit. En vain osannut ottaa huomioon jotain kummallisia lentäviä ötököitä, joita ao. pensastossa eleli kirjaimellisesti pilvin pimein ja niiden kanssa sai sitten tapella oikein olan takaa, kun olivat menossa joka aukosta sisään ja purivatkin, pirut.
Urakan jälkeen, kesti reilut pari tuntia, mulla oli sovittu tapaaminen joukkuekavereiden kanssa Nallikarissa uinnin ja auringonoton merkeissä. Sinne päästyäni kaverit ja muutkin tuijottelivat hieman ihmeissään habitustani ja joku uskaltautui vitsillä kysymään, minkä helevetin otuksen kanssa olin tapellut, kun olin yltä päältä verinaarmuissa ja pikku puremissa kuin rokon jäljiltä.
Ei käynyt sinä iltapäivänä flaksi naistenkaan kanssa ja totesivat pari neitokaista ohi käveltyään turhankin äänekkäästi:
- Hyi kauheeeeta!!! Mikähän tauti tollanen on - hyi olkoon!
Notta onnea pensasaidan leikkuulle,
@Minor !