Tulipas sitä säädettyä pienissä sievissä oikein kunnolla tuon - ah niin ihanan - halon kanssa, jota myös kännykäksi kutsutaan. Tuli yöllä suljettu kännykkä hetkeksi, syytä en vieläkään tiedä. Noh, avasin kännykän ja puhelin kyseli normaaliin tapaan pin-koodia. Sitten iski dementtia, mikä prkle olikaan pin-koodini. En ollut sulkenut puhelintani moneen kuukauteen, voi olla että siitä on jo vuosi kulunut. Lisäksi muistelin, että olin vaihtanut koodin johonkin "helpompaan" yhdistelmään, mutta en ollut siitä ollenkaan varma. Noh painoin ensin "sen_koodin_jonka_uskoin Pinin olevan", ilmeisesti kumminkin painelin sen väärin. Sitten iski paniikki. Kokeilin syntymäpäivääni, ei onnistunut. Kokeilin pankkikorttini salasanaa, väärin meni sekin. Kokelin näiden sekoitusta, väärin meni sekin. Ja sitten kännykkä kyselikin puk-koodia. Aluksi minulla ei ollut siitä mitään hajua ja ajattelin tänään kokeilla sitä paremmalla ajalla ja onnea. Mutta sitten sain oikein kunnon kuningasidean, pukin oli pakko olla vielä sama vanha perus numero, koska siihen en ollut koskaan koskenutkaan. No sain murrettua Pukin ja puhelin kyseli jälleen simiä, mutta enhän sitä vieläkään muistanut. Ei muuta kuin pukin pistämistä uudestaan ja simin kokeilua muutama minuutti, jonka jälkeen puhelin ilmoitaa, että "Sim-kortti hylätty".
No tänään sitten soitin Soneran asiakas palveluun, josta käskettiin hankkimaan uusi kortti huomenna.
Tämä ei niin varsinaisesti vituta, huvittaa enemmänkin. Yhtä numeroa lukuun ottamatta taitaa kaikki muut olla ylhäällä, sillä vanhaan korttiin mahtui vain sata numeroa ja suurin osa numeroista on luojan kiitos puhelimen muistissa. Vituttaa vain avata uusi liittymä, mutta kaippa se on pakko.
Niin ja naisetkin hieman vituttaa, niin kuin aina.
Pikku-Raimo