Leon kirjoitti:
Tuo on ihan yhtä tehokasta kuin kuluttaja-asiamiehellä uhkaaminen. Mikset yksinkertaisesti kerro ensin asiaasi ja ota selvää, oletko edes oikeassa paikassa asioimassa? Jos hän tarjoaa toista numeroa, mikset soita siihen numeroon ja kysy? Vai saatko jotain henkistä tyydytystä, kun soittelet ja vittuilet ihmisille, joita asia ei voisi tippaakaan vähempää kiinnostaa? Vituttaa sellaiset ihmiset, jotka eivät viitsi sen verran nähdä vaivaa, että soittaisivat edes oikeaan palvelunumeroon ja sitten haukkuvat viattomia.
Siksi, että tähänkin asti olen tehnyt niin, kuin asiakaspalvelun ohjeissa neuvotaan. Soita tähän numeroon. Odota hetki. Kuuntelen kymmenen minuuttia huilulla säestettyä "Tears in Heavenia", kun pääsen läpi, kerron, mistä kiikastaa. Minut ohjataan laskutusepäselvyyksistä vastaavaan paikkaan. Täällä taas jonotusta saman verran. Kun saan yhteyden kyseiseen paikkaan, siellä sanotaan: "Tämä ei valitettavasti kuulu toimivaltuuksiini, ota yhteyttä tähän...". Sama homma, taas odottelua. Ja taas sama homma. Ei täälläkään kuulu kyseisen henkilön toimenkuvaan ja valtuuksiin, mutta hän lupaa selvittää asian ja ottaa yhteyttä parin päivän sisällä. Kun puhelua ei kuulu vielä viidentenä päivänäkään, soitan takaisin tähän viimeksi soitettuun numeroon. Tämä tarina on tosi ja tapahtui minulle helmikuussa 2002.
Minä en saa vittuilusta tyydytystä. Päin vastoin, usein toivoisin, että pystyisin olemaan vittumaisempi asiakas puhelinkeskusteluissa, niin saattaisivat siellä kenties tajua, että jossain on korjaamisen varaa. Mielestäni on kuitenkin kohtuullista asiakkaalta vaatia, että hänen ei tarvitse soittaa kolmeen eri numeroon peräkkäin, varsinkin kyseisen firman ohjeiden mukaan, ja jonottaa jokaiseen useita minuutteja, ja kasvattaa samalla puhelinlaskuaan.
EDIT: Kuluttaja-asiamiehellä uhkaaminen oli kuluttajaneuvojan ohje, jonka hän antoi minulle keskusteltuani ensin hänen kanssaan. Hän neuvoi tekemään sen ennen kuin otan yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, johon hän ilman muuta suositteli ottamaan yhteyttä. Mainittakoon vielä, että tuolloin ei ollut kyseessä mikään pikkuraha opiskelijalle, vaan 600 mk:n suuruinen kahden kuukauden liittymälaskutus (tammi- ja helmikuulta, ja tuolloin tosiaan ei lasku tullut kuin kahden kuukauden välein), vaikka olinkin jo irtisanonut liittymäni kirjallisesti joulukuussa. Onneksi pystyin todistamaan asian, kun olin tiedustellut joulukuun lopulla, onko kirjallinen irtisanomiseni tullut perille, ja voisiko Sonera tarkistaa asian. Sain silloin vastauksen, jossa kertoivat sen olevan todennäköisesti juuri käsittelyssä. Niin, ja kaiken lisäksi Sonera väitti yhden puhelinkeskustelu perusteella, että irtisanomisilmoitus oli tullut heille tammikuun puolivälissä, eli heidän ensin vaatimansa 600 mk voitaisiin pienentää 300 mk:an. En suostunut tähän.