Alkoholistiksi en kyllä itseäni laskisi. En minä kyllä edes tiedä paljonko pitää vetää viinaa, että luokitus on alkoholisti.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Tomi Lämsä on levollisin mielin Lukon pelillisen prosessin suhteen – näkee urheilujohtaja Sahlstedtissa yhtäläisyyksiä Jarmo KekäläiseenLue lisää »
-
Connor McDavid teki jälleen historiaa – 1 000 pisteen rajapyykki rikki neljänneksi pienimmällä ottelumäärälläLue lisää »
-
Ruotsin kaukalot jäävät taakse − Sanni Vanhanen suuntaa ensi kaudeksi YhdysvaltoihinLue lisää »
-
Liiga-kierros: JYP katkaisi Kiekko-Espoon vahvan vireen väkevillä ylivoimillaLue lisää »
-
Ortio solmi jatkosopimuksen Ässien kanssa – "Annamme tulevina viikkoina Niklas Rubinille mahdollisimman optimaalisen paluun"Lue lisää »
-
NL-katsaus: Suomalaiset loistavat pistepörssissä ja Harri Säteri pelaa huippukauttaLue lisää »
Muokkasin. Puhuin itsestäni.
Aikoinani mt-kuntoutuksessa eräs viisas vanha mies, entinen alkoholisti, sanoi:
- Ei niin pientä murhetta, etteikö sitä viinalla voisi pahentaa!
Olen tämän tapauksen kertonut aiemminkin, mutta se on näillä mutkaisilla, joskus kovin tuskaisillakin elämän poluilla aina yhtä relevantti huomio.
Toivotan sinulle, @Glove, kuten kaikille muillekin palstalaisille, hyvää matkaa itsetutkiskelun, itsetuntemuksen ja sisäisen rauhan löytämisen tiellä - sillä matkalla olen itsekin...
Tuo on muuten hyvä ohje. Olen viime vuodet yrittänyt olla pahentamatta pieniä murheitani. Ja niitä isompiakin.
Palstalegenda
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ukraina, Eveliina Määttänen
Tässä omakotitaloni pihalla kasvaa kaikenlaisia kasveja, pensaita, puita ja nurmikkoa. Siis ihan helvetisti kaikenlaista. Syreenit esim on aika valtavia. Kirsikkapuu on kiva, muut voisin lanata muualle. No rajan pensasaidan voisin myös jättää, vaikka tiilimuuri olisi kyllä helppohoitoisempi.
Vitun luonto.
Vitun luonto.
Aamen. Tällä viikolla olis taas ohjelmassa orapihlaja-aidan leikkaus ja siistiminen. Vituttaa jo valmiiksi.
"Orapihlaja-aita on 70 -luvun kosto omakotitaloasujalle"
Velipoika muutti aikoinaan Välivainiolle Ouluun ja eipä aikaakaan, korkeintaan pari vuotta, kun muutti pois. Soitteli sitten mulle, että kämppä on myynnissä ja sen orapihlaja-aita pitäisi leikata, noin niinkuin näön vuoksi.
Joopa joo - vanhalla aidalla oli korkeutta reilut 2,5 metriä ja paksuutta yli metrin. Varustauduin urakkaan tikkain, pensassaksin ja "sekatöörein", joilla saa paksummankin oksan poikki, kun osaa niksit. En vain osannut ottaa huomioon jotain kummallisia lentäviä ötököitä, joita ao. pensastossa eleli kirjaimellisesti pilvin pimein ja niiden kanssa sai sitten tapella oikein olan takaa, kun olivat menossa joka aukosta sisään ja purivatkin, pirut.
Urakan jälkeen, kesti reilut pari tuntia, mulla oli sovittu tapaaminen joukkuekavereiden kanssa Nallikarissa uinnin ja auringonoton merkeissä. Sinne päästyäni kaverit ja muutkin tuijottelivat hieman ihmeissään habitustani ja joku uskaltautui vitsillä kysymään, minkä helevetin otuksen kanssa olin tapellut, kun olin yltä päältä verinaarmuissa ja pikku puremissa kuin rokon jäljiltä.
Ei käynyt sinä iltapäivänä flaksi naistenkaan kanssa ja totesivat pari neitokaista ohi käveltyään turhankin äänekkäästi:
- Hyi kauheeeeta!!! Mikähän tauti tollanen on - hyi olkoon!
Notta onnea pensasaidan leikkuulle, @Minor !
Onnea tarvitaan aina!
Tän hetkinen urakka ei ole ihan noin massiivinen. Noin kolme vuotta sitten kaadoin ton aidan kokonaan ja jäljelle jäi noin 30 sentin tynkä. Aita ottaa joka vuosi helposti noin 30-40 senttiä lisää pituutta jos sitä ei pidä kurissa, tein pyhän lupauksen, että perkele en enää ikinä anna aidan kasvaa ainakaan yli 1,5 metriä korkeammaksi. Sen pystyy viel hanskaamaan ja toimii näköesteenä.
Se aidan kaataminen oli sellainen homma, että meinaa vituttaa vieläkin. Vuokrasin siihen skrodeimman raivaussahan vesakkoterineen ja siirtolavan, kyllähän se sillä kaatu, mut sit niiden oksien raahaaminen siirtolavalle oli yhtä helvettiä. Se piikkien määrä..
Naapuri oli puhellut, että haluaisi hävittää tonttiemme välissä olevan orapihlaja-aidan. Puolisoni oli nyökytellyt, kun kertoi aikeistaan kaivaa se ylös juurineen.
En tiedä, onko se molemmilla puolilla vai jomman kumman tontilla, mutta tässä tapauksessa en todellakaan aio mennä katsomaan rajapyykkiä - saati sitten mainita sanallakaan talkoohalukkuudesta, saati sitten siitä jos paljastuisi että se onkin meidän puolella.
Kuokan ja lapion kanssa tuli aikoinaan taisteltua monena kesänä rönttäistä ruusupensaistoa vastaan. Aina se vaan jostain alkoi puskea kuitenkin uutta, kunnes sitten salaojaurakan yhteydessä pyysin kaivinkoneen kuopaisemaan siivun tuostakin pois. Harvoin on meikäläisellä välähtänyt pääkopassa jotain yhtä hyödyllistä kuin tuolloin, ei ole tarttenut enää sen puskan kanssa tapella koskaan.
Orapihlajasta vielä sen verran, että usein kuulee sanottavan, että vain torakat selviäisivät ydintuhosta. Kyllä mä luulen, että myös orapihlaja jäisi jäljelle.
En tiedä, onko se molemmilla puolilla vai jomman kumman tontilla, mutta tässä tapauksessa en todellakaan aio mennä katsomaan rajapyykkiä - saati sitten mainita sanallakaan talkoohalukkuudesta, saati sitten siitä jos paljastuisi että se onkin meidän puolella.
Kuokan ja lapion kanssa tuli aikoinaan taisteltua monena kesänä rönttäistä ruusupensaistoa vastaan. Aina se vaan jostain alkoi puskea kuitenkin uutta, kunnes sitten salaojaurakan yhteydessä pyysin kaivinkoneen kuopaisemaan siivun tuostakin pois. Harvoin on meikäläisellä välähtänyt pääkopassa jotain yhtä hyödyllistä kuin tuolloin, ei ole tarttenut enää sen puskan kanssa tapella koskaan.
Orapihlajasta vielä sen verran, että usein kuulee sanottavan, että vain torakat selviäisivät ydintuhosta. Kyllä mä luulen, että myös orapihlaja jäisi jäljelle.
Hyi vittu, mitä idiootteja.
/img-s3.ilcdn.fi/9b5da562a0ce2613a53c36620ab6bad05be5e5ae0780c7a885f4d4591c963a74.jpg)
www.iltalehti.fi
Kati nousi pyörätuolista rock-festareilla – heti alkoi häirintä: ”Karjuivat niin, että sylki lensi naamalle”
Päihtynyt pariskunta raivosi Katille, kun hän nousi pyörätuolistaan rock-festivaaleilla.
www.iltalehti.fi
UnenNukkuja
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Aika moni, kunhan on turkulainen
Hyi vittu, mitä idiootteja.
Kati nousi pyörätuolista rock-festareilla – heti alkoi häirintä: ”Karjuivat niin, että sylki lensi naamalle”
Päihtynyt pariskunta raivosi Katille, kun hän nousi pyörätuolistaan rock-festivaaleilla.
Tähän itse juttuun pakko antaa pienen pieni kehu. Tuo jutun lopussa ollut infopaketti on oikeasti varsin hyvin tehty. Iltalehdelle varovaiset taputukset.
Orapihlaja aita prokkis tuli vedettyä naapurin kanssa tiistaina, meillä tapana kaksi kertaa vuodessa leikata, joskin nyt kevät kerta siirtyi hieman normaalia pidemmälle, niin homma on ihan inhimillinen. Sinänsä orapihlajassa on se hyvä puoli että on sitkä ja helppohoitoinen sekä edullinen. Toisen puolen naapurit laittoi pensaskatajaa ja aika moni pensas heitti kupit nurkkaan ensimmäisen talven aikana ja kesän aikana.
Se tunne, kun kaupunki lähettää laskun 18 päivää yli eräpäivän. Kyseessä on hammaslääkärilasku ja kun yrittää selvittää asiaa puhelimitse, joutuu jonottamaan pitkälti yli tunnin ennen kuin saa johonkin yhteyden. Helsinki, we have a problem.
Turha Kaukalo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, RM, Hyvinkään Tahko, Leijonat
Siinä on monet seminaarit pidetty, kun asiaa on suunniteltu.
Seminaarit, siis käynnit huorissa, huumeiden laajat käytöt (ne ostattaa piikitkin veronmaksajan laskuun ihan vittuillakseen, because we can) ja muut normaalit virkamiesten ja -naisten ihan vitun normaalit jokapäiväiset ajanviettotavat. Ei mitään uutta. Toinen mahdollisuus tietenkin on, että he ovat idiootteja.
hammer lynx
Jäsen
Köpiksen suorat lennot Tampereelta Air Balticilla tyyliin 200€. Mitä vittua!
Onko toi muka noin suosittu reitti nykyään?
Lomasuunnitelmat uusiksi. En maksa tollasta ryöstöhintaa.
Onko toi muka noin suosittu reitti nykyään?
Lomasuunnitelmat uusiksi. En maksa tollasta ryöstöhintaa.
Viisi tuntia jonottamista ja lopulta sain yhteyden laskutukseen. Lasku oli ilmeisesti kierrellyt siellä sun täällä kuukauden verran ennen kuin sattui vihdoin tänään löytämään tiensä postilaatikkooni. Lievästi vituttaa tällainen toiminta.
Pikku varpaani törmäsi tuolin jalkaan. Ei siinä mielestäni edes ollut kovaa vauhtia mutta isku osui niin että tunsin kuinka jotain rusahti. Nyt on varvas tai vielä tarkemmin jalka juuri varpaan alapuolelta hiton kipeä. Kävelemään kyllä pystyn joten kuten. Vituttaa kun olisi ollut tässä (tilaus)mustikan poimintaa ja lakassa käyntiä enkä varmaan saa saapasta jalkaan kun sattuu niin. Mieskin olisi vielä lomalla ja voisi tehdä jotain kivaa yhdessä. Mutta vaan minä könkkään ja kiroilen (mielessäni) kun ottaa päähän. Pienestä se on kiinni ihmisen elämän sujuminen.
Varvas on kyllä sellainen ruumiinosa, että sen tarpeellisuutta ei edes huomaa - ennen kuin se sitten on kipeä.
Mulla on nyt jo kolmen peräkkäisen kesän putki päällä. Pari tuollaista vastaavaa pientä törmäysvahinkoa: toisella kertaa hiusmurtuma (ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa 2-3 viikkoa että paranee) ja toisella kertaa sujahti portin piela kovahkossa vauhdissa ikävästi kahden varpaan väliin niin että molemmat turposivat ja olivat pitun kipeitä (kipugeeliä ja odottelua).
Ikävin oli kuitenkin se, kun laitoin kengässä ollut amppari pisti isovarpeeseen kynnen alle. Se kipu oli etenkin aluksi ihan helvetillinen. Varvas myös turposi niin, että kävely normaalisti oli mahdotonta, eikä kenkää meinannut saada jalkaan muutamaan päivään.
Katajia, tuijia jne. pitäisi kastella ensimmäisen kasvukauden aikana, jotta saavat talvea varten varastoitua nestettä itseensä. Tämän jälkeen sitten pärjäävät käytännössä jo itsestään jos ei nyt mitään kuukauden kuivia jaksoja tule. Onhan niissä se hyvä puoli, että tuovat näkösuojaa myös talvella toisin kuin orapihlaja-aita. Ikivihreitäkin joutuu kyllä leikkaamaan jos ei halua kasvattaa metsää tontin rajalle.
Mitäköhän minua vituttais niin ei tule offtopiccia. Noh töiden teko, tai itseasiassa sen esittäminen, kun ulkona olisi hieno keli.
Ensinnäkin: Otan osaa murheeseesi; käveleminen on yksi ihmisen välttämättömimmistä perustarpeista.
Toiseksi: Kuten varmaan tiedät, miehen kanssa voi tehdä kaikenlaista kivaa yhdessä ihan ilman kävelemistäkin.
Tsemppiä!
Mulla on eräs pitkäaikainen kontakti mieheen, joka on aikoinaan istunut Kakolassa 12 vuotta. Äijällä on ikää nyt 58 vuotta. Pyysi multa 30 euroa lainaksi taannoin, kun oli katkolla. Piti saada röökiä. Lupasi maksaa takaisin 19. päivä kuluvaa kuuta. Ei kuulunut rahoja. Ei sillä, että talouteni olisi tästä romahtanut, mutta se vitun PERIAATE.
Soitin juuri äijälle ja kertoi, että lähes kaikki fyrkka on mennyt laskuihin. Meikäläisen velkaan pyysi lisäaikaa ensi kuun alkuun. No, mitäpä siitä, sopiihan tuo kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Eniten vituttaa, että olen niin saatanan sinisilmäinen näiden veijareiden kesken, että aina menen tähän ansaan. Kun haluaa kaveria auttaa ja sitten tulee turpiin. Nyt loppu tää vitun avun antaminen. Vituttaa huolella, ei tuo raha, mutta katteettomat lupaukset.
Soitin juuri äijälle ja kertoi, että lähes kaikki fyrkka on mennyt laskuihin. Meikäläisen velkaan pyysi lisäaikaa ensi kuun alkuun. No, mitäpä siitä, sopiihan tuo kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Eniten vituttaa, että olen niin saatanan sinisilmäinen näiden veijareiden kesken, että aina menen tähän ansaan. Kun haluaa kaveria auttaa ja sitten tulee turpiin. Nyt loppu tää vitun avun antaminen. Vituttaa huolella, ei tuo raha, mutta katteettomat lupaukset.
Itse olen ottanut periaatteeksi sen, etten lainaa rahaa kenellekään, koska aina, kun tulee takaisinmaksun aika, löytyy tekosyitä, joilla pyritään livahtamaan vastuusta. En ole myöskään lainannut keneltäkään, vaikka olisi ollut kuinka suuri tarve tahansa.
Tämä on erittäin hyvä periaate. Noudatan samaa. Pankilta tosin olen joutunut ottamaan suuremmissa hankinnoissa.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy