On niin pirun kiire. Pitäisi tehdä miljoona asiaa, mutta kun työvuorotkin sattuvat jo niin huonosti, että aika jää niidenkin takia kortille. Yöunista pidän kiinni tiukasti, vaikka niistä olisi mahdollista nipistää aikaa. Pää räjähtää täysin jos alan nukkua huonosti. Toisaalta melkoinen väsymys päällä onkin ollut - rankka syksy alkaa ilmeisesti vasta nyt verottamaan kunnolla, ja vaikka ohjelman piti nyt keventyä, ei niin taida käydä. Kuusipäiväiset viikot ja olemattomat vapaat alkavat tuntua. Ja yllättäen esim. ensi viikolla on taas vain yksi vapaa. Flunssakin on yrittänyt nyt muutaman päivän ottaa yliotetta, mutta siitä taidan päästä voitolle.
No, ei yllämainittu ole suurin huolenaiheeni tai pahan olon aiheuttaja. Murehdin kissaani, joka ei ole ihan täysin kunnossa. Tuo nelijalkainen ystävä, oma karvalapseni, kävi perjantaina eläinlääkärissä ja veriarvoista löytyi vikaa. Koiralla vastaava heitto ei kuulemma tekisi vielä mitään, mutta kissalla tilanne on jo paha. Nyt hoidetaan antibiootilla ja erikoisruualla. Ongelma on siinä, että erikoisruoka ei oikein maistu. Sen sijaan vettä menee näköjään vaan entistä runsaammin, mikä on ko. sairauden yksi oire. Muuten kissa on onneksi oireeton, eli aikaisessa vaiheessa tämä heräilevä sairaus huomattiin. Tai no, on mahdollista, että kyseessä olisi pelkkä tulehdus, joka hoituisi tällä valtaisalla 80 tabletin antibioottikuurilla, jolla kissani nyt on.
Ensi kevääksi on mahtavat suunnitelmat. Siitä pitäisi varmaankin tulla elämäni paras kevät. Mm. pari kuukautta ulkomailla sisältyy suunnitelmiin. Enää en kuitenkaan ole varma mistään, vaan koko homma on vaakalaudalla. Ei oikein uskalla enää edes suunnitella mitään, saatikka varata lentoja. Pitää vain odottaa, mitä kisun kanssa tapahtuu. Tammikuussa olen viisaampi, eli ei tässä tarvitse odottaa ja ahdistella kuin reilu kuukausi. Jee.
