Hiukan fysiikkaa, kemiaa ja keittiöpsykologiaa tietäville lienee selvää vitutuksen kaava, joka on aina vakio. Vitutuksella on tietty maksimikattoraja.
Kumpi on vakavampi huoli, se että ihminen on vakavasti sairas, vai se että hän kolauttaa pikkuvarpaansa keittiön jakkaraan? Tässä kohtaa kysyttäessä vastaus lienee kaikille päivän selvä, ellet ole juuri lyönyt varvastasi jakkaran jalkaan.
Mutta. Juuri sillä hetkellä, kun lyöt sen varpaasi siihen saakelin jakkaran jalkaan, joka kojottaa keskellä kulkuväylää, niin vitutusarvot nousevat kattoon. Juuri siinä hetkessä vähät välität maailman nälkää näkevistä lapsista tai kuolemansairaista vanhuksista. Vitutuksen määrä nousee hetkessä kattoon saakka pomppiessasi samalla yhdellä jalalla keittiön pöytää ympäri.