Ei oikeastaan vituta vaan on enemmänkin hyvin surullinen olo. Vitutus tulee siinä sivussa aaltoina yksittäisten, aika mitättömien asioiden, myötä. Harmittaa koko joulu tällä hetkellä aika pahasti, painaa mieltä. Sinkun joulu, perhe hajallaan pitkin Suomea ja luvassa näillä näkymin yksinäisyyttä korostavat pyhäpäivät, jotka varmaan menevät sitten omalla painollaan, mutta ei miussa tällä hetkellä ole mitään henkeä. Ja on tämä vuoden raskain juhla ollu jo pitempäänkin. Vuosi 2005 toi mukanaan hurjan paljon asioita ja loppulasku on blanko paperi, johon ei ole piirtynyt mitään pysyvää tai näkyvää. Suruja ja harmia on puserossa niin, ettei oikein tiedä miten päin olis. Ja mielialat vaihtelee koko ajan. Naurun ja hymyn sekaisesta hetkestä apaattiseen istuskeluun työpaikalla. Ei tunnu elämä hyvältä nyt lainkaan, ei yhtään. Rakastin ja rakastan, mutta jotenkin sen kultaisen mahdollisuuden heitin käsistäni ja nyt yritän löytää jostain toivonkipinän. Ei näin, ei eletä päivääkään enää näin. Nyt on aika tehdä jotain. Ikävä ja epätoivo ei yhdistelmänä ruoki pitkälle.