Ei suoranaisesti vituta, pikemminkin pelottaa. Tässä on syksy taas mennyt sairastellessa ja kas kummaa pumppu on syylinen. Parin viikon päästä osastolle Satakunnankeskussairaalaan ja lisää tutkimuksia. Noita saatanan tutkimuksia on tehty elokuun lopusta asti, mutta mulle ei kerrota mitään konkreettista. Olen luovuttanut ämpärikaupalla verta, maannut EKG:ssä ja siinä helvetin putkiröntgen härvelissä, mikä tekee tietokonekuvaa. Jopa kaulavaltimot on tutkittu ultralla, mutta aina vaan sanotaan, että. "lääkäri sitten kertoo". Ei ole vielä kertonut, muuta kun epäilyjä. Omalääkäri pelotteli pallolaajennuksella, mitään muuta ei ole tiedossa, kun menen sairaalaan. Muutoma päivä siellä kuulemma saattaa mennä.
Ei ainakaan kukaan voi sanoa, että olisin sydämmetön ihminen. Sen verran tuo pumppu on vuosien varrella reistannut, että sen olemassa olo on todistettu. Tupakka on kuulemma pahin myrkky, mitä tällä hetkellä voin itseeni laittaa, mutta en vaan saa lopetettua. Muutoma päivä saattaa mennä ilman ja sitten taas ratkeaa, saatana. Pääsimpäs sentään avautumaan, sekin vähän auttaa tähän epätietoisuuteen.