En ihan oikeasti tiedä itkisinkö vai nauraisinko...
Viimeinen viikko on ollut itselleni muutenkin aivan käsittämätöntä paskaa, mutta nyt alkaa jo lähes huumorintaju loppumaan täydellisesti. Tämän päivän saldo on suurinpiirtein tässä:
Ensinnäkin käyn nukkumaan n. klo 10 aamulla, koska en saa paskaksi menneeltä unirytmiltäni ja muulta ahdistukseltani nukuttua. Noh, herätyshän tapahtuu siinä viiden aikaan iltapäivällä, jonka jälkeen tapahtuu asioita, joita en yksinkertaisesti jaksa alkaa tässä puimaan.
No, varsinainen vitutus käynnistyi vasta tuossa hieman kahdeksan jälkeen. Alunperin tarkoitukseni oli vain lähteä käymään Tapiolassa vähän hoitelemassa asioita ja mahdollisesti hakemassa liput Ärrä-cupiin. Lopulta kaverini soitti Tapiolassa olessani, jos minun olisi mahdollista lähteä häntä moikkaamaan Hakaniemeen, jossa oli jotain yliopiston koulutapahtumaa ja hän kaipasi seuraa. No, minähän lähdin. Koska olin tietysti ostanut Espoon sisäisen bussilipun menessäni Tapiolaan, jouduin luonnollisesti matkakortillani ostamaan uuden seutumatkan. Lopulta selvisin Stadia kohti vievään bussiin ja lopulta jäin pois Ruoholahdessa vaihtaakseni Hakaniemeen menevään metroon.
Tässä vaiheessa kaikki oli vielä melko hyvin vaikka olo oli hieman väsähtäneen koomaantunut. No, Rautatieaseman kohdalla tottakai tarkastajat tulevat vaunuun. Ei siinäkään mitään. Mitäs hätää minulla on, koska olen juuri maksanut seutulipun Helsinkiin? Lopulta he päätyvät minun luokseni ja esittelen iloisesti matkakorttiani. Muutaman hetken hiljaisuus, jota seuraa tarkastajan mahdollisimman elämäänkatkeroituneen ilahtuva kiljahdus: "Sullahan on vain Espoon sisäinen lippu maksettuna."
Hetken ajan olen aivan hämmentynyt. Mieleeni palaa tarkasti se hetki, kun painan bussin kakkospainiketta (seutumatka) ja odotan, että laitteen vihreä valo syttyy hyväksytyn matkan merkiksi. Muistan vielä tarkastaneeni asian erityisen tarkasti ja tottakai pyydän tätä keski-ikäistä jo hieman asiasta innostunutta virkailijaa tarkastamaan asian. Vittuakos tämä mitään auttoi, ja seuraavaksi pyydeltiin jo henkilöpapereita, joka johti melkoiseen adrenaliiniruhkaan meikäläisen päässä ja hetken kestävään melko kärkässanaiseen väittelyyn. Lopputulos: 66€:n tarkastusmaksu.
Siis mitä vittua? Pitäisikö minun nyt maksaa 66€ sakkoa vaikka olen aivan sataprosenttisen varmasti maksanut matkani? Siis mitä vittua? Meikäiselle jää opintotuesta alle sata euroa käteen kuussa vuokran jälkeen, joten mistä vitusta alan repäistä tuollaisia summia varsinkaan, kun en ole mitään väärää tehnyt?
Pahinta tässä on se tosiaan se, että tiedän sataprosenttisen varmasti maksaneeni matkani. OK, voin tehdä valituksen saamastani tarkastusmaksusta, mutta toisaalta sekin tuntuu aivan helvetin turhalta, koska ko. valitus pitää tehdä kirjallisena eikä siitä yksinkertaisesti voi edes keskustella kenenkään kanssa. Pystyn aivan helvetin hyvin kuvittelemaan kuinka vastaanottavaisia he ovat näiden valitusten suhteen. Ei mitään toivoa.
Fakta kuitenkin on se, että minulla ei rahallisesti ole mitään mahdollisuutta uhrata rahojani tälläiseen paskaan. Asia olisi aivan toinen, jos olisin oikeasti matkustanut pummilla. Silloin olisin ottanut riskin ja vastannut sen seurauksista - tottakai. Silloin olisin vain syönyt ensi kuussa hieman vähemmän ja jättänyt muutaman oluen juomatta. Tällä hetkellä taas minulla ei ole mitään aikomusta maksaa kyseistä laskua. Täytyy tässä alkaa selvittää, mitä tulee tapahtumaan, mutta lähinnä vituttaa se, että ko. asiasta ei pysty edes keskustelemaan kenenkään kanssa. Kai tästä vielä saadaan meikäiselle vähintään ulosotto järjestettyä.
Vittu, haistakaa vittu. Vituttaa aivan saatanasti.
P.S. Tiedän, että oli oma valintani lähteä opiskelemaan ja elämään köyhyydessä...
